Pakko jossain

purkaa pahaa mieltä. Olen siis 40-vuotias ja erittäin varakas. Suomeksi: Rahaa on niin ettei paskalle taivu. Oikeasti. Nyt mua alkaa vituttamaan kaverit, jotka saa potkuja. Joka päivä joku luuseri soittaa ja valittaa, kun "pitää oottaa liitoon rahoja kolmekin kuukautta" Voi kyynel!! Mitä ne odottaa, että vastaisin? Voi ressu. Anna tilinumero, niin laitan vähän kaljarahaa? Olen oikeasti niin täynnä näitä marisijoita, jotka omien mokien takia jää työttömäksi ja sillä varjolla alkaa kerjäämään parempiosaiselta. Tokihan on myönnettävä, että suurin osa varoistani on tullut perintönä, mutta kyllä minäkin siitä lapsena kärsin! Aina oli isä töissä tienaamassa. Ihan aina. En saanut isäni kallisarvoista ja ensiarvoisen tärkeää tukea nuoruuden tuulissa. Ja minkä takia?? Rahan. Äitini oli UPM tehtaalla töissä ja sitä myöten vuorotöissä ja hänenkin aikansa oli kortilla. Että ei tämä rikkaankaan elämä helppoa ole. Joka helvetin pennin olen ansainnut! Tuhansia tynnyreitä kyyneliä olen yksin tyhjässä kodissa vierittänyt vanhempiani töistä kotiin odotellen. Yksin.. Että nyt jos joku työtön nyyhkyttäjä vielä kerrankin soittaa ja valittaa että massi on loppu, sanon, että mene vaikka myymään lehtiä puhelimitse, ostan matkalipun Uuteen Seelantiin ja lähetän sille ruikuttajalle sieltä kortin!!