Mietteitä...

Ei kiitos mitään mini-Thaikkulaa Gambiasta, turistien krääsä- ja seksiparatiisia, nytkin jo mennyt liikaa siihen suuntaan. Ei kaikki mene Gambiaan etsimään sitä samaa tekoluksusta ja nuoleskelua,mitä löytää muistakin maista vaan Gambiaan moni menee juuri sen aitouden takia!

kiitos! kirjoitti:

Ei kiitos mitään mini-Thaikkulaa Gambiasta, turistien krääsä- ja seksiparatiisia, nytkin jo mennyt liikaa siihen suuntaan. Ei kaikki mene Gambiaan etsimään sitä samaa tekoluksusta ja nuoleskelua,mitä löytää muistakin maista vaan Gambiaan moni menee juuri sen aitouden takia!

Hirveää rahastusta ja vastineeksi huonoa hinta-laatusuhdetta. Olin kyllä tosi pettynyt Gambiaan. Ehkä sitä aitoutta sitten löytyy jostain kaukaa maaseudulta (niin varmaan Thaikkulassakin).

??????? kirjoitti:

Hirveää rahastusta ja vastineeksi huonoa hinta-laatusuhdetta. Olin kyllä tosi pettynyt Gambiaan. Ehkä sitä aitoutta sitten löytyy jostain kaukaa maaseudulta (niin varmaan Thaikkulassakin).

kun kävelee kilometrin Senegambiasta pois päin!

Et tainnut kokeilla?!

näkemystä matkailusta. Matkailu on bisnestä. Hyviä pointteja löytyy kaikkialta, niin Gambiastakin. Olen ensikertalainen etelänmatkaaja ja ehkä siksi saatan olla hieman yliherkkä havaitsemaan epäaidon tilanteen aidosta.
Minulla on ollut Suomessakin ongelmia tinkimisen tai kuponkitarjousten kanssa, olen niistä loukkaantunut. Kirpputoreilla olen kysynyt vain kerran hintaa, jos se on ollut mielestäni liian korkea olen vain lähtenyt pois, en kysynyt alempaa hintaa. Olen siis todella huono turistiasiakas Gambialaiseen tinkimiskulttuuriin. Pidän asennettani omana vikanani. Olen paisuttanut jäykän asenteeni elämänohjeekseni. Gambiassa pitäisi olla rento ja elellä maassa maan tavalla.
Minä otin toriretkelle mukaan luotettavan oloisen paikallisen oppaan jolle maksoin hyvästi. Laitoin hänet tinkimään puolestani kun halusin ostaa erään soittimen. Pyyntö oli 1200 dalasia. Pienen tinkimisen jälkeen sain soittimen 500 dalasilla. Myyjä näytteli epätoivoa meidän lähtiessämme. Itse en olisi kyennyt moiseen tinkimiseen.

Minusta näytti siltä, että turistipaikoissa on eurooppalaisittain ajatellen kartellihinnoittelu. Hinnoittelua todennäköisesti valvotaan viranomaisvoimin.
Gambia saattaa näyttäytyä ajattelemattomalle turistille rauhalliselta ja turvalliselta maalta, mutta selvästi pinnan alla on suuria ongelmia ja yhteiskunnallista väkivaltaa. Demokratiasta eurooppalaisittain tuskin kannattaa puhua.

Tavalliset paikalliset ihmiset koettavat selviytyä elämän arkipäivästä parhain mahdollisin keinoin. En tosin kohdannut muita kuin turisteista riippuvaisia paikallisia ihmisiä. Ehkä liiankin moni heistä on joutunut jättäytymään turisteilta putoavien likaisten pikkuseteleiden varaan, muuta ansiota kun ei ole. Hienoa gambialaisissa on se että he yleisesti ovat valinneet ystävällisen ja huomaavaisen lähestymistavan matkailuvieraisiinsa. Järkikin sen sanoo; niin tienaa huomattavasti paremmin.
Kavelin kalliin videokameran kanssa pitkin ja poikin monenlaisissa paikoissa. En hetkeäkään pelännyt väkivaltaa tai ryöstöä. Minulta ei varastettu mitään. Kaikki tuntui kuin olisin tullut hyvien ihmisten joukkoon, siis jonnekin utopiamaahan.
Minulle sattui vain yksi huijaustapaus. Seisoin autolautalla kuvaamassa kun yhtäkkiä huomasin kutinaa varpaissani. Sammutin kameran ja katsoin jalkoihini. Parikymppinen poika siinä plankkasi minun uusisa harmaita merkkikenkiäni, jotka olin ostanut juuri ennen matkallelähtöä Viikin Prismasta 75 eurolla. Hän käytti mustaa kenkäplankkia ja oli plankannut jo puolet kengistäni. Hämmästyin niin etten osannut sanoa mitään ja varsinkaan en suuttua, sillä olin asennoitunut niin että pitää olla ystävällinen kaikille, eikä harmistua mistään. No, hän tulkitsi sanomattomuuteni myöntymiseksi ja jatkoi nopeasti toiseen kenkään vaikka edellinen oli vielä kesken. Kun hän oli saanut toisen kengän puoleenväliin hän sanoi että 100 dalasia. No minä en osannut tinkiä ja myönnyin kun tunsin itseni nolatuksi ja ajattelin että pääsen hänestä nopeasti eroon. Hän plankkasi todella nopeasti kengät melkein loppuun. Nousi ja sanoi että 100 dalasia kenkä; yhteensä 200 dalasia työstä. Olin yllättynyt ja luulin että hän huomasi kielitaidottomuuteni ja ympärillä olevat paikallisetkin ja siksi työnsin hänen käteensä hänen pyytämänsä 200 dalasia. Nopeasti hän laittoi ne taskuunsa. Ajattelin, että hän nyt lähtee mutta ei hän lähtenytkään, vaan hän pyysi vielä 50 dalasia kenkävoiteesta. Silloin minä viimein tulin järkiini ja hänen luomansa "hypoottinen pakkotila" laukesi ja näin minkä vahingon hän minulle teki. Hän pilasi kenkäni ja rahasti suunnattoman summan 7 minuutin työstä ja vielä yritti nöyryyttävällä tavalla lypsää viimeisetkin pisarat. Huomasin olevani todella hölmö. Suutuin. Kun hän huomasi sen naamastani hän liukeni muualle. Taitava hän oli. Ei moinen olisi onnistunut muualla kuin Gambiassa jossa turistille on sanottu että ihmiset ovat ystävällisiä ja ehkä vain hieman tungettelevia. Tämä kaveri oli mielestäni pelkästään huijari. Hänen toimissaan en näe mitään hyvää. Jouduin ammattimaisen psykologisen huijauksen uhriksi. Hinta ei ollut 200 dalasia vaan suurin vahinko on kenkien ulkoasun lopullinen pilaaminen.

toisestamaailmasta kirjoitti:

näkemystä matkailusta. Matkailu on bisnestä. Hyviä pointteja löytyy kaikkialta, niin Gambiastakin. Olen ensikertalainen etelänmatkaaja ja ehkä siksi saatan olla hieman yliherkkä havaitsemaan epäaidon tilanteen aidosta.
Minulla on ollut Suomessakin ongelmia tinkimisen tai kuponkitarjousten kanssa, olen niistä loukkaantunut. Kirpputoreilla olen kysynyt vain kerran hintaa, jos se on ollut mielestäni liian korkea olen vain lähtenyt pois, en kysynyt alempaa hintaa. Olen siis todella huono turistiasiakas Gambialaiseen tinkimiskulttuuriin. Pidän asennettani omana vikanani. Olen paisuttanut jäykän asenteeni elämänohjeekseni. Gambiassa pitäisi olla rento ja elellä maassa maan tavalla.
Minä otin toriretkelle mukaan luotettavan oloisen paikallisen oppaan jolle maksoin hyvästi. Laitoin hänet tinkimään puolestani kun halusin ostaa erään soittimen. Pyyntö oli 1200 dalasia. Pienen tinkimisen jälkeen sain soittimen 500 dalasilla. Myyjä näytteli epätoivoa meidän lähtiessämme. Itse en olisi kyennyt moiseen tinkimiseen.

Minusta näytti siltä, että turistipaikoissa on eurooppalaisittain ajatellen kartellihinnoittelu. Hinnoittelua todennäköisesti valvotaan viranomaisvoimin.
Gambia saattaa näyttäytyä ajattelemattomalle turistille rauhalliselta ja turvalliselta maalta, mutta selvästi pinnan alla on suuria ongelmia ja yhteiskunnallista väkivaltaa. Demokratiasta eurooppalaisittain tuskin kannattaa puhua.

Tavalliset paikalliset ihmiset koettavat selviytyä elämän arkipäivästä parhain mahdollisin keinoin. En tosin kohdannut muita kuin turisteista riippuvaisia paikallisia ihmisiä. Ehkä liiankin moni heistä on joutunut jättäytymään turisteilta putoavien likaisten pikkuseteleiden varaan, muuta ansiota kun ei ole. Hienoa gambialaisissa on se että he yleisesti ovat valinneet ystävällisen ja huomaavaisen lähestymistavan matkailuvieraisiinsa. Järkikin sen sanoo; niin tienaa huomattavasti paremmin.
Kavelin kalliin videokameran kanssa pitkin ja poikin monenlaisissa paikoissa. En hetkeäkään pelännyt väkivaltaa tai ryöstöä. Minulta ei varastettu mitään. Kaikki tuntui kuin olisin tullut hyvien ihmisten joukkoon, siis jonnekin utopiamaahan.
Minulle sattui vain yksi huijaustapaus. Seisoin autolautalla kuvaamassa kun yhtäkkiä huomasin kutinaa varpaissani. Sammutin kameran ja katsoin jalkoihini. Parikymppinen poika siinä plankkasi minun uusisa harmaita merkkikenkiäni, jotka olin ostanut juuri ennen matkallelähtöä Viikin Prismasta 75 eurolla. Hän käytti mustaa kenkäplankkia ja oli plankannut jo puolet kengistäni. Hämmästyin niin etten osannut sanoa mitään ja varsinkaan en suuttua, sillä olin asennoitunut niin että pitää olla ystävällinen kaikille, eikä harmistua mistään. No, hän tulkitsi sanomattomuuteni myöntymiseksi ja jatkoi nopeasti toiseen kenkään vaikka edellinen oli vielä kesken. Kun hän oli saanut toisen kengän puoleenväliin hän sanoi että 100 dalasia. No minä en osannut tinkiä ja myönnyin kun tunsin itseni nolatuksi ja ajattelin että pääsen hänestä nopeasti eroon. Hän plankkasi todella nopeasti kengät melkein loppuun. Nousi ja sanoi että 100 dalasia kenkä; yhteensä 200 dalasia työstä. Olin yllättynyt ja luulin että hän huomasi kielitaidottomuuteni ja ympärillä olevat paikallisetkin ja siksi työnsin hänen käteensä hänen pyytämänsä 200 dalasia. Nopeasti hän laittoi ne taskuunsa. Ajattelin, että hän nyt lähtee mutta ei hän lähtenytkään, vaan hän pyysi vielä 50 dalasia kenkävoiteesta. Silloin minä viimein tulin järkiini ja hänen luomansa "hypoottinen pakkotila" laukesi ja näin minkä vahingon hän minulle teki. Hän pilasi kenkäni ja rahasti suunnattoman summan 7 minuutin työstä ja vielä yritti nöyryyttävällä tavalla lypsää viimeisetkin pisarat. Huomasin olevani todella hölmö. Suutuin. Kun hän huomasi sen naamastani hän liukeni muualle. Taitava hän oli. Ei moinen olisi onnistunut muualla kuin Gambiassa jossa turistille on sanottu että ihmiset ovat ystävällisiä ja ehkä vain hieman tungettelevia. Tämä kaveri oli mielestäni pelkästään huijari. Hänen toimissaan en näe mitään hyvää. Jouduin ammattimaisen psykologisen huijauksen uhriksi. Hinta ei ollut 200 dalasia vaan suurin vahinko on kenkien ulkoasun lopullinen pilaaminen.

sen kokonaan. Sinulle sattui pieni tapaus jonka kerroit hienosti!!!
Toivon lisää samanlaista hienoa kerrontaa. Omat juttuni lentelevät joskus yli laitojen.

sanailee 29 x....

toisestamaailmasta kirjoitti:

näkemystä matkailusta. Matkailu on bisnestä. Hyviä pointteja löytyy kaikkialta, niin Gambiastakin. Olen ensikertalainen etelänmatkaaja ja ehkä siksi saatan olla hieman yliherkkä havaitsemaan epäaidon tilanteen aidosta.
Minulla on ollut Suomessakin ongelmia tinkimisen tai kuponkitarjousten kanssa, olen niistä loukkaantunut. Kirpputoreilla olen kysynyt vain kerran hintaa, jos se on ollut mielestäni liian korkea olen vain lähtenyt pois, en kysynyt alempaa hintaa. Olen siis todella huono turistiasiakas Gambialaiseen tinkimiskulttuuriin. Pidän asennettani omana vikanani. Olen paisuttanut jäykän asenteeni elämänohjeekseni. Gambiassa pitäisi olla rento ja elellä maassa maan tavalla.
Minä otin toriretkelle mukaan luotettavan oloisen paikallisen oppaan jolle maksoin hyvästi. Laitoin hänet tinkimään puolestani kun halusin ostaa erään soittimen. Pyyntö oli 1200 dalasia. Pienen tinkimisen jälkeen sain soittimen 500 dalasilla. Myyjä näytteli epätoivoa meidän lähtiessämme. Itse en olisi kyennyt moiseen tinkimiseen.

Minusta näytti siltä, että turistipaikoissa on eurooppalaisittain ajatellen kartellihinnoittelu. Hinnoittelua todennäköisesti valvotaan viranomaisvoimin.
Gambia saattaa näyttäytyä ajattelemattomalle turistille rauhalliselta ja turvalliselta maalta, mutta selvästi pinnan alla on suuria ongelmia ja yhteiskunnallista väkivaltaa. Demokratiasta eurooppalaisittain tuskin kannattaa puhua.

Tavalliset paikalliset ihmiset koettavat selviytyä elämän arkipäivästä parhain mahdollisin keinoin. En tosin kohdannut muita kuin turisteista riippuvaisia paikallisia ihmisiä. Ehkä liiankin moni heistä on joutunut jättäytymään turisteilta putoavien likaisten pikkuseteleiden varaan, muuta ansiota kun ei ole. Hienoa gambialaisissa on se että he yleisesti ovat valinneet ystävällisen ja huomaavaisen lähestymistavan matkailuvieraisiinsa. Järkikin sen sanoo; niin tienaa huomattavasti paremmin.
Kavelin kalliin videokameran kanssa pitkin ja poikin monenlaisissa paikoissa. En hetkeäkään pelännyt väkivaltaa tai ryöstöä. Minulta ei varastettu mitään. Kaikki tuntui kuin olisin tullut hyvien ihmisten joukkoon, siis jonnekin utopiamaahan.
Minulle sattui vain yksi huijaustapaus. Seisoin autolautalla kuvaamassa kun yhtäkkiä huomasin kutinaa varpaissani. Sammutin kameran ja katsoin jalkoihini. Parikymppinen poika siinä plankkasi minun uusisa harmaita merkkikenkiäni, jotka olin ostanut juuri ennen matkallelähtöä Viikin Prismasta 75 eurolla. Hän käytti mustaa kenkäplankkia ja oli plankannut jo puolet kengistäni. Hämmästyin niin etten osannut sanoa mitään ja varsinkaan en suuttua, sillä olin asennoitunut niin että pitää olla ystävällinen kaikille, eikä harmistua mistään. No, hän tulkitsi sanomattomuuteni myöntymiseksi ja jatkoi nopeasti toiseen kenkään vaikka edellinen oli vielä kesken. Kun hän oli saanut toisen kengän puoleenväliin hän sanoi että 100 dalasia. No minä en osannut tinkiä ja myönnyin kun tunsin itseni nolatuksi ja ajattelin että pääsen hänestä nopeasti eroon. Hän plankkasi todella nopeasti kengät melkein loppuun. Nousi ja sanoi että 100 dalasia kenkä; yhteensä 200 dalasia työstä. Olin yllättynyt ja luulin että hän huomasi kielitaidottomuuteni ja ympärillä olevat paikallisetkin ja siksi työnsin hänen käteensä hänen pyytämänsä 200 dalasia. Nopeasti hän laittoi ne taskuunsa. Ajattelin, että hän nyt lähtee mutta ei hän lähtenytkään, vaan hän pyysi vielä 50 dalasia kenkävoiteesta. Silloin minä viimein tulin järkiini ja hänen luomansa "hypoottinen pakkotila" laukesi ja näin minkä vahingon hän minulle teki. Hän pilasi kenkäni ja rahasti suunnattoman summan 7 minuutin työstä ja vielä yritti nöyryyttävällä tavalla lypsää viimeisetkin pisarat. Huomasin olevani todella hölmö. Suutuin. Kun hän huomasi sen naamastani hän liukeni muualle. Taitava hän oli. Ei moinen olisi onnistunut muualla kuin Gambiassa jossa turistille on sanottu että ihmiset ovat ystävällisiä ja ehkä vain hieman tungettelevia. Tämä kaveri oli mielestäni pelkästään huijari. Hänen toimissaan en näe mitään hyvää. Jouduin ammattimaisen psykologisen huijauksen uhriksi. Hinta ei ollut 200 dalasia vaan suurin vahinko on kenkien ulkoasun lopullinen pilaaminen.

rahankäytössä,mitä tippeihin ja palveluista maksamiseen tulee. Juuri siksi ne *bumsterit* on niin innokkaasti turistien kimpussa,kun maksetaan kaikesta kymmenkertaisesti,mitä maan elintaso edellyttää.Ja aina ne "vahvimmat" saa ne turistien rahat,eikä ne jotka olisi todella puutteessa.Eli, harkitkaa vähän,ennenkuin jaatte niitä dalasianne,vaika summat pieneltä tuntuisikin meikäläisen mittapuun mukaan!

??????? kirjoitti:

Hirveää rahastusta ja vastineeksi huonoa hinta-laatusuhdetta. Olin kyllä tosi pettynyt Gambiaan. Ehkä sitä aitoutta sitten löytyy jostain kaukaa maaseudulta (niin varmaan Thaikkulassakin).

löytyy jos uskaltaa tai viitsii lähteä hotellin ulkopuolelle, tottakai hotellin ympäristössä hinnat ovat toista luokkaa johtuen siitä, että turistit eivät ole kuunnelleet opaiden neuvoja hinnoista ja paikallisesta palkkatasosta esim. rannalla työskentelevä poika saa 600 - 700 dal/kk, taxinkuljettaja n.700 dal (jos ei itse omista autoa), ison hotellin ammattitaitoinen sähkömies 1600 dal ravintolan pääkokki 1700 dal, joten pitää tosiaan suhteuttaa tipit sun muut sen mukaan.Olemme vuokranneet talon porukalla todella paikalliselta alueelta, olemme ainoat valkoiset siellä, aluksi meiltä yritettiin ku... niin kuin muuallakin turisteja, nyt on toisin, maksamme tabalabasta sen 4dal. niin kuin paikallisetkin. Naapurissa asuu 4 poikaa jotka maalaavat tauluja ja tekevät puuveistoksia rannalla ja graft marketeissä myytäväksi, jokaisen meidän koti on pullollaan joko ostettuja tai lahjaksi saatuja tauluja ym. Osatamme itse kankaita ja annamme alueemme ompelijalle ohjeet minkälaisia kostyymejä milloinkin haluamme, emme osta marketeista T-paitoja missä lukee Gambia, mutta joillekin se tuntuu olevan tärkeätä paidan avulla kertoa, että ompahan tullu käytyä vähä pidemmällä kun Tallinassa 10:llä eurolla tai Malllorkalla.
Jos todella haluaa jotain aitoa kannattaa vuokrata asunto / talo jostain mentävän matkan päästä, meidän paikasta on sen verran matkaa esim. rannalle että sen kävelee ihan kuntoilun kannalta (noin. 7km) ja kun kävelee sitä matkaa saat todellisia ystäviä, eivät tyrkytä mitään eivätkä myy mitään vaan tarjoat varjoisaa levähdyspaikkaa pihastaan puun alta johon perhe kerääntyy kuuntelemaan isoisän jutustelua, vieras on aina tervetullut vaihtelu heille. että sillee...

löytyy.. kirjoitti:

kun kävelee kilometrin Senegambiasta pois päin!

Et tainnut kokeilla?!

sitä aitoutta löytyykin 1 km päässä Senegambiasta, mutta löytyykö sieltä kunnollista ruokapaikkaa? me ei ainakaan löydetty.

--------------------------- kirjoitti:

sitä aitoutta löytyykin 1 km päässä Senegambiasta, mutta löytyykö sieltä kunnollista ruokapaikkaa? me ei ainakaan löydetty.

Sieltä niitä vasta löytyykin ja halvalla, turistialueella vain pizza oli hyvää enkä minä nyt sitä menis Afrikkaan syömään.

toisestamaailmasta kirjoitti:

näkemystä matkailusta. Matkailu on bisnestä. Hyviä pointteja löytyy kaikkialta, niin Gambiastakin. Olen ensikertalainen etelänmatkaaja ja ehkä siksi saatan olla hieman yliherkkä havaitsemaan epäaidon tilanteen aidosta.
Minulla on ollut Suomessakin ongelmia tinkimisen tai kuponkitarjousten kanssa, olen niistä loukkaantunut. Kirpputoreilla olen kysynyt vain kerran hintaa, jos se on ollut mielestäni liian korkea olen vain lähtenyt pois, en kysynyt alempaa hintaa. Olen siis todella huono turistiasiakas Gambialaiseen tinkimiskulttuuriin. Pidän asennettani omana vikanani. Olen paisuttanut jäykän asenteeni elämänohjeekseni. Gambiassa pitäisi olla rento ja elellä maassa maan tavalla.
Minä otin toriretkelle mukaan luotettavan oloisen paikallisen oppaan jolle maksoin hyvästi. Laitoin hänet tinkimään puolestani kun halusin ostaa erään soittimen. Pyyntö oli 1200 dalasia. Pienen tinkimisen jälkeen sain soittimen 500 dalasilla. Myyjä näytteli epätoivoa meidän lähtiessämme. Itse en olisi kyennyt moiseen tinkimiseen.

Minusta näytti siltä, että turistipaikoissa on eurooppalaisittain ajatellen kartellihinnoittelu. Hinnoittelua todennäköisesti valvotaan viranomaisvoimin.
Gambia saattaa näyttäytyä ajattelemattomalle turistille rauhalliselta ja turvalliselta maalta, mutta selvästi pinnan alla on suuria ongelmia ja yhteiskunnallista väkivaltaa. Demokratiasta eurooppalaisittain tuskin kannattaa puhua.

Tavalliset paikalliset ihmiset koettavat selviytyä elämän arkipäivästä parhain mahdollisin keinoin. En tosin kohdannut muita kuin turisteista riippuvaisia paikallisia ihmisiä. Ehkä liiankin moni heistä on joutunut jättäytymään turisteilta putoavien likaisten pikkuseteleiden varaan, muuta ansiota kun ei ole. Hienoa gambialaisissa on se että he yleisesti ovat valinneet ystävällisen ja huomaavaisen lähestymistavan matkailuvieraisiinsa. Järkikin sen sanoo; niin tienaa huomattavasti paremmin.
Kavelin kalliin videokameran kanssa pitkin ja poikin monenlaisissa paikoissa. En hetkeäkään pelännyt väkivaltaa tai ryöstöä. Minulta ei varastettu mitään. Kaikki tuntui kuin olisin tullut hyvien ihmisten joukkoon, siis jonnekin utopiamaahan.
Minulle sattui vain yksi huijaustapaus. Seisoin autolautalla kuvaamassa kun yhtäkkiä huomasin kutinaa varpaissani. Sammutin kameran ja katsoin jalkoihini. Parikymppinen poika siinä plankkasi minun uusisa harmaita merkkikenkiäni, jotka olin ostanut juuri ennen matkallelähtöä Viikin Prismasta 75 eurolla. Hän käytti mustaa kenkäplankkia ja oli plankannut jo puolet kengistäni. Hämmästyin niin etten osannut sanoa mitään ja varsinkaan en suuttua, sillä olin asennoitunut niin että pitää olla ystävällinen kaikille, eikä harmistua mistään. No, hän tulkitsi sanomattomuuteni myöntymiseksi ja jatkoi nopeasti toiseen kenkään vaikka edellinen oli vielä kesken. Kun hän oli saanut toisen kengän puoleenväliin hän sanoi että 100 dalasia. No minä en osannut tinkiä ja myönnyin kun tunsin itseni nolatuksi ja ajattelin että pääsen hänestä nopeasti eroon. Hän plankkasi todella nopeasti kengät melkein loppuun. Nousi ja sanoi että 100 dalasia kenkä; yhteensä 200 dalasia työstä. Olin yllättynyt ja luulin että hän huomasi kielitaidottomuuteni ja ympärillä olevat paikallisetkin ja siksi työnsin hänen käteensä hänen pyytämänsä 200 dalasia. Nopeasti hän laittoi ne taskuunsa. Ajattelin, että hän nyt lähtee mutta ei hän lähtenytkään, vaan hän pyysi vielä 50 dalasia kenkävoiteesta. Silloin minä viimein tulin järkiini ja hänen luomansa "hypoottinen pakkotila" laukesi ja näin minkä vahingon hän minulle teki. Hän pilasi kenkäni ja rahasti suunnattoman summan 7 minuutin työstä ja vielä yritti nöyryyttävällä tavalla lypsää viimeisetkin pisarat. Huomasin olevani todella hölmö. Suutuin. Kun hän huomasi sen naamastani hän liukeni muualle. Taitava hän oli. Ei moinen olisi onnistunut muualla kuin Gambiassa jossa turistille on sanottu että ihmiset ovat ystävällisiä ja ehkä vain hieman tungettelevia. Tämä kaveri oli mielestäni pelkästään huijari. Hänen toimissaan en näe mitään hyvää. Jouduin ammattimaisen psykologisen huijauksen uhriksi. Hinta ei ollut 200 dalasia vaan suurin vahinko on kenkien ulkoasun lopullinen pilaaminen.

Pääsit halvalla, monelle hypnotilaan
joutuneelle tullut todella kalliiksi ja
aidsi kaupan päälle.