Omistan neljä vuotta vanhan kompaktikameran, jossa on 8 megapikseliä ja 10-kertainen zoom. Halusin testata, kuinka paljon parempia ovat tämän päivän kalliit huippukamerat em. kompaktiin verrattuna. Niinpä menin dpreview-sivuille (löytyvät googlettamalla), valitsin sieltä erään yli 20 megapikselin järjestelmäkameran ja latasin koneelleni ko. kameralla otetun kuvan, jonka sitten tulostin kotona laadukkaalla mustesuihkutulostimella A4-kokoon 400 dpi resoluutiolla. Sitten vertasin tätä kuvaa suurin piirtein samanlaisissa valaistusolosuhteissa otettuihin kompaktikamerakuviini. Tulos: jos ei tee A4-kokoa suurempia kuvia, ei kuvissa voi nähdä mitään laatueroa! Kummallakin kameralla otetut kuvat olivat kuvanlaadultaan loistavia. Ammattilaatua saa siis A4-koossa (nykyään) parin sadan euron kamerallakin. Jos suurempia kuvia tarvitsee ja/tai käyttää usein suurta herkkyyttä, kalliin järjestelmäkameran hankkiminen voi tulla kysymykseen. Tämä tosin koskee lähinnä rikkaita ammattilaisia.
PS: Lataamassani kuvassa oli käytetty 50/1,4-normaaliobjektiivia ja aukkoa 7,1. Kuvat tulostettiin mustesuihkutulostimella, koska niin niiden laatu saatiin huomattavasti paremmaksi kuin aitoa hopeavalokuvapaperia (valokuvausliikkeessä) käyttämällä. Olen nimittäin testannut myös hopeapapereiden laadun, mutta tulokset olivat siis melko "vaatimattomat" jos mustesuihkukuviin vertaa. Näin siitäkin huolimatta, että myös hopeapaperikuvat valotettiin 400 dpi-resoluutiolla.
PS: Lataamassani kuvassa oli käytetty 50/1,4-normaaliobjektiivia ja aukkoa 7,1. Kuvat tulostettiin mustesuihkutulostimella, koska niin niiden laatu saatiin huomattavasti paremmaksi kuin aitoa hopeavalokuvapaperia (valokuvausliikkeessä) käyttämällä. Olen nimittäin testannut myös hopeapapereiden laadun, mutta tulokset olivat siis melko "vaatimattomat" jos mustesuihkukuviin vertaa. Näin siitäkin huolimatta, että myös hopeapaperikuvat valotettiin 400 dpi-resoluutiolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet periaatteessa oikeassa, jos tarkastellaan vain digitaalisia kameroita. Hyvä keskikoon järkkäri ja 6x6 diaprojektori on sitten aivan oma lukunsa.
Käytänössä tuo ei kuitenkaan pidä paikansa digienkään osalta. Pikselimäärä, jota vertasit, ei ole oleellinen tekijä. Pokkarissasi olevat 8 miljoonaa riittävät pikkukuviin, kuten A4 tulosteisiin. Kahdeksasta miljoonasta pikselistä saa jopa tyydyttävän A3 tulosteen.
Pokkarien ominaisuudet hyytyvät olosuhteissa, joissa kunnollisislla järkkäreilä vielä saa kuvaa. Tiedän sen hyvin, koska kahdeksan miljoonan pikselin järkkrilä saan jälkeä olosuhteissa, joissa kahdentoista miljoonan pikselin pokkarini tekee jo puuroa.
Kun puhutaan pikselimäärästä, joka lähentelee kymmentä miljoonaa tai on jopa sen yli, niin se riittää harrastajalle. Harrastajalla ei yksinkertaisesti ole näyttölaitetta sitä suuremmille pikselimäärille. Pikseleitä tärkeämpää on selvittää kameran kennon koko ja sitä kautta pikselitieheys. Ne kertovat jo aika paljon.
Asia missä pokkarit jää jälkeen on dynamiikka. Eli kuvataan maisema ja taivaalla leijaa valkoisia pilviä. Useasti pokkarilla pilvet "palavat puhki", järkkärillä säilyy enemmän sävyjä tummissa ja vaaleimmissa alueissa..
Meneppäs kuvaamaan huonossa valaistuksessa liikkuvaa kohdetta, ja vielä paikassa jossa et saa käyttää salamaa, ja tule sitten kertomaan minkälaista jälkeä syntyi. Minä olen kuvannut sellaisia kohteita järkkärillä useinkin. Iso1600 ja valovoima 1.4 riitti niukasti. Kerro heti millä pokkarilla saat asiallista jälkeä sellaisissa olosuhteissa ja laita kuva näkyviin niin uskotaan että pokkareissa on munaa.
Kirjoitin aloitustekstissäni, että jos tarvitsee usein suuria herkkyyslukemia, kannattaa harkita järjestelmäkameraa. Toinen seikka, joka puoltaa vahvasti järjestelmäkameran hankintaa, on kameran nopeus (esim. urheilu- tai lintukuvauksessa). Tämän unohdin kertoa aloituksessani. Mutta jos on "perusharrastelija", joka ei kuvaa esim. jääkiekkoa "pimeissä" jäähalleissa, saa pokkarillakin "tavanomaisista" kohteista ammattilaatua, kun ei suurenneta yli A4-kokoon.
Tuollainen muokkaaminen ja tulostaminen tasaa erot tehokkaasti.
8 MP:n kuvasta ei saa 400 dpi:n A4 kuvaa ilman interpolointia. Ei edes 300 dpi:n.
Pokkarikameran kuvia olen interpoloinut noin 20 prosenttia. Tämän verranhan tiedostoja voi kasvattaa laadun vielä juurikaan kärsimättä. Vastaavasti 20 megapikselin kameran tiedostokokoa piti pienentää rajusti (muistaakseni noin 57 prosenttiin alkuperäisestä), jotta saataisiin A4-kuva resoluutiolla 400 dpi. Huomataan siis, että nämä yli 20 Mpix-kamerat on tarkoitettu lähinnä sellaisille kuvaajille, jotka tekevät pääasiassa hyvin suuria kuvia (A3-kokoisia tai suurempia). Jos tekee vain korkeintaan A4-kokoisia kuvia, menevät kameran ominaisuudet hukkaan (ominaisuuksien ja pikseleiden tuhlausta).
Minusta alaraja (uuden)kameran hinnassa on n. 250
Esim DMC FX37
Jos olisin aloittelija ja haluaisin oppia niin käytetyn Digilux 2: saa ehkä n. 150:llä.
Kuvan sisältö on kuitenkin ensisijainen kriteeri, kuvan hyvyys tulee vaikutuksesta katsojaan – sitä ei saa millään rahalla.
HYVÄ KUVA = KAMERA ON OIKEASSA PAIKASSA JA LAUKAISTAAN OIKEALLA HETKELLÄ
– JOS EI NÄYTÄ HYVÄLTÄ NIIN KUVAAJA ON OLLUT LIIAN KAUKANA.
Kerro heti mistä saa ostettua käytetyn Digilux 2 150€ tai ylipäätään kuka suostuisi luopumaan sellaisesta alle 500€? Nuo legendaariset kamerat on tänä päivänä aika nihkeessä. Ilman muuta jos digikuvaus yhtään kiinnostaa, niin kannattaa ostaa kamera jossa manuaalisetsäädöt.
"HYVÄ KUVA = KAMERA ON OIKEASSA PAIKASSA JA LAUKAISTAAN OIKEALLA HETKELLÄ
– JOS EI NÄYTÄ HYVÄLTÄ NIIN KUVAAJA ON OLLUT LIIAN KAUKANA."
Saattaa myös olla että kuvaaja on ollut liian lähellä. Myöskin sommittelu ja/tai tarkennus voi olla perseellään, valotusaika väärä, syväterävyys vääränlainen. Ja vaikka kaikki edellämainitut olisikin kohdallaan, ei kuva välttämättä silti ole hyvä. Jos siinä ei ole mitään mielenkiintoista sisältöä, ei tekninen täydellisyyskään pelasta. Kuvan hyvyys tulee siis muustakin kuin oikeasta kuvausetäisyydestä.
Aika hyvä mittari kuvan hyvyydelle on se kuinka usein ja pitkään kuvaa jaksaa katsella kyllästymättä. Moni kuva saattaa näyttää aluksi hyvältä mutta muutaman viikon kuluttua huomaa että sehän onkin aika paska. Jos joku kuva tuntuu hyvältä vielä vuodenkin kuluttua, se todennäköisesti on hyvä.