pehmeimmät sanani,
niin kuin ovat rintasi kaaret
silkkisen joustavat
kämmenteni alla,
lämpöisimmät
niin kuin sinun hehkusi
vartaloani vasten,
kuumimmat,
niin kuin olet sinä
kuumana ympärilläni,
siinä,
sen,
näin yötä vasten,
yötä vastaan.
niin kuin ovat rintasi kaaret
silkkisen joustavat
kämmenteni alla,
lämpöisimmät
niin kuin sinun hehkusi
vartaloani vasten,
kuumimmat,
niin kuin olet sinä
kuumana ympärilläni,
siinä,
sen,
näin yötä vasten,
yötä vastaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vielä valitsen sinulle
irtonaiset sanani
sitä hetkeä varten,
kun irtoan sinusta,
irroitathan rakkkain,
irtoathan minusta.
.. tuo oikein passaa
ajatuskin mua rassaa
yhtäkaikki irrottaa
juttu kesken lopettaa
juuri kun on kivointa
tässä pitäis erota
sinut päästää minusta
enpä kovin kiinnosta
hetki vielä harkitaan
ajatusta muokkaillaan
jospa vaikka aletaan
koko leikki uudestaan
.. sanomatta, tuo ensimmäinen runosi oli oikein sykähdyttävä, toiseen vastasinkin runolla. :)
orgasmia vaan menny saamaan... sykähdyttävä jos oli?;)
.. miten nyt herkän ihmisen pitäisi tuo ottaa, ymmärsikö ihan väärin runon sisällön, voi sentään, heh. :)
Voiko runojen sisältöjä ymmärtää oikein tai väärin?
Tulkittavaksi asti tuosta tuskin olisi riittänyt, yhdenlaisesta kokeilusta...:)
.. riippunee aina tutkimuksen laadusta, onko vai eikö tutkimukseksi asti, runohan saattaa olla ainoastaan lähtökohta tutkimukselle. Ja sisällön ymmärtämisestä voinen sanoa, että runoista jokainen tekee oman tulkintansa, näissä sinun kahdessa runossasi samantyyppiseen tulkintaan saattaa toki päätyä isompikin joukko lukijoita, mikä on ainoastaan osoitus runoilijan kerronnan selkeydestä.:)
En ole runoilija. Minun sanastossani sana runoilija sisältää melkoisia vaatimuksia tekstien suhteen. Niin kuin sisältävät sanat rakastaa, välittää, pökittää, pukitella, kriitikko ja mediapelle.:)
.. nyt leikistä riemastu:D. Kaipa sitä voipi vallattomasti joskus sanailla, ja runoilijoitakin on monenlaisia, joku on hyvä, toinen jopa erinomainen, niinkuin kauneuskin on katsojan silmissä. Ja sanatkin elävät vuosien saatossa ja saavat uusia merkityksiä.;P
vallattomasti tässä paitsi voi, saa ja myös joutuu sanailemaan, mutta mitäs läksin...
mutta yhdestä asiasta olen sataprosenttisen varma: runoilijaa minusta ei saa tekemälläkään.
Mitä taas riemastumiseen tulee, sitäkin on ainakin kahdenlaista, sanojen ihan vanhoilla merkityksillä.
.. niinkö, noh rohkenen vieläkin olla eri mieltä tuosta runoilijanaolosta, katsos jotkut vaan ovat, vaikka eivät ryhtyisikään, joten minkäs teet sillekään. Ja riemastumisen kirjoitinkin molempien merkitysten vuoksi, onko kuppisi siis puoliksi täynnä vai tyhjä.. lähtisin siitä täydemmästä ajatuksesta kumminkin, elikkä se positiivisempi puoli päällimmäiseksi, ettei tule vääriä mielikuvia.:)
välissä sentään ehdin kahvitkin turauttaa.
(Ai saakuta taas, noita sanoja,
kun ne karkaa kuin itsestään,
ne sanat, vain ne sanat).
Joten kuppini on vielä hetken täysin tyhjä, mitä sitä vanhojen porojen päälle edes kahvia kaatamaan.
.. huuhtoisit sen kuppisi ja kuivaat, toki jos kaadat varoen, niin pysyy porot pohjalla sekoittumatta, ja niin onpi pian ihan täysi kuppi höyryävää. Ehdottaisin kuitenkin tuota ensin mainittua. Näin toimin itse, eikä muuten koske pelkästään kahvia, ja olenpa sentään melkoinen kahvinkittaaja. Ps. Olen muuten tykästynyt yhteen tiettyyn kahvilaatuun, enkä kovin mielelläni vaihtaisi toiseen.:)
aivan hetkeksi.
Kahvit on tältä päivältä kahviteltu, pariinkin otteeseen, pullaan on oltu tukehtua, kissa vienyt kielen ja tiettyjä tarpeita tunteneet, puolisokeat koirat tainneet ikään kuin vaivihkaa, muka vahingossa pitää soveliaana lyhtypylväänä. Osaavathan ne yhä haistaa.
Ne tilanteet ovat ohitse tai sitten eivät.
Olen katsonut sinua kaukaa,
syrjäsilmin,
sydän syrjällään.
Sinä yllät paljoon,
kurkoitat enempään.
Pimeys on jo laskeutunut,
ja se musta korppi,
tiedättehän,
vanuneen huopahattuni
lierille,
kraakkuu laiskan käheästi korvaani:
Kräähkä, kräähkä, kräähkä.
Silläkin tuntuu olevan
nuo omat tarpeensa -
vetäistä siipensä suppuun,
haroa terävillä kynsillä
silmiäni
ennen kuin löytää vaappuvan
tasapainonsa,
kenottaa siinä,
lytistää hatun silmilleni.
Tarpeetonta tässä pimeydessä.
sanani, rakkkain,
tummimman peiton,
ettei yön raastavat kourat
ihoasi enää ihostastasi erottaisi.
Valitsen samettisimmat,
niin kuin elokuinen yö,
elokuinen yö...
arvokas,
rintojesi suojaksi
levitän toisen maailman
mustaksi tuhriman rakkauteni,
hiusverkoksesi
tämän päiväni synkät muistot,
ja sinä saat levätä rakkkain,
lepäät valoisaan päivään,
jolloin kevääseen venyvä
valokimppu kultaa
poskesi nukan,
kultaseni, rakkkaani,
sinä saat levätä,
kun minä lähden.
Ja kun toinen pimeys
kurkoittaa sinua,
yön hiljainen keiju
riisuu viittansa
viilentyneiden
lanteittesi ylle,
levittää siipensä
kylmenneiden peitoksi,
etteivät pirstovan yön
sirpaleet
sinun matkaasi estäisi,
sillä huomenna, rakkain,
kun sinä ennen havahtumistasi,
vielä puoliunessa
haparoit minua viereltäsi,
kun yön viimeidet pedot
pakenevat raotettujen silmiesi
utuista katsetta,
väistyvät huoneeseesi lankeavaa
hentoa kajastusta,
olen jo mennyt.
kovan runon...
Oli ihan pakko heittää huumorilla. ;D
tiettyä huumoriahan lienee sisältynyt yhteen jos toiseen tämänpäiväiseen, huumorin tasosta nyt en sitten tiedä...kun pikkupirulainen panee aina roiskimaan vähän tätä alatyyliä sinne sun tänne.
Sitä se Suomi24 teetättää.
karheat kätesi tuntuvat hyvältä.