Kirkkoherran vaali.

No vastaan yhtä lyhyesti, ei minua ainakaan!

ei minua ainakaan.

menin nuoren naisen kanssa kirkkoon. Oli kaksi asiaa. Jos äänestäisi ensin kappalaisen vaaleissa. Kirkkoherra vähän ärjäisten karjaisi, "täällä eivät syntiset äänestele, sinähän olet eronnut kirkosta jo kuukausi sitten". No morsmaikku sai äänestää.

Sitten tuli vähän joutilaampaa ja menin kysymään toista asiaa "mitenkäs sen vihkimisen kanssa, kun meinataan tuon tytön kanssa avioon ja se haluaa kirkkohäät?"

"Noh sopii se käsikirjan mukaan. Sinä haet väestörekisteristä todistuksen, että olet olemassa. Neitsyt näyttää olevan meillä kirjoissa. Se on kuitenkin 7 pv kuulutusaika ja sitten vasta"

"Eihän me nyt vielä juhannukseksi meinattukaan, mutta jos herra rovastille sopisi joskus joulun tienoilla? Voisi tulla samalla kastamishommakin, kun tuo tyttö on päässyt kummasti pulskistumaan"

kiinnostaa ja kotikirkkoni papit on mukavia.

maailman tapahtumat, minua kirkon tapahtumatkin, vaikken edes muista, milloin siellä itse viimeksi kävin.

Juuri se pitää mielen avoimena ja uudistuvana.
Lähes satavuotiaan mummonikin käskystä radiouutisten aikana oli kaikkien vaiettava.
Aivot kaipaavat toimintaaa ja arkartelua asioilla.

johtohenkilö ja vaikuttaa monella tavoin seurakunnan toimintaan. Miksei vaali kiinnostaisi kaikkia aktiivisia seurakunnan jäseniä?

Toiset haluavat vaikuttaa asioihin, jotkut tyytyvät vain rutisemaan ja lietsomaan tyytymättömyyttä nurkan takana. Niinhän se on valtiollisissa ja kunnallisvaaleissakin. Osa ei tietysti koskaan halua nähdä omaa napaansa etäämmälle ja saattaa olla hyväksikin, että he pysyvät kotonaan.

muutkin maailman asiat kiinnostavat.

Olisipa ikävää, olla kiinnostumaton maailmasta, itsensä ympärillä.

sitä muokataan naista vaikka miehenä on elänyt ikänsä.
Paistattelee milloin minkäkin lehtien otsikoissa. Voi elämän kevät mitä nykyaika tuottaakaan.