Yöunista..

Meillä herättiin syntymästä saakka 1-4 h välein JOKA IKINEN yö aina vähän reilu 1 vuotiaaksi. Parin kuukauden välein oli viikon mittaisia kausia, kun heräsi 1 h välein. Yöimetystä ei säännöstelty, imetin jos tutti ei kelvannut. Nukkui vieressäni ja nukahti pian saatuaan tutin tai imetyksen. Yöheräilyt loppuivat itsestään vähän reilu 1 vuotiaana, mutta nukkuu vielä vieressä, koska en halua yöhuutoja ja heräilyjä. Sen verran on tempperamenttia ja läheisyydentarvetta, ettei millään olisi valmis omaan huoneeseen (eikä sellaista muuten meillä olekaan, niin pieni kämppä).

Mitä olen seuraillut, monilla yli 1 vuotiaat heräilee ihan tonne 2-3 vuotiaaks. Ne yleensä nukkuu omassa huoneessa ja huutelee sieltä pari kertaa yössä. Kannattaa henkisesti varautua siihen, että joillakin yöheräilyt kestävät kauan!

Mun mielestä paras tapa, ainakin meille on sopinut, on se, että olin aina turvana heräämishetkellä, vauvan ei tarvinnut huutaa minua öisin luokseen. Tuntui siltä, että olin rakentamassa luottamusta välillemme. Ja kun aika oli kypsä ja luottamus siitä, ettei häntä "hylätä", yöheräilyt jäi pois. Välillä kokeilee kädellä, olenko siinä, muttei enää herätä, että haluaisi tissiä tai tuttia. Tutin osaa itse etsiä. Ja jatkaa heti siis uniaan.

Muista, että vanhanaikaiset huudatusunikoulut ovat historiaa ja niistä ei ole pitkäaikaista hyötyä. Näiden asioiden kanssa nyt painii ne 1-2 vuotiaiden vanhemmat, ku lapsensa vieläkin heräilee JOKA yö. Alusta saakka vain turvaa, niin paljon kun vauva tarvitsee, sitten se helpottaa. Jos vauva nukahtaa yksin ja nukkuu yksin koko yön, niin sitten niin tekee. Jos tarvii läheisyyttä, sitä annnetaan. Omaa vauvaa kuunnellen.

meillä tyttö on aina nukkunut suht hyvin, vauvanakin heräili vaan pari kertaa yössä. kun oppi 10kuisena kävelemään niin oli nukkumaan laittaminen välillä hankalaa,mutta ei silti herätellyt öisin.
on tietysti välillä unissaan huudellu hetken mutta rauhottu kyllä samantien.me ollaan alusta asti nukutettu tyttö omaan sänkyyn.ei vieressä edes nukahda