tässä vuuen ajassa moni potee väsymystä ja alakuloa, mitähän jos autettas toisiamme ja kerrottas mite tai mimmosii poppakonsteja;)on ikävän ja alakulon karkottamissee itellä.
mie en juur kovast kärsi niist vaivost ko luonnostaa oon ilonen. ja se saattaa olla sukuvika,äitin oli hyvin iloinen ihminen kovast elämäst huolimatta.
minul ol yks iloinen täti joka ol hyvin taiteellinen. hää maalaili tauluja ja kaupitteli niitä viipuriskii paljo,jos jokkuu on käynny siel torilla saatas muistaa mummon.
hää ko tuli dementtiin niin hänen elämänsä muuttu hyvin onnelliseksi.vaikka kulki hää muutenkin "pilvien päällä".
mutta dementissä hää näki vaa kaunetta ympärillää.
tyhjä harmaa seinä saatto olla suur taideteos ja hää kovast kyseli taiteilijan nimmee.
ves satteella hää saatto sannoo et mite tuo päivä voikii noin kauniisti porottaa,tuost nuo ruusut tykkää,vaik ruusui ei ollu lähelläkkää.
kerra ko oltii syödyltä laitumella joka ol pelkää kuravellii hakemas lampaita lampolaa . manailin rinnettä mite saahaan lampaat tulemaa ylös,ko ol niin liejunen ettei tahtonu itekkää pystys pyssyy.
täti vaa ihailli ,mite kaunis luonto on ko on vihreät nurmet ja valkoiset lampaat on ko taivaan esikartanossa.semmosen taudin miekii ottasin,jos sairastuu pitäs ja valikoia vois.;)
joskus minul tulee iltasin semmonen kaihosa ikävä,en oikee tiiä mitä sitä ikävöi,en oo varma onko se kokonaa jalmrin ikävöintiikää.
vaik oon ilonen luonne, niin ehkä se kuuluu ihmisen luontoo ,et hää välil tuntee toista puolta ,ilon vastakohtaa,siithää hää ilon erottaa ko on kokenu molemmat.
mie annan kyllä sillo vallan sille ikävälle.yritän niiko vähä viel tehostaa sitä ,saatan ottaa fingerporilaisen,soittaa kaihosaa musiikkii, ja ottaa valokuvii essii ja itkee entisii aikoi.
siin ko on silmät turvoksii itkent ja surru jottain, niin saap hyvin unen päästä kiinni ko kaik on tyhjennetty.
aamulla minul on niin kevyt jahyvä olla.jote oon tullu siihe tuloksee et minul pittää olla tuommonen ilta sillo tällöin.
enneko en viel ollu täällä mie joskus mietin mitähän tännäää tekisin sillo tuli ikävä ko ei ollu kettää ihmistä jolle ois voint männä kyllää,juttelu toisen ihmisen kanssa on hyvä lääke.
nyt ko on tullu tämä keskustelu palstat, se onkii semmonen henkireikä, että sitä kannattaa ja moni varmaa ossaakin käyttää hyväks.
tänne voip tulla juttelee ja minust voip puhhuu semmostakkii mitä ei viitsi läheisille,koska aamulla saattaa kattuu herkkämielisyyttää,tääl se mennee ohi aika noppeesti ko muita kirjotuksii tullee.
sillo enne tietokonetta,mie lohdutin itsee paljo leivoksilla,mänin kaupunkii kanditooriin ,saatoin syyä kolmekin leivosta peräjälkee, teen tai kaakaon kanssa,oisin syönt enenmänkin mut en kehannu.
ostin kottii viel laatikollisen ,sanoin myyjälle et tullee vieraita;)
nämä olis minun käyttämät,mites työ lohduttaudette
kunnon itku ilta muistoineen
juttelu ystävän kanssa livenä tai täällä.
leivoksii teen kanssa mahan täyeltä.
mie en juur kovast kärsi niist vaivost ko luonnostaa oon ilonen. ja se saattaa olla sukuvika,äitin oli hyvin iloinen ihminen kovast elämäst huolimatta.
minul ol yks iloinen täti joka ol hyvin taiteellinen. hää maalaili tauluja ja kaupitteli niitä viipuriskii paljo,jos jokkuu on käynny siel torilla saatas muistaa mummon.
hää ko tuli dementtiin niin hänen elämänsä muuttu hyvin onnelliseksi.vaikka kulki hää muutenkin "pilvien päällä".
mutta dementissä hää näki vaa kaunetta ympärillää.
tyhjä harmaa seinä saatto olla suur taideteos ja hää kovast kyseli taiteilijan nimmee.
ves satteella hää saatto sannoo et mite tuo päivä voikii noin kauniisti porottaa,tuost nuo ruusut tykkää,vaik ruusui ei ollu lähelläkkää.
kerra ko oltii syödyltä laitumella joka ol pelkää kuravellii hakemas lampaita lampolaa . manailin rinnettä mite saahaan lampaat tulemaa ylös,ko ol niin liejunen ettei tahtonu itekkää pystys pyssyy.
täti vaa ihailli ,mite kaunis luonto on ko on vihreät nurmet ja valkoiset lampaat on ko taivaan esikartanossa.semmosen taudin miekii ottasin,jos sairastuu pitäs ja valikoia vois.;)
joskus minul tulee iltasin semmonen kaihosa ikävä,en oikee tiiä mitä sitä ikävöi,en oo varma onko se kokonaa jalmrin ikävöintiikää.
vaik oon ilonen luonne, niin ehkä se kuuluu ihmisen luontoo ,et hää välil tuntee toista puolta ,ilon vastakohtaa,siithää hää ilon erottaa ko on kokenu molemmat.
mie annan kyllä sillo vallan sille ikävälle.yritän niiko vähä viel tehostaa sitä ,saatan ottaa fingerporilaisen,soittaa kaihosaa musiikkii, ja ottaa valokuvii essii ja itkee entisii aikoi.
siin ko on silmät turvoksii itkent ja surru jottain, niin saap hyvin unen päästä kiinni ko kaik on tyhjennetty.
aamulla minul on niin kevyt jahyvä olla.jote oon tullu siihe tuloksee et minul pittää olla tuommonen ilta sillo tällöin.
enneko en viel ollu täällä mie joskus mietin mitähän tännäää tekisin sillo tuli ikävä ko ei ollu kettää ihmistä jolle ois voint männä kyllää,juttelu toisen ihmisen kanssa on hyvä lääke.
nyt ko on tullu tämä keskustelu palstat, se onkii semmonen henkireikä, että sitä kannattaa ja moni varmaa ossaakin käyttää hyväks.
tänne voip tulla juttelee ja minust voip puhhuu semmostakkii mitä ei viitsi läheisille,koska aamulla saattaa kattuu herkkämielisyyttää,tääl se mennee ohi aika noppeesti ko muita kirjotuksii tullee.
sillo enne tietokonetta,mie lohdutin itsee paljo leivoksilla,mänin kaupunkii kanditooriin ,saatoin syyä kolmekin leivosta peräjälkee, teen tai kaakaon kanssa,oisin syönt enenmänkin mut en kehannu.
ostin kottii viel laatikollisen ,sanoin myyjälle et tullee vieraita;)
nämä olis minun käyttämät,mites työ lohduttaudette
kunnon itku ilta muistoineen
juttelu ystävän kanssa livenä tai täällä.
leivoksii teen kanssa mahan täyeltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos minulle alakulo iskee lähden useinkin lenkille.
Siellä ajatukset selkeytyy ja tulee iloisemmat asiat mieleen.
Usein soittelen ystäville,en tosin monestikaan kerro heille ,että alakulooni soittelen,mutta siinä jutellassa matalapaine häipyy.
Joskus otan viiniä muutaman lasillisen ja elämä näyttää mukavammalata. Tosin tätä keinoa ei pidä käyttää joka päivä.
Minulla on kyllä kumppani joka keksii jotain piristystä jos hänelle kerron mielentilastani.
Ei ole hätää alakulon kanssa jos sen itse tiedostaa niin keinojahan löytyy.
Pahempi juttu on jos alakuloon vaipuu huomaamattaan ,silloin voi jo olla asiaa lääkärille asti.
Nyt sytyttelin juuri kynttilöitä piristämään
harmaata iltapäivää.
Tein päivällä joulutorttuja ja isäntä näkyi tuovan glögitarpeet joten taidetaan vietää pikkujoulua tänä iltana.Että sillälailla.
metsäpolulla tai merenrannassa, katse ulapalle, antaa tuulen viedä pahan mielen.
Jos on sydänsuruja niin kaunis rakkauselokuva, nippu paperinenäliinoja, samalla saa itkeä omat kivut sisältä pois.
Englantilainen potilas, Hiljaiset sillat, Piano, Minun afrikkani, Musta Orfeus, Cherbourgin sateenvarjot, West Side Story ja monta muutakin täyttä tunnetta sisältävää elokuvaa, silloin tietää itsekin tunteneensa voimakkaasti, on hienoa tuntea itsessään laaja tunneskaala!
Mutta sitten on olemassa oikein suuria kriisejä, ja niihin ei enää nämä kotikonstit auta, onneksi on olemassa ammattitaitoisia terapeutteja, jotka osaa avata solmuja ja antaa uusia ajatusmalleja, kun itse näkee elämän vain kapeana putkena.
Kotini tuhoutui tulipalossa kesällä ja yhä käyn terapiassa, nyt tuntuu jo hyvältä, etenkin kun pystyn jo keskittymään työhön. Ilo yltää jo sydämeen saakka.
niin luulisin, että täytyy olla tosi alakuloinen, kertakaikkiaan masentunut jos ei ala naurattaa kun kuuntelee Vesku Loirin "Nauravaa kulkuria".
Ei tarvitse edes osata suomea ja ymmärtää sanoja, kyllä se niin tehokas on!
Ei minuakaan alakuloisuus pahemmin koettele.
Jos on alakuloisuutta esiintynyt niin olen jostakin saanut hyvän ohjeen sen torjumiseksi: Hemmoittele itseäsi!
Silloin voi antaa luvan itselleen tehdä kaikkea sellaista joka antaa mielelle rauhan ja hyvänolon tunteen.
Yritän ajatella, mistä asioista voin olla kiitollinen ja tyytyväinen elämässäni ja lopuksi sanon itselleni: HÄTÄ EI OLE TÄMÄN NÄKÖINEN!
Onko kukaan kuullut Rolf Labbardin esittämänä tuon nauravan kulkurin? Siinä oli sitä oikeaa iloisuuden aihetta, Vesku vain räkättää.
Samoin kerran Bumpsibumissa eräs näyttelijä esitti tuon kappaleen Nauravsta kulkurista, ja se oli yliveto, verrattuna Veskun esitykseen.
Ikävää vain, kun en muista kuka tuo näyttelijä oli.
Huomautuksena vain, en ole koskaan enkä missään ollut Loirin ihailija, siksi kai tämäkin vastaväite hänen tuomastaan iloisuuden tunteesta tuon laulun välityksellä. Anteeksi vain.
vuoden 1951, kun Rolf Labbart oli teatterikiertueella muutamien kolleegojensa kanssa ja esittivät Kuinka äkäpussi kesytetään koulumme juhlasalissa.
Olin ikionnellinen kun sain kaikilta näyttelijöiltä nimmarit ja ne ovat vieläkin tallessa.
Vesku Loirista puheenollen, on vahinko että hän leimautui niissä Turhapuro-filmeissä ja muissa pöhköissä hommissa, vaikka hänellä on niin ihana ääni ja osaa lausua runoja sydämeenkäyvästi.
(Ajattelepa miltä kuulostaisi jos hän saisi esittää jonkun runoistasi.)
Poikani löysi Veskun esittämän Nauravan kulkurin netiltä ja se on minulla tässä koneella, jos alakulo pääsisi yllättämään niin on lääkkeet lähellä ;)
niin on mieltä ko naistakii;) mie oon niin ihastunnu loiriin. hänen eino leinon runot ja laulut on ollu hyviä.
muutekin hää on hyvin vahvana ain esittäessää jottain.niin uunona ko vakavissaakin,minust ne ei sekotu mitenkää hänes,hää ossaa ne pittää erillää.uuno elokuvatkii panisin ykkös sijalle suomes.hauskuuessa.
tuosta naurava kulkurista en erikoisemmin välitä,kyllä sen kuuntelee ja seuraan mite hyvin nauru kulkee sävelmässä,muttei sen enenpää tule viilinkiä;)
minul ko joku kertoo jottain tarinaa kirjotettuna ,ja hää osuvasti kuvailee jottain,minul ruppee mielessä soimaa jokkuu sävel.
mummeli1 ko viime kesän kuvas luontoo ja kulkuaan siellä,niin siihe tuli heti loirin laulu ,sulle laulan neiti kesäheinä,se ol niin voimakas et mie yhistän hänet siihen vielkii.:))
se onkii yksi loirin kauneimmista lauluista ja kuuluu osastoo pullasuti musiikki. sanon niin musiikista mikä hivellee ,tuntuu ko pullasutil hivelis sisuksii;)
minul musiikkii merkkaa paljo en niin kovin radioo kuuntele mutta nauhotuksii ja cd levyä soittelen.
musiikki tullee itestää soimaa monnee asiaan ja ihmiseen jonka kokee voimakkaana.
enkä mie sitä paa pahaksein. siit on vähä hyötyykin. muisti ko on huonontunnu nimien kohalla myös.
muistan ihmisen muusiikista ,minkä hää on tuonu mieleen,siitä sitte hittaasti muistelemalla saattaa nimikii tulla esiin;)
musiikki onkii mahtava asia,siitä ko on monee tarkotuksee. on ikävään suruun iloon ja onneen.monestkohan asiast on niin moneen;)
mie ko tein klapit ite viel parivuotta sitte. niin keksin hankkii radion missä on kuulokkeet,sitte äänitin cd levyltä musiikkii kasetille.
äänitin kaksi tunelma kappaletta ja välliin ain yhen jalmarin marssin, silviisii tuli pilkkomisse rytmii. tunnelma musiikki hidasti työn tekkoo ja välil huomas olevansa istumassakii ko rupes haaveilemmaa.
mutta marssi ko alko sillo tuli vauhtii tekemissee ja klapeja;) tosi hyvä konsti vaik se saattaa jottain naurattaa.
marssi pannee väkisin vauhtia työhön.siivouksessa sitä konstii kannattaa käyttää,joka ei tykkää siit hommasta.
tuota labbarttii mie en vissii tunnekkaa.on ihan vieras nimi.mutta jos hää on teatteri ihmisii niin siel oon käynny vähemmän .
sillo ko eila pehkonen vieraili täällä niin kävin häntä katsomassa teatterissa, kun tykkäsin kovasti hänestä.aivan mahtava näyttelijä,nyt vissii kuollu jo.
tuntuu et kaik "suuret näyttelijät" on jo kuollu ei oo kettää niin ylitse muien jälel.
yksi on kyllä esko salminen,hää kyllä erottuu hänes on sitä jottain. tauno palon olemus paistaa hänest kovin ,äänen sävy on ehkä viel kauniimpi ko taunon, siin on hurmuri;)
mukavaa päivää kaikille heippa.