Oltiin teatterissa. Heti näytöksen jälkeen ystävä kiirehti kotiin, vaikka tyttärensä on jo iso ja miehensäkin itsellinen, ei mikään kyttääjä.
Harmittaa. Olisin ollut valmis jatkamaan iltaa, vaikka en kännäilymielessä minäkään. Edes muutamilla viihtyisässä paikassa.
Tämä on koettu useasti. Sinkkunaisen on näillä ikälisillä vaikea löytää ystäviä. Ihmiset ovat niin omaan perheeseensä kääntyneitä.
Kuukausi sitten toisen ystävän kanssa sama juttu. Mahdollisimman varhain piti päästä perheen pariin.
En usko olevani tylsää seuraa, päinvastoin.
Toisaalta olin tyytyväinen kotiin tullessani: olen tottunut olooni, viihdyn itsekseni. Toisaalta ajatustenvaihto olisi virkistävää.
Eniten loukkaa itsekkyys tuossa ystävien käyttäytymiskuviossa. Tai pikemminkin ajattelemattomuus. Ei edes pahoitella, että näin toimitaan.
Onko muilla vastaavanlaisia tilanteita ja miten olette ratkaisseet tämän iän ystävystymisiä?
Harmittaa. Olisin ollut valmis jatkamaan iltaa, vaikka en kännäilymielessä minäkään. Edes muutamilla viihtyisässä paikassa.
Tämä on koettu useasti. Sinkkunaisen on näillä ikälisillä vaikea löytää ystäviä. Ihmiset ovat niin omaan perheeseensä kääntyneitä.
Kuukausi sitten toisen ystävän kanssa sama juttu. Mahdollisimman varhain piti päästä perheen pariin.
En usko olevani tylsää seuraa, päinvastoin.
Toisaalta olin tyytyväinen kotiin tullessani: olen tottunut olooni, viihdyn itsekseni. Toisaalta ajatustenvaihto olisi virkistävää.
Eniten loukkaa itsekkyys tuossa ystävien käyttäytymiskuviossa. Tai pikemminkin ajattelemattomuus. Ei edes pahoitella, että näin toimitaan.
Onko muilla vastaavanlaisia tilanteita ja miten olette ratkaisseet tämän iän ystävystymisiä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
vai itsekkyys? Entäs jos ystävääsi yksinkertaisesti ei kiinnosta se illan jatkaminen. Jospa hän ei viihdy kapakoissa. Entäs jos hänelle on aivan normaalia, että käydään ystävän kanssa teatterissa ja sitten kotiin. Onko se loukkaavaa, jos ei tahdo tehdä asioita, joita sinä tahdot?
Hmm.
Ehkä ei mene ihan näin. Jos asiasta on näet sovittu.
Kapakatkin ovat hänelle ok (en tarkoita niissä jatkuvaa luuhaamista).
Jos minulla olisi perhe, arvostaisin sitä kyllä.
Toisaalta arvostan myös ystäviäni. Heitäkin saattaa perheellinen jossain tilanteessa tarvita. Omat ystävyyssuhteeni ovat kestäneet kauemmin kuin monet avioliitot.
Ja jos minulla olisi perhe ja aikuiset lapset, olettaisin, että voisin jäädä puoleksi tunniksi teatterin jälkeen jonnekin. Muualla, esim. Euroopassa, on aivan tavallista, että ihmiset käväisevät esim. töiden jälkeen yhdessä lasillisella (huom. ei kännäämässä) ja jatkavat sen jälkeen kotiin.
Mutta meillähän paljon puhuttu yhteisöllisyys tarkoittaakin juuri tätä sisäänpäinkääntynyttä perhekeskeisyyttä.
tietysti pitäisi pitää. Vaikka ainahan voi tapahtua asioita, jotka menee jo sovittujenkin asioiden edelle.
Jos toinen ei pidä kiinni kanssasi sopimistaan asioista, herää kysymys, onko hän silloin ystävyytesi arvoinen.
Harkitaan tuota.
Perhe on, ja pitääkin olla tärkein. On sinulta itsekästä odottaa, että joku toinen ajattelisi sinun viihtyvyyttäsi tai tarpeitasi.
Itselleni on parisuhde aina ykkönen vaikka kuinka olisin ystävättärieni kanssa ja onneksi he ovat fiksuja ja ymmärtävät. Sinä sinkkuna ajatttele vain itseäsi ja näköjään odotat, että muilla olisi marssijä'rjestys samanlainen.
Perhe on ihana asia, samoin parisuhde, niiden rinnalla kaikki muu jää toiseksi., Joskaan se ei tarkoita, etteivätkö muutkin asiat olisi tärkeitä.
Nyt hieman liioittelet kuvaamaani tilannetta.
Puoli tuntia ei kaada kenenkään liittoa tai perhettä.
Tarkennataan siis vielä kerran, että kyse ei ollut koko illan kestävästä kännäämisestä, vaan sivistyneestä lasillisesta.
Jos suhde, liitto tai perhe-elämä ei puolen tunnin ravintolassa vietettyä aikaa kestä, kannattaa miettiä, onko läheisriippuvainen tai suhde muutenkaan kunnossa.
Kokonaisuutena kyse on noin 4 tunnin poissaolosta perheen parista.
Viestini ei mitenkään kyseenalaistanut perheinstituutiota tai sen tärkeyttä.
On näet huomattu, että pyhä asia on.
Että jos menisit yksin iltaa istumaan johonkin ja yrität ystävystyä muihin ihmisiin. Vai oletko jo kokeillut? kait niitä yksinäisiä on muitakin.
Olet tässä oikeassa. Yksinäisenä tutustuu hyvin ihmisiin.
Tosin siinä on aina se inhottava lisä: humalaiset tai seksinkipeät, perheelliset miehet. Ärsyynnyn tästä, koska en välttämättä ole liikkeellä pääasiassa iskemässä miehiä.
Kun yhteiskuntamme nyt kuitenkin on näin perhekeskeinen kuin se on, jää vastuu oman elämäni hauskuudesta tai minkä tekemisen tahansa järjestämisestä yksin minulle.
Se tässä sinkkuelämässä onkin hyvä puoli, että pakon edessä omat taidot kantaa vastuuta, olla aloitteellinen ja aktiivinen kasvavat.
Ei ole helppoa sinullakaan. Hankit äijän vierelles.
Viestini ydin: kyky viettää noin neljä tuntia pois perheen luota.
samanlainen kuin sun ystävät. Kun viikon on ensi kiire ja vauhti päällä, tuntuu että haluaa palkita itseään viettämällä iltaa silleen kun itse viihtyy. Yleensä hiljaisuudessa, missä kukaan ei vaadi sun huomiota.
Voisi sen niinkin asettaa, että kumpiko teistä on se itsekäs? Vaiko kumpikin? Sinä haluat ystävän aikaa, ja että hän viettää sen sun valitsemalla tavalla. Hän haluaa viettää iltaa kuten hän tykkää.
Totta kai ystävyys on myös että antaa itsestään. Tosiystävyys on sitä ettei vaadi toiselta sitä.
Tuskin on kyse siitä, että haluttaisiin olla yksin ja hiljaisuudessa, kun on ulos ja teatteriin seurassa lähdetty.
Viittamasi "illanvietto" tarkoittaisi enemmän kuin neljä tuntia, jota tämä tarkoittamani tilanne "vaatii".
Yleensä (siis ei vain tässä tilanteessa, vaan yleensä maailmassa) menee niin, että ihmiset pitävät sinkun mitä tahansa ehdotuksia tai tekemisiä itsekkäinä ja perheellisen mitä tahansa tekemisiä pyytettöminä, ei-itsekkäinä.
Mutta mitä muuta perhe on kuin oman yhteisön suosimista? (Ja vähän aiheen vierestä, mutta itsekkyys / eäitsekkyys -asetelmaan viitaten: onko lapsen hankkiminen tähän maailmaan epäitsekäs teko, todella? Adoptointi on tilanne, jossa on eri lähtökohta.)
Tilanteesta en muuten sopinut minä yksin. Oli sovittu, että mennään.
Ymmärrän täysin sinua ja pahoittelen, että moni kirjoittaja ei kykene näkemään kirjoituksesi pointtia. Ainoa mihin kykenevät, on alkuperäisen kirjoittajan, sinun, nälvimisesi. Kyllä tosiaan on perhe-elämä tehokasta ja arvokasta, jos perheonni on pienestä hetkestä kiinni.
Taisivat todellisuudessa mennä katsomaan TV:tä perheen pariin, perheonnea suomalaisittain. TV:tä kun ei tule katsottua kuin kolme tai neljä tuntia illassa, joka ilta!
Ihmiset käyttävät vapaa-aikansa TV:n passiiviseen katsomiseen, eivätkä enää osaa keskustella, eivätkä sitä myöskään kaipaa. Eräs uustyhmyyden muoto sekin.
Kiitos kannustuksesta.
Kirjoitusta laatiessani arvasin, että näin tässä käy. Suomessa on kaksi asiaa, joista ei saa sanoa poikkipuolistakaan: perhe ja lapset.
Mutta kun on tämä kalliisti maksettu sananvapaus, käytän sitä.
Lisäksi vain yksi ihminen vastasi kysymykseeni: miten muihin ihmisiin voisi näillä ikälisillä tutustua.
Toisaalta, tiedän, että ihmiset lukevat viestejä omien henkisten silmälasiensa läpi.
Tässä viestiketjussa ne ovat pyhät perhesilmälasit.
Ensiksi sanot: Edes muutamilla viihtyisässä paikassa, sitten puhut jo puolesta tunnista teatterin jälkeen. Kuin monta sä ehdit juoda puolen tunnin aikaan kun puhut muutamasta?
Jospa se vika onkin siinä että kiskot nahkakoskesta alas niin monta kuin ehdit ja sinun ystävä ei viitsi sitä katsoa.
Tuota.
Välttämättä en baarissa edes juo alkoholia.
Käytän alkoholia noin kerran - kaksi vuodessa.
Myös firman pikkujoulut menivät selvinpäin.
Käyn baareissa noin kolmesti vuodessa. Niillä kerroilla en joko juo alkoholia tai otan lasin tai kaksi punaviiniä.
Lisäksi Suomessa eivät teatteriesitykset ole niin luokattoman huonoja (vielä), että tarvitsisi vetää viinaa unohtaakseen sen, mitä on tullut nähtyä.
Itselläni on lapset kotona keskenään, tosin vanhin jo "aikuinen". Toisinaan hän, toisinaan naapuri ja joskus miesystäväni tulee katsomaan nuorempien perään.
Voin siis rauhallisin mielin mennä teatteriin ja sen jälkeen jälkipuinnille iltapalan tai kahvittelun merkeissä. Ja kotiin lähdetään bussin aikataulun mukaan... siten, ettei kukaan porukasta (olkoon sinkku, dinkku tai perheellinen) joudu odottelemaan omaa kulkupeliään yksin varttia pidempään.
Perheelle on oikein hyvää selviytymisharjoitusta olla edes kerran pari vuodessa koko ilta ilman äitiä :-)
*joskus harmittaa, että on luvannut lähteä. ja jälkeenpäin miettii, että olipas hyvä kun en perunut menoa*
jotka eivät viihdy niillä jatkoilla, saattaa olla, että he haluavat mieluummin olla vaikka kotona, ei kai siinä mitään ihmettelemistä pitäisi olla, samanhenkisiä ystäviä löytyy juuri niistä paikoista, missä itsekukin haluaa aikaansa viettäää