Mulla on epilepsia, todettiin 2 vuotta sitten.
ja nyt jtn alle puolivuotta sitte todettiin mun aivolohkossa jotain. se ei ole vieläkää varmaa mit se on. ehkä arpikudosta...
ja mulla on nykyään melkein jokapäivä pääkipeä. ja ainaki jokapäivä vihlasee josain välis lujaa. kerran niin lujaa että tippu jalat alta..
ja nykyään pyörryn noin kerran viikossa...!
pulpetille pyörryin ja oli tajuttomana 10 min. ja joskus suunnistukses 15min. mutta yleensä ne on 2-6min. mutta aika usein on ollu noit pidempiäkin. mutta kouristukset on saatu lääkkeillä kuriin. mutta niiski on niin kamalasti sivuoireita. mä en jaksa tätä!!!!!!
jos mun pää leikataan.. en mä osaa ees aatella, en uskalla. sörkitaan omia aivoja.. leikataan.. jos mä kuolen siihen??! ei sitä koskaa tiä. pieni lipsahdus ja henki pois..? ei sitä kukaa voi taata että miten käy.. tai jos jää siitä leikkauksesta jotain vikoja..?
onko joku leikattu?? voisko kertoo siitä?
ja nyt jtn alle puolivuotta sitte todettiin mun aivolohkossa jotain. se ei ole vieläkää varmaa mit se on. ehkä arpikudosta...
ja mulla on nykyään melkein jokapäivä pääkipeä. ja ainaki jokapäivä vihlasee josain välis lujaa. kerran niin lujaa että tippu jalat alta..
ja nykyään pyörryn noin kerran viikossa...!
pulpetille pyörryin ja oli tajuttomana 10 min. ja joskus suunnistukses 15min. mutta yleensä ne on 2-6min. mutta aika usein on ollu noit pidempiäkin. mutta kouristukset on saatu lääkkeillä kuriin. mutta niiski on niin kamalasti sivuoireita. mä en jaksa tätä!!!!!!
jos mun pää leikataan.. en mä osaa ees aatella, en uskalla. sörkitaan omia aivoja.. leikataan.. jos mä kuolen siihen??! ei sitä koskaa tiä. pieni lipsahdus ja henki pois..? ei sitä kukaa voi taata että miten käy.. tai jos jää siitä leikkauksesta jotain vikoja..?
onko joku leikattu?? voisko kertoo siitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
leikkauksen läpikäyneitä, kysäiseppäs sieltä.
olen jo kirjoittanu sinne,mutta vastauksia ei tuu. :P
Moikka
Et varmana ole ainoa joka pelkää leikkausta, on meitä monia joita on päästä leikattu. itte sairastuin epiin -06 kesällä. kun lääke ei auttanukkaan niin sitten ruvettiin puhumaan leikkauksesta. karvathan siitä nousee pystyyn kun miettii että niin, meinaavat avata kallon ja operoida sieltä kohtausten aiheuttajan pois. vuosi on nyt mennyt, ja se on mennyt lujaa :) kohtaukset jäivät sinne leikkauspöydälle. pelkäsin kuollakseni ja ressasin asiaa varmaan melkein vuoden. sitten siinä leikkauspöydällä hetki ennen nukutusta kun lääkärit painas unilääkettä suoneen ne kysy vielä että pelottaako? hehe, juu mut mä luotan teihin täysin, vastasin. ja siitä siinä on kyse, sun täytyy antaa ittes niitten käsiin, ei siinä muu auta. totta kai ihminen miettii sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa, se on meidän luonto. olin itse aivan varma ettei musta enää kukaan kuule mitään. se on vaan niin hurja asia tuo aivoleikkaus. mutta aina voidaan jossitella asialla kuin asialla, tekevälle sattuu käy sanonta, mutta ei se ota jos ei annakaan. voiko se tilanne pahemmaks enää mennäkään jos kohtauksia ei saada kuriin ilman lääkettä. mielestäni riskinotto kannattaa.