Hyvä pokerinpelaaja

Ei ole siis mikään uutinen. Tämä on hyvin ollut tiedossa jo pitkään. Erityisesti kokemattomat nuoret aviottomat miehet ovat riskiryhmässä. Siis minäkin. Ja tämän voit viedä pankkiin, se on nimittäin tieteellisesti todettu.

Hyvä pokerinpelaaja on oikeissa paikoissa onnekas, se on karu totuus. Hyviä pokerinpelaajia on mielin määrin. Väittäisin, että n. 80-90 % tuntee kaikki perusstrategiat ja vaativat strategiat, n. 60-70 % käyttää näitä strategioita ja n. 30-50 % osaa käyttää niitä oikein. Noista 30 %:sta löytyy sitten se suurin osa siitä 5 %:sta jotka on onnekkaita ja voittavia. Loput on sitten vain onnekkaita loputtomasti. Siis 95 % on luusereita. Hyvin todennäköisesti pelaat netissä siis luusereita vastaan, mutta hyvin todennäköisesti olet myös itse luuseri. Yksi ihmiselämä on liian lyhyt ajanjakso lopullisen menestyksen selvittämiseen. Voit olla siis huono-onninen koko elämäsi.

Onneksi näin on.

Keskivertopelaaja häviää pikkaisen jatkuvasti, pitää siis olla keskivertoa parempi voidakseen voittaa pitkässä juoksussa. On siis vain kolme syytä pelata:
1. ajankulu
2. koska on keskivertoa parempi
3. koska aikoo kehittyä keskivertoa paremmaksi

1. Ajankulupelaajat ovat loistava ilmiö, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että he riittäisivät muiden pelaajien pääasialliseksi rahanlähteeksi.

3. Jokainen on joskus ollut aloitteleva pelaaja. Jos aikoo pysyä sellaisena, ei ehkä kannata pelata. Kovin moni ei tätä teekään, vaan suunnitelmissa on "ryhtyä" voittavaksi pelaajaksi.

2. Tämä on siis tuo 90% porukasta. Onneksi näistä noin 50% kuuluisi oikeasti ryhmään 3, mutta kun he eivät mielestään enää lisäoopia tarvitse...

Niinhän se on, että voitollisten pelaajien pelin rahoittavat aloittelijat, kännipelaajat ja itsestään liikaa kuvittelevat.

Minä taas... No, tietysti minä olen keskivertoa parempi pelaaja - ainakin joillakin osa-alueilla. Mutta sillähän ei ole väliä. Pankkitilin saldostahan se oma taito voidaan tarkistaa, tarpeeksi pitkällä aikavälillä... :)

Jos sanotaan, että 90% luulee olevansa keskimääräistä parempia, arvioisin, että jotain 3% heistä pelaa voittavaa peliä. Puolestaan niistä 10% jotka eivät uskottele itseelleen liikoja taidoistaan ehkä 75% todellisuudessa ovat voittajia ja 25% tiedostavat heikkoutensa, ja haluavat kehittyä paremmiksi -> ovat joskus voittajia.

Tiivistettynä yhteen virkeeseen:

Voittava/hyvä pelaaja ei kuvittele itsestään liikoja, vaan hyväksyy sen tosiasian ettei ole paras, mutta tekee töitä pelinsä eteen ja kehittyy yhä paremmaksi ja paremmaksi.

Huonolla pelaajalla päin vastoin. Hän luulee olevansa paras, eikä mielestään tarvitse ollenkaan lisäoppeja. Ohivedoista huudetaan ja itketään tuntemattomille ja vääristellään niitä ja kaiken lisäksi uskotellaan itselle että on tullut huijatuksi.

Liekö niitä oikeasti hyviä pelaajia olemassakaan. Minä en mikään kaksinen peluri voi näillä pelimäärillä edes olla. Silti olen useasti voittanut erään ystäväni, joka pelaa ammatikseen (????) korttia. Mahtaa olla ohuet eväät, kun meikäläisellekin on hävinnyt.

Niin, mistään pitkistä juoksuista on turha ruveta märisemään, pelin lopputulos näkyy heti rahapussissa.

Kuulun siihen luuseri porukkaan joka häviää koko ajan siis kuukausi tasolla !!

Ihku peli 90 % voittaa :)

Olen huono pokerin pelaaja. Olen pelannut 1,5 vuotta komella eri saitilla. Olen tallettanut aina kerrallaan 30 euroa ja talletuksia on yhteensä n. 10 kpl eli 300 euroa olen investoinut. Kaikki on mennyt. Kassa on ollut maksimissaan jossain 50-60 välillä. Pelaan vain 0,01 - 0,10 pelejä ja vähän sit and go ja heads-upeja.
Pyysingin kirjan olen lukenut ja kahlannut läpi pari englannin kielistä kirjaa. Pelatessani en välitä positiosta pätkän vertaa eikä minulla ole mitään todennäköisyystaulukoita. Bluffata en osaa. Jos tulee hyvät kortit, niin korotan ihan sikana. En minä tiedä, mikä on bad beat. Jos joku saa paremmat kortit niin se voittaa ja minä häviän.

Pokeri on silti kivaa. Helppo harrastus. Halpa ja saa olla kotona.