En saa mitään aikaseksi!

Masennuksen jälkeen voi mennä hetki ennekuin jaksaa taas.

Kavereihin voit olla yhteydessä mesessä.
Kirjoita sinä heille.

Oot ihan normaali kaveri.

Mä löysin kavereita nuorten raamattupiirist.
Kyllä kavereita löytää vaikka mistä.

Vähän kerrallaan meet ulos.
Vaikka siel ei ois ketään niin kyl pieni kävelylenkiki tekee tosi hyvää.

Asiat alkaa mennä kyl paremmi :)

Mitäpä jos hankkisit jonkin uuden harrastuksen, jossa pääset kontaktiin ihmisten kanssa? Se auttaisi myös siinä mielessä, että saisit edes välillä jotain tekemistä, ettei se kaikki aika mene kotona nyhjäilyyn :) Työpaikkakin voisi auttaa.

En usko, että kukaan on sanonut sinulle, ettet saa mitään aikaiseksi, se on vain oman mielesi luoma harhakuva, joka sinun pitäisi rikkoa. Mitä enemmän ajattelet negatiivisesti niin sitä kielteisemmässä valossa näet itsesi ja siitä taa seuraa se ettet enää ollenkaa näe itsessäsi mitään hyvää. Sinun pitäisi pikkuhiljaa opetella ajattelemaan itsestäsi positiivisemmin, sillä se on avain kaikkeen. Jokainen (ja nyt minä painotan sanaa "jokainen") on hyvä joissakin asioissa. Ei yksinkertaisesti ole ihmistä joka ei olisi hyvä missään. Äläkä uskalla väittää vastaan, sillä niin on moni tehnyt ja kaikki ovat saaneet niellä sanansa. Hyvien asioiden ei tarvitse olla suuria taitoja tai saavutuksia, ne voivat olla jotain hyvin pieniäkin asoita, mutta silti ne ovat kaikki yhtä tärkeitä ja ne ovat sinun lähtöruutusi uuteen nousuun. Elämä ei aina jaa korttejaan tasan, senhän tietää jokainen, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi menetetty. Pitää pelata niillä korteillä mitkä saa, kävi miten kävi. Vastoinkäymisistä oppii aina enemmän ja niiden kautta voi löytää helposti uusia voimavaroja elämää varten.

Seuraavassa yhteishaussa hae rohkeasti alalle mikä sinua kiinnostaa tai jos et tiedä vielä, niin talouskouluun sitten. Älä ajattele ettei sinusta pidettäisi siellä tai mitään muutakaan vastaavaa, sillä se sinun pitää juuri kitkeä pois. Kuinka mitenkään voisit tietää miten sinuun suhtaudutaan jos et anna siihen edes mahdollisuutta? Sinussa on paljon turhia ennakkoluuloja, jotka pistävät sinut automaattisesti ajattelemaan, että muut pitäisivät sinua outona. Ihmiset ovat kaikki erilaisia omalla persoonallisella tavallaan, aivan kuten sinäkin ja jos et edes pidä itseäsi outona, niin asiat ovat kannaltasi jopa hyvässä jamassa :) Sinun pitäisi nyt vain saada itseluottamusta pintaan ja luoda kontakteja. Mikäli se on vaikeaa, niin aloita netin kautta, liity vaikka johonkin nettiyhteisöön ja näytä kuinka hyvä tyyppi olet. ^^

Kriisejä tulee kaikille.

Koita pärjätä, en osaa antaa neuvoja mutta ajattele positiivisesti.

Myöhemmin, jos(ja kun) saat asiasi kuntoon tulet arvostamaan niitä asioita jotka sinulta nyt puuttuvat, paljon enemmän.
Tzau.

Joo no mulla vähän sama. Mikään ei kiinnosta, tunnu tärkeeltä tai mitään. Kavereita ei tällä hetkellä silleen pahemmin ole koska on silleen masentunut olo. En oikeestaan ikinä tee mitään kummempaa enkä jaksa mitään. Kyl mä koulus joskus käyn mut ei sekään niin hienosti mene.. kun sekään ei kiinnosta pahemmin.. kaikki tuntuu niin turhalta. Mut ei mul oo aina ollut tällästä.. eikä aina yhtä pahasti joten toivon että tää tässä menee.. voi vähän tä vuoden aikakin vaikuttaa.. kun ei tuolla ulkonakaan jaksa olla niin nyt vaan neljän seinän sisällä.. koita tässä nyt sitten jotain kehittää :(

Melkee ku oisin ite ton kirjottanu... Mut joo, kirjota osotteesee [email protected] nii annan mesen. Ois joskus kiva puhuu jonku kaa, joka ymmätää miltä tuntuu ku ei oo elämää ;)

Toi on omassa tilanteessa hyvinkin tuttua nykyään ei tule liikuttua enää oikeen missään juuri sen takia että olis kivempi käydä vaikkapa kävelyllä jos olisi joku jolle jutella.Ystäviä on vaan muutama jos sitäkään joiden luona voi käydä selvinkinpäin ja 2vuotta sitten alkoholin käyttö lisäänty niin paljon että masennus vaan paheni niin etten pysty enää mihinkään ihmiskontaksteihin,töihin jopa kaupassa käynti on vaikeaa kun on niin eristäytynyt muista.Onhan monia ystäviä mutta enemmän sellaista niin sanottu "viikonloppuseuraa" parisuhteessakaan olen siis mies puolinen henkilö ole ollut varmaan kolmeen neljään vuoteen ja tuskin sitä enää osaisikaan seurustella kenenkään kanssa..Ikä alkaa lähenemään kolmeakymppiä ja tuntuu että kaikki vuodet ovat menneet hukkaan et ole saavuttanut mitään.