Jos minulle käy "huonosti"

Onko teistä yksinhuoltajista kukaan tehnyt valmisteluja sille varalle jos käy huonosti eli kuolet ennen kuin lapsesi on täysi-ikäinen? Asia vaivaa minua välillä kovastikin, koska lapseni isästä ei ole eikä tule olemaan huoltajaksi. Kuka lapsestani huolehtisi sitten? Tämä isä kyllä tapailee tyttöä ja ottaisi varmasti "tomerana" tytön "omakseen", mutta kun ei oikeasti pysty huolehtimaan itsestäänkään. Entä välit rakkaisiin isovanhempiin?! Kun isä ei ole oikein väleissä niiden kanssa... Olen nyt naimisissa ja elämme ns.uusioperheessä eli meillä on tyttäreni lisäksi yhteinen lapsi.Mieheni on tyttärelleni todella hyvä rakastava isäpuoli ja olisikin valmis huolehtimaan tytöstäni jos minua ei olisi. Ja onhan tyttö tottunutkin -ja tykästynyt- häneen varmasti jopa enemmän kuin oikeaan isänsä (ja se ei johdu tapaamisten määrästä vaan isästä itsestään). Voiko tällaista "huoltajuustestamenttia" tehdä? Ja mistä sellaista voisi lähteä kyselemään? Ajatus tyttärestäni (sairaan) isänsä hoivissa hirvittää, kun tiedän, ettei sosiaaliviranomaisillakaan hirveästi riitä resurssit esim.tilanteen seuraamiseen. En tällaisia pohdi päivät pääksytysten, mutta kun välillä se käy mielessä. Olisi kiva saada asia jotenkin hoidettua kuntoon. En ole minnekään lähdössä, mutta eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää.
4305
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

keskenämme, siis minä ja miesystäväni.
Jos minulle sattuisi jotakin,
miesystäväni luotsaisi lapset aikuisuuteen.
Todistajina olivat puolet sukua
ja lasten isä.

Soitin kyllä lastenhuoltoon varmistaakseni,
että paperi on virallinen. :)

Äänestä
  • Minäkin tein aikoinaan huoltosopimuksen,
    lasteni kummi joka on minulla korvaamattomana apuna muutenkin, on "sitoutunut" huolehtimaan
    tenavista jos jotain käy.
    Paperit vaan pitää olla kunnossa.

    Äänestä

  • pohjaa sellaiselle huoltosopimukselle? Että tietäisi mitä kaikkea siinä pitäisi mainita. Ja tarviiko siihen biologisen isän suostumuksen? Tiedän, että meillä olisi sitä vastaan, ei vielä kahdeksan vuoden erossa elämisen jälkeen siedä edes nähdä nykyistä miestäni...
    Kiitos teille vastauksestanne!

    Äänestä

  • Murehtija kirjoitti:

    pohjaa sellaiselle huoltosopimukselle? Että tietäisi mitä kaikkea siinä pitäisi mainita. Ja tarviiko siihen biologisen isän suostumuksen? Tiedän, että meillä olisi sitä vastaan, ei vielä kahdeksan vuoden erossa elämisen jälkeen siedä edes nähdä nykyistä miestäni...
    Kiitos teille vastauksestanne!

    testamentin tyyliin.

    Eli, minä ........... täydessä voimissani ollen olen päättänyt siirtää lasten ...........
    huoltajuuden ............ siinä tapauksessa, jos minä itse en kykenisi heistä huolehtimaan.

    Jne.

    Jos teillä on yhteishuolto exän kanssa,
    niin siihen tarvitaan hänen suostumuksensa.
    Mutta jos ei ole,
    niin pitäisi riittää todistajat,
    jotka olisivat hyvä olla sukulaisia.

    En ole aivan varma näistä nykykäytännöistä,
    meillä paperit tehtiin n. 8v sitten.

    Ota yhteys lastenhuoltoon ja kysy tarkemmin. :))

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Murehtija kirjoitti:

Onko teistä yksinhuoltajista kukaan tehnyt valmisteluja sille varalle jos käy huonosti eli kuolet ennen kuin lapsesi on täysi-ikäinen? Asia vaivaa minua välillä kovastikin, koska lapseni isästä ei ole eikä tule olemaan huoltajaksi. Kuka lapsestani huolehtisi sitten? Tämä isä kyllä tapailee tyttöä ja ottaisi varmasti "tomerana" tytön "omakseen", mutta kun ei oikeasti pysty huolehtimaan itsestäänkään. Entä välit rakkaisiin isovanhempiin?! Kun isä ei ole oikein väleissä niiden kanssa... Olen nyt naimisissa ja elämme ns.uusioperheessä eli meillä on tyttäreni lisäksi yhteinen lapsi.Mieheni on tyttärelleni todella hyvä rakastava isäpuoli ja olisikin valmis huolehtimaan tytöstäni jos minua ei olisi. Ja onhan tyttö tottunutkin -ja tykästynyt- häneen varmasti jopa enemmän kuin oikeaan isänsä (ja se ei johdu tapaamisten määrästä vaan isästä itsestään). Voiko tällaista "huoltajuustestamenttia" tehdä? Ja mistä sellaista voisi lähteä kyselemään? Ajatus tyttärestäni (sairaan) isänsä hoivissa hirvittää, kun tiedän, ettei sosiaaliviranomaisillakaan hirveästi riitä resurssit esim.tilanteen seuraamiseen. En tällaisia pohdi päivät pääksytysten, mutta kun välillä se käy mielessä. Olisi kiva saada asia jotenkin hoidettua kuntoon. En ole minnekään lähdössä, mutta eihän meistä kukaan tiedä päiviensä määrää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu