Punta Cana + Carabela

Pieni kertomus matkasta Dominikaaniseen tasavaltaan ja Punta Canaan.

Matka alkoi Helsingistä aamuvarhaisella. Koneen piti lähteä 06.10, mutta matkaan lädettiin puoli 7 jälkeen. No ei se odottelu tuossa vaiheessa missään tuntunut :)
Edessä noin kahdeksan tunnin lento Halifaxiin kanadaan. Kohta lähdön jälkeen tarjoiltiin aamupala, mikä oli ihan peruskamaa. Sitten mentiinkin piiitkä siivu ilman mitään, kunnes lähempänä Halifaxia löytyi nälkäiselle koneelliselle täytettyjä sämpylöitä, jotka tosin loppuivat kesken. Mikä toisaalta oli onni, koska Halifaxista lähdön jälkeen tarjoiltiin lämmin ateria. Halifaxissa tuuli sen verran kovaa, että liput olivat aivan vaakasuorassa. Ulkona näytti kuten suomen kamaralla, ei vielä yhtään lämpöiseen menemisen meininkiä. Vajaan tunnin seisokin jälkeen jatkettiin hiukan lyhyemmällä istumisella Punta Canaan, jippii.
Perillä.
Punta Canaan laskeuduttiin normaalijärjestyksessä iltapäivän puolella. Koneen ovesta poistuttaessa vastaan tulvahti kuuma ja kostea ilmavirta, paita tuntui liimautuvan selkään ja samantien olevan liikaa. Seuraavaksi huomio kiinnittyi terminaalirakennuksiin, noin persoonallisia ei ole muualla tullut nähdyksi. Maahantulijat kuvattiin paikallisen rytmiryhmän soittaessa musiikkia. Maahantulomuodollisuudet sujuivat joutuisasti ja päästiin odottamaan matkalaukkuja, mitkä suhtnopeasti saapuivatkin liukuhihnalle. Yksi laukkumme oli saanut hiukan siipeensä eli "pudonnut" kulmalleen, mihin oli tullut suorastaan reikä. No näitä sattuu, tuolla niitä taidettiin nähdä vain keskimääräistä enemmän. Laukku piti kuitenkin tavarat sisällään, joten matka jatkui kentän uloskäyntiä kohti. Sieltä löytyikin aurinkomatkojen opas jonka johdolla kuljimme, jonossa kuin köyhän talon porsaat, bussille. Bussi kuljetti meidät tuota hätää omalle hotellille Carabelaan. Matkalla saimme tiiviin tietopaketin maasta ja odotettavista aurinkomatkojen tuottamista palveluista.
Hotelli.
Hotellille päästyämme ei kun kirjoittautumaan sisään, laukut kantajalle ja hänen perässään kipittäen kohti huonetta. Huone oli tosi hienolla paikalle rannan tuntumssa ja parveke oli rannalle päin. Ainoa vika oli, että siellä oli jo asukas :( Toiselle suomaliselle oli kirjattu sama huone. Laukkupoika tai paremminkin mies, kävi reippaasti respassa hakemassa uuteen huoneeseen avaimen. Se oli pieni pettymys, koska siitä puuttui merinäköala. No hetken mietittyämme asiaa päätimme poiketa vastaanotossa ja kysyä vaihtoehtoja. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska seuraavana päivänä saimme haluamamme merinäköalan. Tähän kohtaan täytyy sanoa, että olemme hyvin sopeutuvaisia ja silloinenkin huone olisi kelvannut, mutta kun kysyminen ei maksa kuin vaivan. Eikä vastaanotollekkaan siitä sen kummempaa vaivaa tuntunut olevan, suhtautuivat ystävällisesti ja hoitivat homman, koska vapaata tilaa löytyi. Roudasimme seuraavana päivänä laukkumme uuteen huoneeseen, mihin huonesiivooja tuli ihmettelemään toimintaamme. Kesti tovin kunnes englantia osaamattoman siivoojattaren ja syksyn espanjaa lukeneen matkailijan välille syntyi ymmärtämisen yhteys. Huonolla espanjalla sain selville, että kyseinen señora toimii meidän limpiadorana myös seuraavat kaksi viikkoa. Palkitsimme hänet muutamalla dollarilla. Mikä myöhemmin näkyi mm. lisäveden tuomisena ennen normiaikaa. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja hymyilevää heidän kanssaan asioitaessa vaikkakin perusilme tuntuu maassa olevan aika vakava. Kahden viikon aikana ne muutamat henkilöt tuntuivat jo aika tutuilta. Hotellilla oli turvamiehiä joka puolella hotellin aluetta. Illan pimetessä rantan menevillä oli jopa pitkäpiippuiset tuliluikut.
Tipit ja rahanvaihto.
Tipeistä luettiin paljon juttuja suuntaan jos toiseen. Me toimimme siten, että laukunkantaja sai parista laukusta 2$ tai 100 pesoa. Siivoojaa muistimme heti aluksi 3$:lla, jonkin ajan päästä 3 $:lla ja lopuksi 4$:lla. Puffeeravintolassa annoimme meidän vakitarjoilijalle (ei muille) 4$. Aulabaarissa oli yksi tarjoilija viimeisillään raskaana ja hän sai meitä illan palveltuaan muutaman taalan. Retkibussin kuljettaja ja paikallisopas (oikea ilopilleri!) saivat yhteensä 200 pesoa. Dollarin seteli, 50 peson ja 100 peson setelit olivat hyviä tuohon tarkoitukseen. Rahaa vaihdoimme suomessa 25 dollaria ja 100€:lla pesoja. Loput käyttörahat vaihdoimme hotellin vastaanotossa. Meidän budjetissa pienet kurssivaihtelut eivät saa sydämenlyöntejä jämään väliin. Jos vaihdossa muutaman euron tai peson voittaa sen matkalla jossain toisessa kohtaa häviää. Meidän matkakassa hupeni yhteensä 400€:lla/2hlöä/2vkkoa. Kaveripariskunnalta meni 600€. Enemmän jos saa menemään, ostaa jo jotain isompaa?
Ruokailu.
Hotelli on paikalliseen tapaan AI-hotelli, eli syömiseen ja juomiseen ei tarvitse rahaa käyttää. Hotellissa on viisi erillistä ruokapaikkaa ja viisi baaria. Kolme ala-carte ravintolaa, minne piti varata pöytä saman päivän aamupalalla kun halusi ruokailla. Italialainen, meksikolainen (hyvä sitruunakana). Nuo olivat rannalla ja el Admirante, joka on puffee ravintolan vieressä päärakennuksessa. Sieltä sain muuten parhaan chatobrianin ikinä! Toivottavasti muutkin saa. Noita ravintoloita sai käyttää vaikka joka päivä. Puffee-ravintolassa tarjoiltiin aamupalan ja monipuolisen lounaan lisäksi myös tosi monipuolinen illallinen. Rannalla on lisäksi pikaravintola, mistä sai itse rakennella hodareita, hampurilaisia, ottaa pizzaa, ranskalaisia. Lisäksi siellä oli kahvia, virvokkeita, olutta ja jäätelöä. Meidän suosikiksi muodostui maitokahvi, mihin laskettiin sekaan vaniljajäätelöä. Paikallinen keittiö ei käytä voimakkaita mausteita, mutta hiukan hakemalla löytyi jalapenoja, valkosipulia... Muuten tarjolla oli alkukeitosta mitä erilaisimpiin ruokalajeihin. Nautaa, possua, kanaa, kalaa. Suuri määrä erilaisia tuoremehuja ja hedelmiä. Jälkiruokakakut ansaitsevat mielestäni erikoismaininnan. Suklaakakku muodostui omaksi suosikiksi. Juomiksi ruoan kanssa oli tarjolla mehujen, limujen ja oluen lisäksi viiniä, mutta mutta. Maa ei ole viinintuottaja ja tarjoiltu viini oli sen mukaista, ei meillä varmasti lueta edes viiniksi. El Admirantesta sai maksusta tuontiviinejä, hummeria ja katkarapuja. Nuo olivatkin ainoat ruuat mihin tarvitsi käyttää rahaa jos halusi niistä nauttia. Juomailuun on mahdollisuus viidessä baarissa. Niissä tehdään näppärästi perusjuomien lisäksi erilaisia sekoituksia, niihin tosin keskityimme illallisen jälkeen aulabaarissa (siis sekoituksiin). Drinkkilistaa oli ihan mukava iltaa istuessa käydä läpi. Miesten suosikki oli ehdottomsti mamahuana (sin hielo) ja naisten suosikki oli carabela special. Vaatetuksesta ruokailuissa voisi mainita miesten pukeutumisesta sen, että ala carteen suositus oli pitkät housut, paita ja puolikengät. Puffeen puolella kävi siistit (city) shortsit, siisti paita (ei hihaton) ja sandaalit (ei rantasandalit). Rannan pikaruokapaikkaan sai mennä vaikka uikkareissa. Naisilla pukeutuminen on jotenkin helpompaa, joku mekko päälle ja menoksi. Puffeesta näimme ihmisiä jopa bikineissä (ei suomalaisia) ja heidät kyllä henkilökunnan toimesta ohjattiin ulos.
Ranta.
Sitten päästään asiaan, eli rantaan tutustumiseen. Ranta olikin aivan mahtava. Valkoista hiekkaa, lämmintä vettä, palmuja ja sitä riittää. Nelisenkymmentä kilometriä, tai jotain... Rannalla olemisesta kerrotaan auringonoton lisäksi rommin juominen, cuba libre, blanco libre ja santo libre noin malliksi mainittuna. Aurinko oli kuumaa ja polttavaa. Asiaa lievitti mereltä käyvä tuulenvire, joka poisti auringosta pahimman poltteen tunteen. Hotelli on hyvällä paikalla siinä mielessä, että jos haluaa pois siitä pienestä merituulesta voi mennä jollekkin kolmesta altaasta. Siellä ei tuulenvirettä tuntunut, ennemmin aurinkorasva kiehui nahanpinnassa. No toki teimme rannalla muutakin kuin otimme aurinkoa ja joimme rommia. Päiväkävelyt rantaa suuntaan ja toiseen ja takaisin olivat siinä ilmastossa ja maisemassa aivan mahtavia. Hotellilta oikealle kävimme sen pomppulinnan näköisen rakennelman luona, siellä kauimpana näkyvän niemen kärjessä. Välillä meressä virkistymällä matka ei tuottanut suurta tuskaa. Puolimatkan krouvissa on rannalla ihmisiä, jotka koittavat houkutella mukaansa katsomaan kauppaansa. Virvokkeiden toivossa lähdimme seuraamaan yhtä. Kohteliaasti kaupan kierrettyämme bongasimme pizzerian ja kuinkas ollakkaan olutta, presidenteä. Tilasimme oluet (60 pesoa pullo) ja cuba libret (150 pesoa paukku). Siinä "rupatellessa" paikan pitäjät saivat kuulla mistä olemme ja kohta tuli pöytään mamahuanaa paikan tarjoamana. Virvokkeet nautittuamme jatkoimme taas matkaa. Nuo paikallisten pitämät paikat katkaisevat mukavasti hotellien ketjun, koska vieraista hotelleista ei väärän värisellä rannekkeella virvokkeita heru. Muuten se pomppulinnan näköinen osoittautui liukumäeksi.
Toiseen suuntaan kävelimme aina Bavaro Tainoon saakka ja siihen saa sitten varata hiukan enemmän aikaa :) Sekin on sen kauimmaisen niemen takana. Sieltä löytyy myös virkistäytymispaikka ennen takaisin kävelyä. Mikä sen mukavampaa kuin istua rantaterassilla, upeaa maisemaa katsellen ja kylmää zervecaa (140 pesoa pullo, taisi olla litrainen) nautiskellen. Rannalla oli hotellin toimesta monenlaista aktiviteettia. Animacion- ryhmä järjesti ohjattua liikuntaa. Oli jumppaa, venyttelyä, aerobikkiä vedessä, tanssinopetusta ja mitä erilaisimpia pallopelejä. Rannalla oli käytettävissä myös pieni katamaraani, kanootteja ja purjelauta. Lisäksi siellä oli sukelluksia järjestävä firma. He kävivät altaalla antamassa ilmaisia oppitunteja.
Ostokset.
Ostoksista täytyy sanoa, että paikallisen hintatason ja tavaravalikoiman huomioiden, meidän kassiimme ei paljon tarttunut. Vaikka tinkiminen on osa maan tapaa on hinnat joissain tuotteissa aika kovia. Esim vaatteet. Toki se pakollinen t-paita tai lippis pitää ostaa. Samoin paikallista rommia, mamahuana raaka-ainetta ja jotkut voi ostaa sikareja. Tauluja, mitä löytyy niin kirkkailla sävyillä kuin tummemmillakin. Aiheina taino-kansa tai upeat rantamaisemat. Rantakauppiaat kylien kohdalla ovat aika innokkaita houkuttelemaan tutustumaan tuotteisiinsa, mutta kävelyä vain jatkamalla ja ystävällisesti no grazias sanomalla, ei heistä suurempaa haittaa ole. Osa jätti meidät rauhaan kuultuaan mistä olemme. Suomi, vaikea kieli oli ainoa kommentti. Suomi tuntui olevan monella hakusessa, että missä se on ja niimpä tuli hiekkaan piirrettyä maailmankarttaa, mihin suomikin sijoittui. Kojuista löytyy samat tavarat ja kun on käynyt yhdessä on käynyt kaikissa. Carabela-hotellin vieressä, kun lähdetään rantaa vasemmalle on pieni paikallinen kyvä, cortezon. Sinne pääsee rantaa pitkin tai ennen rantaa kulkevan kävelytien päässä olevasta portista. Rannassa toinen koju on Coral#4 ja siellä oli ystävällinen myyjä Ivan. Ivanin kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei ensimmäisellä käyntikerralla välttämättä kauppoja synny. FINLANDIA kuului jo kaukaa, kun Ivan näki meidän kulkevan rannalla. Muutaman päivän jälkeen poikkesimme tuossa puodissa ja ostopäätökseen nimenomaan tuosta puodista vaikutti osaltaan myyjän painostamattomuus. Viimeisenä päivänä kävimme vielä moikkaamassa Ivania ja annoimme suomalaisia sisu- salmiakkipastilleja, suomalaista musiikkia ja suomalaisella tekstillä olevan lippalakin. Pastillien maistamista ei nähty, joten jos joku siellä poikkeaa voisi kysyä miten ne maistui :) Vaimoani Ivan sanoi katastrofiksi, kovan tinkimisen takia. Tinkiminen on tuolla oleellinen osa kaupankäyntiä ja molemmille sopiva hinta kyllä löytyy ja löytyi meillekkin.
Basaarialueilla kaupankäynti voi olla joskus ahdistavaa tuosta myyjien innosta johtuen. Hotellin vieressä olevaan kyläänkin siitä kävelytieltä mentäessä saa varautua aika kovaankin houkutteluun liikkeisiin.
Plaza Bavaro on ostoskeskus noin viiden kilometrin päässä hotellista ja sinne lähdimme taksilla, mikä löytyi hotellin edestä. 400 pesoa 4:ltä hengeltä oli matkan hinta. Taksikuski oli ovela ja vei meidät Plaza Bavaron vieressä olevalle basaarialueelle ja yhden hänelle tutun myyjän luokse. Sanoi vielä, että kun olette kierrelleet menette hänen veljensä luokse ja veli soittaa hänet paikalle ja hän palauttaa meidät hotellille. No toki poikkesimme kaverin puotiin ja sitten myyntitykki aloitti. Tavarat mihin koskettiin sujhti salamaa nopeammin muovipussiin ja tiskille. Koitin olla muille tulkkina ja kertoa mikä on homman nimi. Myyjä lopulta suuttui minulle, että kiellän muit ostamasta? Sanoinkin muille, että nyt riittää ja matka jatkuu samantien. Pienen matkan päästä huomasimmekin varsinaisen ostoskeskuksen kyltin tien toisella puolella ja tajusimme silloin kuskin vedätyksen. Ostoskeskuksen puolella ei myyjien toiminta ollut läheskään yhtä agressiivista ja sieltä löytyy myös "luotettavaksi" määritelty sikarikauppa. Tinkiminen kuuluu tässkin ostarissa asiaan ja jokaiselle löytyy varmasti oma hinta. Ostarilla on myös baari, missä kiertelyn lomassa nautimme virvokkeita.
Palma Real on toinen ostari hotellilta ihan toiseen suuntaan ja päätimmekin, kun kerran on liikkeelle lähdetty, poiketa myös siellä. Taksin saimme edellisen ostarin edestä (ei haettu sitä veljen kaveria:)) ja 550 pesoa vaihtoi omistajaa ja saimme kyydin Palma Realiin. Se onkin hiukn eriluokan kauppapaikka. On pelkkiä "merkkituotteita" ja hinnat on sen mukaiset. Sieltä ei tarttunut mukaan mitään, meni näyteikkunaostosten puolelle. Sieltä taksi hotellille maksoi 350 pesoa ja vauhtia taksilla oli välillä yli oman tarpeen, mittarin mukaan n. 90km/h.
Hinnat näissä turistirysissä ainakin oli ilmoitettu dollareina. Kysymällä sai tietää pesohinnan tai jopa eurohinnan. Peso oli kuitenkin ostajaystävällisin valuutta. Tuohon kannattaa varautua vaikka tekemällä taulukko, missä on dollarin suhde pesoon ja vielä vaikka euroon. Tyyliin: 10$ = n.350pesoa = 7,7€. Tuon kun tekee muutamalla summalla niin pystyy helposti seuraamaan kauppiaiden valuuttakursseja. Lähtöhintoja esim. t-paita ja lippis 10 USD, rommilitra 700 pesoa. Pyyntihinta saattoi olla ihan älytön. Esim yksi myyjä pyysi lippiksestä pokkana 20$. Mutta kyllähän pyytää saa. Rannalla kierteleviä kauppiaita ei montaa ollut ja jos he pysähtyivät liian pitkäksi aikaa hotellin kohdalle niin securitas- miehet ohjasivat heidät pois. Enemmän siellä oli erilaisia retkiä ja vetovarjoilua järjestäviä kauppiaita.
Retket.
Ensimmäinen retki lava-autolla Higuein kaupunkiin. Matkan varrella käytiin paikallisessa koulussa ja jos matkalle lähtiessä tietää johonkin kouluun menevänsä, voi suomesta viedä vihkoja, kyniä, kumeja, värikyniä ym tarviketta (jos laukkuun mahtuu). Rahallisesti voi koulua myös tukea. Rahat käytetään koululaisten hyväksi. Koulutusta saa, mutta koulupuku ja päivän eväät täytyy itse kustantaa. Matkalla poikkesimme sokeriruokopellolle ja pureskelimme ruokoa ja joimme rommia. Karkkia ei kaupoista tuntunut löytyvän mikä ei ole ihme, koska kaikki pureskelivat sokeriruokoa. Se kuulemma valkaisee hampaita. Makeaa se oli, mutta kun syljeneritys ei oikein toiminut, aika kuivanoloista. Tutustuimme kaupungin kadedraaliin ja näimme suuren joulukuusen. Kaupungissa poikkesimme kauppapaikassa missä oli sulassa sovussa keskenään niin vihannekset, hedelmät, kanojen ruhot, pihvilihat kuin kulutushyödykkeetkin. Sitten kävimme katsomassa taulujen maalausta ja larimaar (korukivi) - kivien hiomista. Samassa yhteydessä olevasta kaupasta voi tehdä ostoksia tauluista, koruista ja puuesineistä. Sitten poikkesimme toisessa kaupassa, missä oli muutakin tavaraa ja vessat. Sitten poikkesimme yhdelle ratsastustilalle, missä ruokailimme ja halukkaat saivat ratsastaa. Retkeen kuului vielä käynti kahvi- ja kaakao-plantaasilla, mitö isännöi Christian. Hän esitteli vanhoja menetelmiä kahvin ja kaakaon jalostamisessa. Siellä joimme kahvia, kaakaota ja mamahuanaa (tietenkin). Lava-auto heitti meidät hotellille illan suussa.
Toinen retki suuntautui Saonan partiisisaarelle Karibianmerelle. Matkaan lähdimme aamuvarhain seitsemän jälkeen. Parin tunnin matkan (oli pysähdys välissä) jälkeen saavuimme rantaan. Siellä riisuttiin kengät ja siirryttiin veneisiin, mitä kuljettivat meidät katamaraanille. Katilla seilattiin vajaa pari tuntia. Leikittiin titanicia, tanssittiin merenqueta ja juotiin rommia. Saari sai mieleen nousemaan kotomaassa nähtyjä kuvia karibialta ja olo oli jotenkin epäuskoinen, minä karibialla! Uskottava se oli ja nautittava täysillä uskomattomista maisemista. Siellä ruokailtiin (sikahyvää grillisikaa!) ja juomailtiin ja nautittiin olosta hyvä tovi. Porukka kiidätettiin pikaveneillä yhdelle matalikolle joka oli aika kaukana rannasta. Siellä kahlattiin matalassa vedessä, pidettiin merisiiliä kädessä ja juotiin rommia. Siitä vielä hetki pikavenekyytiä takaisin lähtösatamaan. Bussimatkalla pysähdyttiin vielä kerran ennen hotellia, minne päästiin ajoissa että ehdimme siistiytymisen jälkeen illalliselle.
Lähtö.
Lähtöpäivä tuli huomattavasti nopeammin kuin olisi toivonut. Aurinkomtkojen hotellikirjan välissä oli maastapoistumiskaavakkeita ja malli kuinka se täytetään. Ei tarvitse kentällä moisesta huolehtia. Bussi vei meidät kentälle. Siellä oli näytillä tullessa otettu valokuva, minkä sai lunastaa 5€:lla omakseen. Muodollisuuksien ja turvatarkastusten jälkeen odottelemaan. Koneeseen mentiinkin ja sitten se alkoi. Vajaan 30 tunnin jatkoaika dominikaanisessa. Puerto Platan päälle jäi useaksi päiväksi myrsky, joka oli niin raju ettei kentälle ollut koneilla mitään asiaa. Onneksemme koneessa oli pätevä ammattilainen (ei koneen henkilöstöä), joka järjesti koko koneelliselle samasta 5 tähden hotellista majoituksen ja kyydin sinne. Hotellissa saimme vielä ruoan ja aamupalan. Hyvän yöunen jälkeen menimme uudestan kentälle toteamaan ettei Puerto Plataan ole mitään asiaa vieläkään. Lopputulos oli, että me lensimme Santo Domingoon ja Puerto Platan porukat tuli sinne bussilla (kaatosateessa 5 tuntia). Santo Domingoon jouduttiin jättämään parikymmentä matkalaukkua, koska lentäjien työaikamääräysten vuoksi oli pakko päästä nopeasti ilmaan. Muuten olisi tullut yksi yö lisää Santo Domingossa (ei olisi paljon haitannut :)). Kotiinpäin lennettiinkin reippasti, eka väli 3,5 tuntia Halifaxiin. Toinen väli 6 tuntia 40 minuuttia. Ruokailukin oli ihan eri tasolla kuin toiseen suuntaan. Ekalla legillä kana-ateria ja heti perään toisen legin alussa, kana-ateria (syökää kanaa). Helsinkiin saapumisessa ja siitä kotiin menossa oli hiukan haikeutta hyvän matkan loppumisesta (mutta ajatuksia seuraavasta...). Ei matkailua tähän voi lopettaa!
Tätä kohdetta voin kyllä suositella.