Olen alle nelikymppinen äiti ja minulla on 15vuotias tytär jonka kanssa on todella vaikeaa,en enää tiedä mitä tehdä.tytär karkailee kotoa ja valehtelee minkä kerkeää,on myös tullut kotiin humalassa ja tekee minusta aina valehtelian. olen antanut tukkapöllöä ja hänen mielestä se on pahoinpitelyä.Koulun käynti ei kiinnosta häntä ollenkaan.Minulla alkaa paukut loppua,pitäisikö hänet laittaa johonkin laitokseen? Olen todellakin tehnyt kaikkeni, mutta ei auta.Mitä teen? auttakaa jos vain pystytte.
en tiedä mitä tehdä????
epätoivoinen äiti
141978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos tuntuu ettei asia millään helpota, riippuu tietenkin paljon missäpäin asutte, ota yhteyttä kasvun yhteisöön Mikkeliin. Itse siellä käynyt peruskoulun viimeisen vuoden uusiksi ja muutenkin opetellut elämän perusasioita. Tällä hetkellä hyvissä väleissä kotiin ja kahden lapsen äiti, naimisissa yhdeksättä vuotta. Suosittelen todella sitä paikkaa. Netistä saat tietoa lisää laittamalla vaikka googleen hakusanan Koivikon koulukoti(entinen nimi) ja sieltä löydät yhteisön tiedot. Suosittelen henkilökohtaisesti ottamaan yhteyttä Matti Haatajaan vaikka tiedustelun merkeissä sähköpostitse. Matti oli oma sosiaalityöntekijäni ja erittäin mukava ihmisenä, ei vain työntekijänä laitoksessa. Olin häneen vasta yhteydessä itsekkin, pitkästä aikaa. Kiva muistella "pahojakin" asioita menneisyydestä=)
Voimia sinulle tyttäresi kanssa=)
Hei hyvä äiti!
Musta on hienoa, että kysyt asiaa täällä! Välität siis tyttärestäsi. Toi on tosi hankala ikä tuo 15, sen ikäisellä ei ole mitään varmuutta tulevaisuudesta kun kaikki mahdollisuudet on vielä auki. Hän ei luutavasti tiedä mitä haluaisi ammatikseen tehdä, ja seurusteluasiat on uusia juttuja, mikä toisaalta kiehtoo, mutta toisaalta pelottaa. Sitten toisaalta tytär varmaan miettii kaikkia naisiin kohdisuvia odotuksia, kuten ettei maineelle ol hyväksi jos on useita suhteita.
Sitten alkoholikin on uusi juttu, jonka kanssa voi sekoilla kaupungilla ja kotibileissä ja sanoa asioita, joita ei selvinpäin kehtaisi sanoa, ja voi käyttäytyä holtittomasti kun voi myöhemmin vedota siihen että oli kännissä.
No juu, nämä jutut oli varmaan sulle jo ihan selkeitä. Itse olen jo murrosiän ohittanut, 25-vuotias nainen, ja vaikka en taistellutkaan äitini kanssa paljoa nuorena, niin kaikki nuo luettelamasi asiat olen tehnyt moneen kertaan.
Meillä äiti osti mulle omppuviinipullon viikonlopuksi, koska tiesi, että se on turvallisempaa kuin pimeä viina. Ja äiti osoitti välittävänsä musta siten, että hän luotti muhun keskustelemalla kuin aikuisen kanssa. Sen, kuinka äiti sai mut ymmärtämään ehkäisyn merkityksen oli, että äiti kertoi itse saaneensa mut liian nuorena, vasta 20-vuotiaana. Äiti ei halunnut mulle samaa, vaan halusi, että opiskelen vähän pidemmälle. Aloitin vuoden mittaisen seurustelusuhteen vanhempaan poikaan, kun olin juuri täyttänyt 16, joten ymmärrän ädin pelot hyvin.
Minusta sun kannattaisi unohtaa laitoksella uhkaaminen ja kaikki omat tunteesi näyttäen keskustella tyttäresi kanssa. Sanoisit, että rakastat häntä. Kertoisit että miltä haluaisit tyttäresi elämän näyttävän viiden vuoden päästä, ja mitä et toivoisi hänen tekevän siksi, että uskot sen olevan hänelle haitallista, toisaalta paras on sanoa, että et voi estää, etkä haluakaan estää, jos tytär haluaa itse tehdä jotain vahingollista. Hänen on koettava asioita tavalla tai toisella, mutta teidän suhde ei saisi särkyä.
Luultavasti tyttäresi käyttäytyy sinua kohtaan epäkunnioittavasti. Minusta siihen voisi tepsiä se, että kerrot, miltä se sinusta tuntuu, kun tytär nimittelee sinua vaikka ahdasmieliseksi. Kysy häneltä, että millainen sinun sitten tulisi olla, että olisit hänelle sopiva äiti. ja ole rauhallinen, mun mielestä itkukin on sata kertaa parempi kuin voimankoitos huutamalla.
Taidan mennä nyt nukkumaan, en tiedä osasinko neuvoa hyvin vai huonosti, mutta käyn tällä palstalla huomenna uudelleen, jos haluat kommentoida.
Ensinnäkään en ensimmäisenä menisi ostamaan pulloa lapselleni vain siksi, että on turvallisempaa maistella kotona.Kyllä pitäisi aloittaa siitä, että alkon käyttö alkaisi mahdollisimman myöhään.Ja maistattaa sitä voi kotona, mutta että koko pullo...ei.
On valtavan hyvä kertoa ja keskustella asioista kotona.Joskus vaan on menty niin pitkälle, että niistä äidin kertomista asioista ei jakseta kiinnostua ja mikäli minä oikein ymmärsin, on kysyja kokeillut kaikkensa ja siinä vaiheessa ei välttämättä puheet auta.Se, että sijoittaa nuoren joksikin aikaan "laitokseen" (ei välttämättä oikea nimitys) ei ole hassumpi ajatus ollenkaan.Asian voi kertoa nuorelle tyyliin:"Minä rakastan sinua niin paljon, etten kertakaikkiaan voi antaa sinun tuhota itseäsi ja elämääsi.Ja jos/kun nämä koti konstit ei auta, kokeillaan muita."
Mielestäni ennemmin kannattaisi vedota nuoren omaan elämään, mitä siitä tulee tai mitä nuori siitä haluaa.Ei niinkään kannata asettaa sanoja, että mitä äiti haluaa nuoren olevan.Monesti jo pelkästään se, että sanot:minä haluan sinun olevan....tökkäsee nuoren korvissa ja lisää vastahankaa.Kannattaa siis kääntää nuori ajattelemaan omaa elämäänsä hänen itsensä näkökulmasta.
Meille neuvottiin, että kun sanoo:mitä sinä haluat/haluatko sinä..asetelma on parempi kuin :minä haluan.Täytyy saada nuori ymmärtämään, että on kyse hänen elämästään ja tulevaisuudestaan.
Voit käydä aluksi vaikka itse juttelemassa sosiaali toimistossa lastenvalvojan kanssa ja kartoitatte nuoren tilanteen, niin varmaan selviää auttaako pelkät juttelu tuokiot vai täytyykö tehdä jotain radikaalimpaa.Ja mikä tärkeää, pääset itse juttelemaan tilanteesta ja jo se selkeyttää asioita sinun näkökannaltasi ja antaa voimia.:)
Pistä se suljetulle osastolle,semmoselle missä on sairaalakoulu samas.
Tuntui, että mikään ei auta!
Meillä ei ollut alkoholi kuvioissa,
mutta neiti kulki miten halusi.
Jäi ysillä luokalleenkin.
Olin todella epätoivoinen
ja jotten olisi itse mennyt hirteen,
toimitin tytön koulukotiin.
Minulla kun oli muitakin lapsia hoidettavana.
Nyt, kun muutama vuosi on kulunut,
tyttö katuu käyttäytymistään aivan hirveästi.
On aikuistunut ja elää omillaan
ja opiskelee.
Eli meillä se oli hyvä ratkaisu.
Koita jaksaa tehdä päätös.
Jos paikkakunnallanne on Nuorten turvatalo, suosittelen. Vantaalla ainakin on, lienee muuallakin paikkakunnilla. Oman tyttäreni minä itse lähtein sinne pariin otteeseen, turvaan itseltäni, kun loppui voimavarat.
Siellä pohditaan yhdessä vanhempien kanssa miten eteen päin. Nuori vastuutetaan myös itse itsestään, tekemisistään. Esim. meillä yksi mielettömäksi noussut riidan aihe oli, kun en ollut ennättännyt tai en ollut tiennyt pestä ajoissa jotain tiettyä vaatekappaletta tytölle. Siitä nousi hirveä meteli, ja lopulta tolkuton riita.
Turvatalossa odotin syyllistämistä: miksi ihmeessä et, Hyvän Äidin kuuluu kyllä.. mutta siellä työntekijä sanoikin tyttärelleni: miksi et pessyt itse?
Itsenäistyminen ja irtautuminen on tytöillä (äideistä) todella voimakasta. ... siitä enemmän omana ajatuksena, lue se..
espoon turvakoti raiskaa lapsesn ja isän suhteen ja aivo pesee äidit, sirkka-liisa aaltion näkemyksillä...www.vanhemmat.net
hei!
ota yhteyttä koulukuraattoriin, tai kouluterv.hoitajaan. tyttösi taitaa tarvita apua ja joskus keskutelu ulkopuolisen tahon kanssa voi selkiinnyttää nuoren asioita.
jos koulunkäynti ei suju, luulisi opettajan olevan sinne kotiin yhteydessä. itse voisit soittaa opelle ja kysyä miten koulussa menee. kouluissa on oppilashuoltoryhmät, voisit hakeutua sinne yhdessä tyttären kanssa miettimään miten asiassa tulisi edetä.
asiantuntijatahon kanssa yhdessä pohtimalla löydätte parhaat ratkaisut ja vaihtoehdot, sekä sen tuen mitä paikkakuntasi voi teille tarjota.
Kannattaisi rohkeasti mennä lastenvalvojan puheille ja pyytää apua.Se ei aina tarkoita sitä, että nuori huostaanotettaisiin, vaan hänet voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena joksikin aikaa ns. rauhoittumaan.Se ei ole sinun heikkouttasi jos niin teet, vaan rakkautta lastasi kohtaan, sillä osoitat, että todella rakastat lastasi.Aina ei konstiti ja paukut riitä itsellä ja silloin voi hyvinkin pyytää apua.
tämä linja nyt vähän rajunlainen. Eihän sitä nyt kaikkia valehtelevia, koulusta pinnaavia ja alkoholia maistelevia tyttösiä nuorisokotiin laiteta. Ihmettelen, että niin moni ehdottelee sellaista. Se on ihan viimeinen keino minusta. Olisiko tytön lähipiirissä ketään neutraalimpaa aikuista kuin äiti, joka voisi jutella tytön kanssa? Oletko ollut yhteydessä opettajiin? Entä koulukuraattoriin tai kouluterveydenhoitajaan?Millaista juominen oikein on? Onko töppäilty pahasti, onko jouduttu sairaalaan? Tarvitsisit tietoa siitä, onko tyttäresi käyttäytyminen selvästi raisumpaa kuin muiden saman ikäisten. Se auttaisi suhteuttamaan asiaa. Rankkaa sinulla varmasti on, sitä en ollenkaan epäile, mutta ettet näkisi tilannetta pahempana kuin se on...
sellaisesta rajulta joka ei itse ole niitä helvetillisiä kokemuksia käynyt läpi.Kun yksinkertaisesti mikään ei auta niin kyllä silloin voi ottaa rajummat konstit käyttöön. Tietysti on niitäkin vanhempia jotka eivät välitä, vaan ajattelevat, että kyllä se siitä ajan kanssa ja sitten ollaankin jo rikoksissa mukana...ihan kuka mitenkin haluaa toimia.Mutta aika pahalta ja epätoivoiselta kyseinen äiti vaikuttaa.
Huolesi on aiheellinen ja kannattaa hakea apua.
Alkoholi ei kuulu yhdellekkään alaikäiselle lainmukaan eikä terveydenkään tähden. Tyttäresi käytös on huolestuttavaa ja olemme itse käyneet saman läpi. En osaa sanoa muuta kuin että tee selväksi tyttärellesi suhteesi (perheen suhde ) alkoholiin, karkaamisiin, huumeisiin ja kodin sääntöihin. Ja myös se mitä seuraa jos kodin antamia sääntöjä ei noudateta.
Tämä voi kuulostaa kovalta mutta se on kuitenkin totta. Olemme itse käyneet tämän läpi yhden lapsemme kanssa. Kun olet kertonut tyttärellesi säännöt noudata niitä itse lepsumatta, ei se kyllä tule olemaan helppoa eikä kivutonta. Itse veimme lapsen terveyskeskukseen tarkkailtavaksi kun hän tuli kännissä kotiin monestakin syystä. Siksi että tiedettiin mikä on hänen senhetkinen tilanne terveyden kannalta ja siksi että saatiin merkintä virallisiin tietoihin siitä että tytär käyttää alkoholia. Ja kun hän karkasi eikä tullut kotiin tehtiin virallinen katoamisilmoitus poliisilaitoksella. Sekä olimme yhteydessä kouluun opettajiin sekä kuraattoriin. Kävimme keksukstelua siellä. Olemme taistelleet tyttären päihde ongelman kanssa jo pari vuotta ensin yritimme yksin ja avohuollon kautta. Mutta totesimme että siitä ei ollut apua koska nuori oli liian kiinni kavereissa joiden alkoholin käyttöä ei kukaan yrittänytkään rajoittaa. Lopulta saimme tyttären huostaan ottoon ja sitä kautta vastaanottokotiin jossa asiantuntioiden avulla kartoitimme tyttären tilanteen ja sen minkälaista apua hän tarvitsi. Aika oli raskasta ja vaikeaa. Nuori protestoi voimakkaasti ja välillä meni itsetunto kokonaan äitinä ja ihmisenä. Mutta nyt hän on sijoitettu toiselle paikkakunnalle sopivaan laitokseen jossa hän saa ammattiapua ja me vanhemmat saamme tavata häntä niin usein kun haluamme. Vasta siellä hän pysähtyi ajattelemaan todella tilannettaan. Ja koulu on jo siellä lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt tiedämme että tie oli oikea jonka valitsimme eikä varmasti se helpoin. Mutta voimia saa siitä kun tietää että se kaikki on nuoren parhaaksi. Ja vielä on pitkä matka kuljettava ennenkuin olemme perillä siinä että nuoremme on vastuullinen aikuinen. Mutta jo nyt olemme saaneet häneltä palautetta siitä että teimme oikein. Tärkeintä kai on muistaa että pysyy tukena kokoajan vaikka se onkin rankkaa. Ja pysyy niissä päätöksissä joita tehdään. Nuori käyttää aina hyväkseen niitä lipsumisia joita me teemme.
En voi sanoa muuta kuin että tie jolle lähdet on vaikea ja raskas. Menetät välillä itskunnioituksesi ja syyllistät itseäsi. Et tunne olevasi äiti ees ollenkaan ihmisenä myös menetät itsekunnioituksesi. Käyt läpi sellaisen mankelin jota et edes osaa kuvitella. Mutta tyttäresi tarvitsee apua kipeästi. Toivon että sinulla on lähellä hyvä ihmissuhde aikuiseen joka on tukenasi. Huom. Jos sinulla on puoliso tue myös häntä niin hän jaksaa tukea sinua. Älä koskaan lähde sille tielle jossa alatte syytellä toisianne. Sillä vika ei ole teissä. Lapsi on oma persoonansa joka etsii identtiteettiään vaikka se onkin osa teitä.
Onnea matkaan.
En todellakaan tajua monta vuotta ulkomailla asuneena ja siella lapsiani kasvattaneena, etta mika on se Suomen tyyli, jonka mukaan pidetaan normaalina sita etta 15 vuotiaat kännää. Miksi se on meillä normaalia? Miksi niin monet vanhemmat sen hyväksyy jotenkin luonnollisena asiana?
Hmm.. 15-vuotias, koulu ei kiinnosta, kännää. Tossa tilanteessa ei ole enään mitään tehtävää. Elämä on jo pilalla.