Sijaishuollon

Olen tullut siihen tulokseen, että sijaishuollon perimmäinen tarkoitus on "tuottaa" yhteiskuntaan valmiiksi syrjäytyneitä nuoria. Jos sijaishuolto ei tätä ole vielä onnistunut varmistamaan, niin ns. jälkihuolto lyö sitten viimeisen niitin, jos nuori joutuu esim. taloudellista tukea sieltä rukoilemaan. Luonnollisesti pelastus tältä syrjäytymiseltä on se, että vanhemmilla riittäisi vielä taistelutahtoa mennä väliin kun nuorta yritetään ohjata yhteiskunnan holhokiksi. Monen huostavanhemman taistelutahto ja voimat vaan loppuvat matkan varrella kaikkien vääryyksien oikomiseen ja sitten turhautumiseen tuossa loputtomassa taistelussa tuulimyllyjä vastaan.

Omakohtainen kokemuksemme oli se, että aivan muista kuin kodista johtuvista syistä huostattu lapsi joutui jo muutama viikko sijoituksen aloituksen jälkeen mielettömän perhekodin painostuksen ja aivopesun kohteeksi. Sijoitusta kaavailtiin alunperin vajaan kahden vuoden mittaiseksi, eli jäljellä olevan yläasteen loppuun saattamiseksi. Muutama viikko oli ennättänyt sijoitusta kulumaan kun lapsi kertoi, että häntä (silloin kasia käyvää) houkutellaan käymään kymmpiluokkaa perhekodista käsin. Lapsella ei ollut koulunkäynnin suhteen minkaanlaisia ongelmia... yks kaks yllättäen perhekoti keksi että lapsi tarvitsee miettimisaikaa tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Tosiasiassa taisivat haistaa ns. helpon lapsen, joka olisi kannattanut pitää heillä monta vuotta. Lapsella oli selkeät tulevaisuuden haaveet tulevien jatko-opintojensa suhteen eikä perhekoti siten onnistunut häntä siinä taivuttelemaan.

Seuraava vaihe manipuloinnissa oli se, että perhekoti puhui yhdelle vanhemmalle yhtä ja toiselle toista. Lapselle he valehtelivat sekä harjoittivat henkistä väkivaltaa ja jopa uhkailua. Saatuaan aikaan täydellisen sekasorron vanhempien välille, he tiedottivat sosiaaliviranomaisia siitä miten kauheaan ristipaineeseen lapsi joutuu vanhempien erimielisyyksien vuoksi. Erimielisyyksien, jotka he itse saivat aikaan kieroilullaan. Olivat saada aikaan melkoisen sopan, mutta onneksi tajusimme tilanteen.

Seuraavaksi sitten alkoikin lapselle valehtelu ja mitä järkyttävin painostus ja suomeksi sanottuna suoranainen vittuilu. Lapsen tuotua pahaa oloaan esille, sitten olikin vuorossa lapsen leimaaminen valehtelijaksi. Tästä seurasi sitten raivokas taistelu lapsen pois saamiseksi helvetistään. Onneksemme näin kävi, varsin värikkäiden ja raastavien vaiheiden jälkeen. Vielä siinä vaiheessa perhekoti omissa vastineissaan kirjoitti meistä perheenä mitä suurinta potaskaa, yrittäen saada lapsen seuraavaksi sijoituspaikaksi lastensuojelulaitoksen... tavallinen perhekoti (ammatillinen sellainen) kun ei kuulemma ollut riittävä. Epäonnistuivat tässäkin yrityksessä.

Nyt sitten ns. jälkihuollon ollessa päällä lapselle yritettiin tyrkyttää HOJKSia, vaikka opinnot sujuvat ihan hyvin. Perusteena tuolle HOJKSin tarjoamiselle oli lapsen perhekotikokemukset sekä sen jälkeisen terapian tarve ja tästä aiheutuvat poissaolot. Koimme, että väkisin yritetään johonkin tiettyyn "putkeen" ujuttaa kun kerran on ollut sijoitettuna. HOJKS sinällään on ihan hyvä juttu silloin kun siihen oikeasti on tarvetta, mutta normaalisti koulunsa selvittävälle, vaikkakin entiselle sijoitetulle, se on hätävarjelun liioittelua.

Jälkihuollon toimimattomuus on sitten se viimeinen koetinkivi kohti mahdollista elinikäistä sosiaalihuollon asiakkuutta. Tälläkin palstalla esitetyistä väitteistä huolimatta se jälkihuolto ei ainakaan meidän kohdalla tarkoittanut taloudellista tukea. Tukihenkilöä tosin tarjottiin ja sehän olisi taannut jatkuvan yhteydenpidon sosiaalivirastoon. Asunnoksi olisi ollut tavallista vuokra-asuntoa parempi (kuulemma) vaihtoehto sellainen tuetun asumisen yhteisö. Siis aivan tavalliselle nuorelle! Jälkihuollon tarkoitus ei siten siis ollut tuon asumisen suhteen muu kuin saattaa nuori samalle alueelle kaikkien muiden elämän päähänpotkineiden joukkoon.

Minkä ihmeen takia näitä sijoitettuja ressukoita ei yritetä ohjata ns. normaaliin elämään? Tuntuu siltä, että pitävät ihan kummajaisena jos yrittää räpistellä tavallisen elämän syrjässä kiinni. Kaikki tehdään aivan järkyttävän vaikeaksi kun esim. kieltäytyy tällaisesta yhteisö-asumisesta. Sentin latia ei sitten heru esim. vuokraan, opiskelutarvikkeista puhumattakaan. Kai tuo taloudellisen tuen evääminen on sitten mielenosoitusta ja kosto siitä, että kieltäytyy kävelemästä käsi kädessä tukihenkilön kanssa vaikkei tällaiseen yhteydenpitoon tarvetta olekaan. Nuorelle ei siten jää muuta vaihtoehtoa kuin hakea toimeentulotukea ellei vanhemmat pysty häntä auttamaan ja jos hän ei onnistu opintojensa ohelle saamaan töitä.

En jaksa käsittää, miksi esim. ammatilliseen perhekotiin on varaa maksaa täysin olemattomasta lapsen huollosta yli 200 euroa vuorokauteen kun sitten vastaavasti jälkihuollossa olevalle ja normaaliin elämään pyrkivälle nuorelle ei tipu sitten vaikkapa vuokraan edes yhden perhekotivuorokauden hinnan vertaa kuukauden vuokranmaksuun avuksi. Siis ei edes ensimmäisten kuukausien ajaksi tai siksi ajaksi että nuori löytää töitä/on toipunut sijoituksen kauhuista niin hyvin että jaksaa opiskelun ohella käydä töissä. Kaipa ne sitten irtoaisi kaikki tuet, jos nuori jättäytyisi pois koulusta ja vetäisi nuppinsa sekaisin joka päivä. Kysymykseni kuuluu, että miksi koko sijaishuoltosysteemi näyttää pyrkivän siihen että sijoitettu lapsi takuuvarmasti syrjäytyy?