Pieni lapsi huutaa eteisessä ja repii haalaria pois päältään. ”Äiti, mä en halua lähteä vielä, äiti mä EN LÄHDE!” hän huutaa tarmokkaasti ja heittäytyy lattialle selälleen.
”Äh, taas tämä lähteminen on näin vaikeaa, tuon lapsen kanssa saa aina taistella joka asiasta.
Ole onnellinen, ettei sulla ole lapsia. Pääset viidessä minuutissa lähtemään ja voit mennä minne vaan. Vaihtaisin osia kanssasi milloin vaan”, äiti huokaa pujottaessaan pieneen käteen sormikasta jo ties monennenko kerran.
Niinpä, lähtemään minne vaan. Shoppailemaan lisää tarpeetonta tavaraa täyttämään tyhjäntuntuista kotia, konserttiin kuuntelemaan uusinta iskelmätähteä tai vaikka ravintolaan. Tosin jos haluaa ravintolaan vaihteen vuoksi ystävänsä tai tuttavapariskunnan kanssa, on asiasta muistettava sopia tarpeeksi ajoissa, jotta he ehtivät hankkia lapsenvahdin. Ja toivottava, että lapsenvahti saapuu eivätkä lapset sairastu.
Mutta mitäs kun minä en halua?
Kuinka tahtoisinkaan vaihtaa kanssasi osia!
Ota sinä minun helpot lähtöni, rauhalliset aamutoimet ja pitkät yöuneni.
Mutta otathan myös kaiken muunkin.
Ota hiljainen kotini, jonka ikkunalaudalla koreilevat kalliit desing-vaasit.
Minä haluan sinun kotisi, siellä kaikuvat lasten naurut ja kiukut, ja ikkunalaudat joilla lojuu läjäpäin lasten piirustuksia. Ei mitään särkyvää. Lähde sinä kuuntelemaan iskelmätähtiä ja istumaan yökerhoihin. Minä otan musiikkinautintoni mielelläni vauvamuskarista ja naama punaisena kiljuvalle lapselle lauletusta unilaulusta. Ja kaiken sen muunkin mitä sinä joudut kokemaan, minä otan mielelläni.
Sen kun lapsi pitkän kiukuttelun päätteeksi takertuu jalkaasi ja tahtoo syliin. Kun hän mustikkasoseen kaadettuaan hakee äkkiä parhaan puserosi ja pyyhkii soseet siihen, koska ei halua sinun suuttuvan.
Kun hän illalla viimeisiksi sanoikseen kuiskaa tykkäävänsä sinun tekemistä lihapullista. Kun hän pujottelee pienet sormensa hiuksiisi, pörröttää niitä ja nauraen sanoo sinun näyttävän rölliltä. Kun hän äitienpäivänä ojentaa sinulle itse istuttamansa kukan, jonka kortissa lukee ”maailmn parhallle äitile”.
Kun hän vuosien päästä, lähtiessään taas iltarientoihinsa, huikkaa ovensuusta ”onneks just sä oot mun mutsi”.
Minä antaisin kaiken tämän tyhjyyden pois,
jos saisin tuon tilalle. Tuon ehdottoman rakkauden ja rajut kiukunpurkaukset. Mutta sormikkaat tahtoisin vaihtaa helpompiin rukkasiin.
Joten vaihtaisitko tosiaan osia kanssani? Silmäkulmaasi pujahtaneesta kyyneleestä päättelen, ettet enää koskaan ehdota sitä minulle. Et vain tullut ajatelleeksi.
Niin kuin ei moni muukaan.
Et tullut ajatelleeksi...
13
933
Vastaukset
- uhmaikäisen äiti
pistipä todella ajattelemaan!
- kolmen äiti
Itku tuli lukiessa tekstiäsi. Me jotka saamme "helposti" lapsia, emme useinkaan tule ajatelleeksi miltä tuntuisi, jos elämä ei siltä osin niin helppoa olisikaan. Tämä oli hyvä muistutus siitä että saan olla kiitollinen lapsistani! Toivon todella että sinulle suodaan mahdollisuus äitinä, oli se sitten raskauden/adoption/sijaisvanhemmuuden kautta tulevaa vanhemmuutta. Jotta saisit kokea ne kiukunpuuskat, piirustukset ikkunalaudoilla, lasten naurut ja itkut. Kaikkea hyvää elämääsi!
- mie vaan..
vaikka ajatuksesi on nyt noin niin joskus jos sen lapsen kuitenkin saat kaikki onkin toisin. Poltat päreesi ja suutut ja kyllästyt ihan niin kuin muutkin ja se entinen elämä ajoittain tuntuu todella kivalta. Se on ihmisluontoa. Vaikka todellisuudessa et sitä lastasi antaisi yhtään sen enempää pois kuin tuo toinenkaan niin ei se estä ajatuksen vilahtamista esiin ja väsymista juuri siinä yhdessä tietyssä tilanteessa.
Pahempaa olisi vain se, että luultavasti sinä niin kuin moni muukin jolle ne lapset eivät ole olleet itsestään selvyys syyllistävät itseään kaikesta tuollaisesta ajattelusta. Siitä lapsesta kun pitää olla kiitollinen ja onnellinen vaikka hampaat irvessä ja koko ajan! Ei se vaan ole niin..
Ja pahaltahan se tuntuu kun toinen sanoo jotain jonka ottaa itseensä, mutta eipä sitä kukaan tahallaan tee. Ei aina joka tilanteessa voi ajatell aja analysoida loukkaako jollain sanallaan toista vai ei. Ei siihen riitä energiaa eikä aikaa..
Lapsettomuus on arka ja kipeä asia. Mulla on lähipiirissä varmaan joku tilastollinen kupru tässä asiassa ja syitä on yhtä monta kuin on lapsettomiakin. Ja sitten on vielä niitä, joilla lopulta on niitä lapsia yksi tai useampi. Ehkä sen ihmismielen huomaa parhaiten niissä, joilla on lapsi. Ne nimittäin tahtoo poikkeuksetta toisen, mutta joko se on liian kipeä urakka kaikin tavoin tai sitten se yksikin oli niin iso ihme ettei se osu kohdalle kahdesti. Tokihan jokainen on kiitollinen siitä, mitä on saanut, mutta toivoisi lisää..
Toivoisin hartaasti, että sinäkin saisit sen oman lapsesi jota kaipaat ja tahdot! Älä silti ota pois minulta sitä mitä minulla on vaikka kaikesta huolimatta joskus olisin sen valmis pois antamaankin..- Minttuliini
Juu, tiedän kyllä, että jos saan oman lapsen, tulen polttamaan päreeni ja suuttumaan. Ja tiedän sen kuuluvan asiaan, ilman sen suurempia syyllisyydentuntoja. Kirjoitustani ei tuolta osin pidä ottaa niin "sanatarkasti" ;).
Ja vaikka minä en ole (vielä) saanut lapsia, olen silti onnellinen jokaisesta syntyvästä lapsesta!
Eli tarkoitan sitä, etten koskaan halua katkeroitua niin kovasti, etten jaksaisi iloita läheisteni ja muiden lapsista.
Olen tällaisiinkin naisiin törmännyt.
Naisiin, jotka huutavat taloyhtiön pihalla leikkiville lapsille solvauksia ja kieltävät milloin mistäkin. Naisiin, jotka tahtoisivat rajoittaa lasten pääsyä uimahalleihin ja teattereihin, etteivät joutuisi tekemisiin heidän kanssaan. Ja tämän huomaan johtuvan vain ja ainoastaan katkeruudesta. Siitä ettei itse ole äiti. - mie vaan..
Minttuliini kirjoitti:
Juu, tiedän kyllä, että jos saan oman lapsen, tulen polttamaan päreeni ja suuttumaan. Ja tiedän sen kuuluvan asiaan, ilman sen suurempia syyllisyydentuntoja. Kirjoitustani ei tuolta osin pidä ottaa niin "sanatarkasti" ;).
Ja vaikka minä en ole (vielä) saanut lapsia, olen silti onnellinen jokaisesta syntyvästä lapsesta!
Eli tarkoitan sitä, etten koskaan halua katkeroitua niin kovasti, etten jaksaisi iloita läheisteni ja muiden lapsista.
Olen tällaisiinkin naisiin törmännyt.
Naisiin, jotka huutavat taloyhtiön pihalla leikkiville lapsille solvauksia ja kieltävät milloin mistäkin. Naisiin, jotka tahtoisivat rajoittaa lasten pääsyä uimahalleihin ja teattereihin, etteivät joutuisi tekemisiin heidän kanssaan. Ja tämän huomaan johtuvan vain ja ainoastaan katkeruudesta. Siitä ettei itse ole äiti.se varmasti syö ihmistä ihan kamalasti jos on koko ajan kannettava katkeruutta mukanaan! Onneksi heitä on aika vähän.
Silti moni lapseton sanoo että on onnellinen toisen puolesta ja silti surullinen ja ehkä juuri hieman kade kun toiselle se vauva tulee. Tunnetila on siis aika kaksijakoinen noissa asioissa. Minusta on lopulta aika paljon että pystyy olemaan onnellinen kuitenkin toisen puolesta ja aidosti. Silloin on asian kanssa tietyssä määrin sujut vaikka se kipeä ja arka onkin.
Hyvät keväät!
- onnellinen äiti
Olihan kirjoituksesi koskettava, mutta ei aivan todenmukainen. Minulla on reilu kaksi vuotias hoidoilla alkuun saatettu lapsi. Olimme hoidoissa 6 vuotta, tämä oli ensimmäinen ja ainut plussamme. Lapsi on minulle tärkeäpi kuin mikään muu maailmassa. Vaikka minä olenkin käyttänyt PALJON rahaa lapsen saantiin ja todella toivonut ja odottanut häntä niin silti minunkin hermot joskus menevät kun lapsi ei millään suostu lähtemään esim. juuri hoitopaikasta. Välillä kadehdin ystäviäni jotka pääsevät milloin vain mihin vain. Minulla ei ole sukulaisia jotka voisivat lasta hoitaa kun haluaisin johonkin. Ei ole väärin kadehtia sitä mitä muilla on, sinä kadehdit toisten lasta ja hän sinun vapautta. Molemmissa on hyvät puolensa. Ota huomioon, että juuri sinä voit olla ja toivottavasti oletkin joskus äidin roolissa. Silloin sinä huomaat, että tietyissä asioissa lapsettoman ihmisen elämä on helpompaa. Nämä asiat eivät kuitenkaan korvaa sitä omaa lasta, mutta joskus ne asiat ovat houkuttelevia. Toivottavasti tulet saamaan sen mikä elämästäsi puuttuu!
- Lapseton myös
Kiitos koskettavista ajatuksistasi! Tippa tuli minullakin silmään, oli niin tuttuja ajatuksia ja tunteita! Itse olen juuri samojen asioiden kanssa painiskellut... Osasit niin hyvin tuoda ne asiat paperille! Voimia sinulle ja toivon sydämen pohjasta että saat vielä kokea äitiyden onnen!
- sitten saa lopulta
sen kaipaamansa lapsen.Meillä lapsettomuutta kesti 3v, josta lapsettomuus hoitoja tehtiin tiuhaan tahtiin 2v.Meille parina tuo aika oli molemmille hyväksi.Tuskin osaisimme arvostaa tätä lasta yhtä paljon, jos olisimme saaneet hänet helposti.Se että mieheni kesti kanssani lapsettomuushoidot ja niihin liittyvän surun lähensi meitä parina ja vahvisti tunnetta, että olen valinnut itselleni sopivan kumppanin("vika" oli minussa).Ne "rasittavat" puolet vanhemmuudessa on helpompi suhteuttaa siihen onneen ja tyytyväisyytteen, että yleensä saimme lapsen.Mielestäni oli hyvä kokea lapsettomuuden surua, se kasvatti meitä molempia.Siis todella arvostamaan vanhemmuutta, mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys.Meille ei myöskään ole epäselvää halusimmeko me todella tätä lasta vai emme.Lapsemme on meille aarre, jota pyrimme vaalimaan sen mukaan.
- sanottu
kirjotukses oli tosin hyvin sanottu, kyyneleet tuli silmiin
- minun suustani
Hienosti olet pukenut ajatukseni tekstiksi :)
Aihe on arka ja välillä tekee kipeää katsella onnellisia perheitä, toisinaan taas tuntuu, että kyllä meillekin vielä joskus, ei tässä ole hätää... - Aurinkoinen
Miten joku osaakaan pukea asioita noin hyvin sanoiksi, tekstiksi... Itku tuli minulle, samassa tilanteessa elävälle. Kirjoituksestasi on aikaa, joten toivon, että tilanteesi olisi jo toinen.
- huoh*
hohhoijaa mitä teennäistä seliseli nyyhkytarinaa.
jotenkin jaksaa ärsyttää aina nämä ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja yrittävät kerätä säälipisteitä.
joo, on minunkin elämäni ollut rankkaa aika ajoin ja olen saanut paskaa niskaani enemmän kuin tarvitsisi mutta silti olen aina noussut jaloilleni ja kestänyt, näyttänyt että "jumalauta mua ei nujerreta näin helpolla".
olen rakentanut elämäni uudelleen niistä vähäisistä jäljelle jääneistä palasista uudelleen herraties kuinka monta kertaa, ja nyt olen onnellinen, olen luonut itse oman elämäni.
ja vaikka olen lapseton, niin olen ylpeä itsestäni.
jokainen tekee elämästään juuri sellaisen kuin haluaa ja jos tulee esteitä niin niihin tulee joko sopeutua tai taistella niiden yli.
sori jos tarinasi ei saanut minua nyyhkimään, en vain jaksa tuollaisia mielestäni turhanpäiväisyyksiä..jos elämässään jotain todella haluaa niin sen myös saa, ihmisen tahto on todella luja kun sille päälle sattuu, mutta joskus on ns. "jumalakin" julma, aina ei saa mitä haluaa ja siihen on sopeuduttava.
AMEN.- 7th heaven
"jos elämässään jotain todella haluaa niin sen myös saa, ihmisen tahto on todella luja kun sille päälle sattuu" eli jos ei saa lapsettomuushoidoista huolimatta lasta niin ei ole vain TAHTONUT sitä riittävästi. Tämä selvä.
Olen pahoillani puolestasi, että olet elämässäsi joutunut tulemaan noin kyyniseksi. Varmasti olet joutunut kokomaan jotain niin pahaa, että et osaa tai uskalla antaa enää itsesi kokea suuria tunteita. Itsekin nuoruuteni tuskassa aikana ennen lastani, muistan miten ainoa tapa selvitä jatkuvista vastoinkäymisistä oli kovettaa ulkokuori kunnes se jo alkoi muuttaa sisimpäänikin. Onneksi elämäni sai onnellisen käänteen ja vihdoin lähes vuosikymmenen jälkeen kaivattu lapseni saapui tähän maailmaan. Usko elämän hyvyyteeni palautui ja en enää edes pysty ajatella aikaa ennen lastani. En ole ikinä ollut näin onnellinen kuin nyt, varsinkin kun toinenkin on jo lähes tässä maailmassa. Myös läheiseni ovat huomanneet tämän muutoksen minussa, olen paljon rauhallisempi ja suvaitsevaisempi kuin aikaisemmin.
Toivon, että saat sinäkin elämässäsi kokea sen valtavan onnellisuuden minkä minä olen saavuttanut lapseni myötä. Ja näet ettei elämä oikeasti ole niin julmaa kuin mitä olet tähän asti saanut kokea. Mutta siinä olet oikeassa, että kukaan muu sitä ei voi muuttaa elämääsi kuin sinä itse. Olemalla sinnikäs.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1047324
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h985243Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163496Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333422Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352534Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191856Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961511Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3411465Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311346Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?501298