Pidän silmällä kuuta.
Kuu tarkkailee sinua
ja tekee mitä näkee sinun tekevän.
Siitä tiedän: Et sinä tule. En usko!
Jos vielä pätee se, että yön jälkeen tulee päivä.
Olen tutkinut sinua liian pitkään,
en ymmärrä enää muusta.
Miten yksi ihminen voi saada kaiken näin sekaisin?
En sano, kuinka paljon kaipaan,
pitäisit heikkona.
Päinvastoin, imagoa pitäisi kohentaa.
Tätä menoa se tuskin onnistuu.
En osaa yllättää.
Kaikki spontaanit temppuni olen oppinut sinulta.
Ennalta-arvattavaa on sekin, että menen taas meren rantaan.
Sinun jälkeesi se on suhtautunut minuun jotenkin eri tavalla.
Meri on osittain jäässä, eikä halua liikkua.
Meri ei itke enää.
Ymmärrän sitä hyvin.
Minä ymmärrän sinua, meri!
Minä en hylkää sinua.
En löydä kuuta.
Se on tarkkailemassa sinua.
Mitä sinä teet?
Mitä sinulle kuuluu?
Tulin katsomaan merta ja taivaanrantaa
mutta liian myöhään.
En näe, mihin me lopumme.
Kuu tarkkailee sinua
ja tekee mitä näkee sinun tekevän.
Siitä tiedän: Et sinä tule. En usko!
Jos vielä pätee se, että yön jälkeen tulee päivä.
Olen tutkinut sinua liian pitkään,
en ymmärrä enää muusta.
Miten yksi ihminen voi saada kaiken näin sekaisin?
En sano, kuinka paljon kaipaan,
pitäisit heikkona.
Päinvastoin, imagoa pitäisi kohentaa.
Tätä menoa se tuskin onnistuu.
En osaa yllättää.
Kaikki spontaanit temppuni olen oppinut sinulta.
Ennalta-arvattavaa on sekin, että menen taas meren rantaan.
Sinun jälkeesi se on suhtautunut minuun jotenkin eri tavalla.
Meri on osittain jäässä, eikä halua liikkua.
Meri ei itke enää.
Ymmärrän sitä hyvin.
Minä ymmärrän sinua, meri!
Minä en hylkää sinua.
En löydä kuuta.
Se on tarkkailemassa sinua.
Mitä sinä teet?
Mitä sinulle kuuluu?
Tulin katsomaan merta ja taivaanrantaa
mutta liian myöhään.
En näe, mihin me lopumme.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pienestä kaikki on kiinni...
...yhdestä ihmisestä...
jolla sittenkin on valta
läikytellä tunteiden aallokkoa...
...tykkäsin runostasi...
Kiitos, Jääneito! Alunperin kirjoitinkin "Miten yksi pieni ihminen..."
Tämä on suunnileen näin. Tulin iltakävelyltä meren rannalta, kirjoitin tuntojani. Näytti niin omituiselta, että yritin tiivistää vain oleellisimpaan, mutta jäi vain kolme n. 3 sanaa runoon... Päätin laittaa sellaisenaan.. näytti hiveältä.. Yritin poistaa, mutta oman viestin poisto ei toiminut!!
Hyvä niin, se sekaisuus varmasti välittyy nyt paremmin.. Kiitos, Jääneito! Yötä!
Luin tätä runoasi eilen illalla jo useaan kertaan. Se vei minut elävästi mukaan tuohon aiheeseesi. Siis oli niin elävästi kirjoitettu, jotta en voi muuta sanoa kuin huh...omaat kyllä mahtavan taidon kirjoittaa.
"Tulin katsomaan merta ja taivaanrantaa
mutta liian myöhään.
En näe, mihin me lopumme. "
Runosi oli ehjä kokonaisuus, loppu toteamus kuin piste i:n päälle.
Ikävä, se on tunne, joka tuntuu syövän sisimmästä kaiken elämän. Ei voi mennä hammaslääkärille ja sanoa, ota se pois minusta. Ei ole olemassa pilleriä, jolla sen turruttaa. Kun kohtaa ihmisiä ja katsoo heitä silmiin, tulee tunne siitä, että he näkevät sisällesi. Näkevät vaikka naurat ja vitsailet.
Näin minä runosi koin ja pidin. Ikävästä en ole koskaan pitänyt, mutta se vain on(:
Kiitos, Kaaru! Elävä oli tunnekin.. kiva, että siitä jotakin välittyi. Niin, olen myös ikävää yrittänyt hoitaa, mutta ei siihen oikein tunnu tehokasta lääkettä olevan.. Jotkut sanovat, että aika parantaa haavat.. Mene ja katso, enpä ehkä usko... Unohtaminenkin tuntuu niin keinotekoiselta, kuin valehtelulta, väärässä todellisuudessa elämiseltä. Ikävä on totta.
Ikävästä olet kirjoittanut kauniin
ja koskettavan runon.Tiedätkö, minä
olen sanaton tämän edessä, oikeasti...
Sinä sanaton? Kun puhelias vaikenee, silloin voi tapahtua mitä vain. Minäkin kävin hiljenemässä tuolla runosi ääressä. Ollaan siis hiljaa yhdessä.
pelottava elementti, epävakaa, epäluotettava, vaarallinen, vaikka joskus kaunis. Kuu on ystävä, luotettava vaikka etäinen, ystäväni, joka palaa aina takaisin.
Terveisin KuunKeiju
Sinäkin olet siis kokenut sen? Meri ja kuu, pelkoa ja turvaa. Etäistä kauneutta. Meren mielialoista ei aina tiedä, kuukin voi olla joskus hieman vetäytyvä.. Mutta hyvän ystävän olet löytänyt, pidä hänestä kiinni!
Kuunkeiju, kiitos kun lennähdit tänne sulostuttamaan tätä paikkaa läsnäolollasi!
Kerta toisensa jälkeen nää on huippuja nää runot!
"Ennalta-arvattavaa on sekin, että menen taas meren rantaan.
Sinun jälkeesi se on suhtautunut minuun jotenkin eri tavalla. "
Ihana!
Kiitos! Minä olen vähän eri mieltä, näen kyllä tiettyä epätasaisuutta.. Eikä näitä pidä lukea rinnan oikeiden runoilijoiden tuotosten kanssa. Mutta itseni kanssa olen tyytyväinen.
Tämän runon olisin halunnut poistaa, mutta poistotoiminto oli epäkunnossa. Tämä on kyllä suoraan omia tuntojani, mutta olisin halunnut hioa muotoa... Tyytyväisempi olen tuohon toiseen tekeleeseen. Minulle tutumpaa maastoa.. Mutta eihän toinen välttämättä näe mitään eroa.. Ja ehkä tämä on helpommin lähestyttävä.. Joskus sitä kuitenkin ehkä haluaa enemmän kätkeytyä sanojen taa kuin paljastaa kaikkea...
Sanon vielä, mikä tuli mieleen... Olet minua parempi kirjoittaja, mutta jotenkin sinun tyylisi muistuttaa sitä, mihin itsekin haluaisin pyrkiä... Kirjoitat sellaisella tyylillä, jolla minäkin luulen kirjoittavani ja jollaista minun itseni on helppo myös lukea.
Se epätasaisuus on juurikin hienoa! Tästä näkyy mielestäni sellainen tietty hiomisen puute mutta se ei suinkaan runoa huononna.
Se tuntuu kertovan juuri siitä sekaisuudesta, sinnetännetonne eikä silti mikään oikeen onnistu. Joskus on hyvä vain suoltaa ajatus runoksi, silloin saattaa onnistua tuhannesti paremmin kuin valmiiksi siistityn version kanssa.
Juuri se tekee mielestäni tästä erilaisen ja minun makuuni sopivan runon.
Paremmasta kirjoittajasta en tiedä mutta mukava kuulla että pidät tyylistäni, en voi todeta muuta ku kuin myös :)
Ok. Kiva aina kuulla, vaikka välillä sitä luulee, että ei kirjoita ollenkaan lukijoita varten. Ja tietysti sellaisen mielipidettä kuuntelee toisella tavalla, joka itsekin kirjoittaa..
"Uudelleenkirjoitus on valehtelemista" taisi olla joidenkin modernistirunoilijoiden motto aikanaan.. Eli turha hiominen voi joskus viedä ajatuksen turhan kauaksi alkuperäisestä ideasta.. Varsinkin jos haluaa totta kertoa runoillaan...
Nimenomaan yksi ihminen elämässä voi saada kaiken sekaisin ja sitten toimii miten kuten toimiikin ja aina lopputulos ei ole toivottu.
Kummallinen jotenkin aina ajatus, että samaa kuuta katsoo myös hän, kuunsiltaakin.
Meri tuo uskollinen, tuo kuitenkin lohdun ikävään.
Kun kivun työstää pois, tulee se ihminen, jonka kanssa näet "mihin te loputte", usko siihen.
Pidin runostasi, sen surumielisyydestäkin.
Joo, jotenkin paradoksaalista... kuvittelisi, että suureen sekasotkuun tarvittaisiin paljon väkeä ja resursseja, mutta yksi ihminen tekee sen monin verroin tehokkaammin... Yhtä poukkoiluahan tämä elämä välillä on, logiikkaa on mahdoton ymmärtää...
Sama kuu meitä valvottaa, paitsi että minä nukun kuin tukki... mutta samaa kuuta tuijotamme, haaveilemme, sama kuu vie terveisemme perille..
Kiitos, Belethiel!