Pörröpää
Voi sinua kohtaamani pörröpäinen metsänmenninkäinen, kuinka minä sinua rakastan.
Et saata onnellisesti elää , jollet saa hengittää auringon lämmittämää pohjoisen tuulta,
kuulla hongikon puhuvan ja nähdä niiden pilviin kurottavan.
Miten voisitkaan iloita elostasi, ellet saataisi pienten lintujen lauluun herätä ja kastepisaroihin,
jotka seittiverkkoon yön kosteudesta tarttuivat, unen niillä silmistäsi huuhtoa ja huulesi kostuttaa.
Voisiko päiväsi olla täysi, jollet saisi suurten kuusten kuiskailuun illalla nukahtaa,
turvaan vetäessäsi päällesi metsänpeiton.
Voisinpa rakastaa sinua, niinkuin päivänsäde rakastaa, leikkiä koivujen oksilla,
siellä vilkkuen ja välkkyen, iloisesti telmien.
Osaisinpa sinua rakastaa niinkuin sinä metsää rakastat.
sinulle metsä on koko maailma jossa vain onnelliset asuuvat,
elonsa polut vaeltaa ja lapsensa kasvattaa, siellä myös taatot ja maaemot,
virvatulina tai suojaisana sumuna, sukuaan suojeleevat, aina ajan loppuun asti.
Niin minäkin haluaisin sinua rakastaa , pörröpäinen metsän menninkäinen.
Voi sinua kohtaamani pörröpäinen metsänmenninkäinen, kuinka minä sinua rakastan.
Et saata onnellisesti elää , jollet saa hengittää auringon lämmittämää pohjoisen tuulta,
kuulla hongikon puhuvan ja nähdä niiden pilviin kurottavan.
Miten voisitkaan iloita elostasi, ellet saataisi pienten lintujen lauluun herätä ja kastepisaroihin,
jotka seittiverkkoon yön kosteudesta tarttuivat, unen niillä silmistäsi huuhtoa ja huulesi kostuttaa.
Voisiko päiväsi olla täysi, jollet saisi suurten kuusten kuiskailuun illalla nukahtaa,
turvaan vetäessäsi päällesi metsänpeiton.
Voisinpa rakastaa sinua, niinkuin päivänsäde rakastaa, leikkiä koivujen oksilla,
siellä vilkkuen ja välkkyen, iloisesti telmien.
Osaisinpa sinua rakastaa niinkuin sinä metsää rakastat.
sinulle metsä on koko maailma jossa vain onnelliset asuuvat,
elonsa polut vaeltaa ja lapsensa kasvattaa, siellä myös taatot ja maaemot,
virvatulina tai suojaisana sumuna, sukuaan suojeleevat, aina ajan loppuun asti.
Niin minäkin haluaisin sinua rakastaa , pörröpäinen metsän menninkäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aivan ihana runo, jonka olet höystänyt hurmaavil-
la luonnon elementeillä.
Kiitos sulosesta lukuhetkestä.
minun rustaamistani tekeleistä.
tuo luonto tulee siittä että revin leipääni erämaista.
Kiva kun kävit lukemassa.
on sellaista, joka saa tuulet tanssimaan honkien latvoissa. Ja pienen kerppulinnun sydämen värisemään tuulessa.
Sinulla on arvaamattoman kauniita sanoja sielussasi, kuin puroja, jotka virtaavat keväisin alas tunturien rinteitä ja saavat karun maan puhkeamaan kukkaan.
Tällä kaunosieluisella vuodatuksella kiitän sinua
Kerppuli
Se olikin kauniisti kiitetty.Kiva kun luit ja pidit.
Runo herättää mielessä elään Pessin ja Illusian...ehdottomasti yksi parhaista lasten ja aikuisten kirjoista. Mutta pssst....ne ovat satuolentoja, nuo menninkäiset ja muut... mutta ei se mitään, niitä on mukava katsella j ahienoja runojakin niistä näköjään saa aikaan :-)
Voi sinua pikkuista aikuista naista :).
Ei ole menninkäiset ja tontut, eikä maahiset unta, eikä varsinkaan tarinaa lasten ja höppänäin. Kaikki on totta, mä vannon sen.
Kuljeppa joskus aamuyöstä tai illan jo hämyssä, kuiskailevassa kuusikossa ja jos et kohtaa urhoa komeaa kuin haavetta tai nuorta neitosta, kellohame polvissan heiluvaista kaunista, niin varmasti tunnet sen ukon vanhan puoleisen sua tuimasti katsovan tai silmä kulmassasi liikkuvan.Tai muoria tosi tomeraa kauha on sillä kourassaan.
Jos kuitenkaan mitään et sä näistä nää, on elosi sun todella ankeaa ja neuvo jonka sulle silloin annan on, mene pois sä kiireestä, meluisasta pihapiiristä.
Kohtaa itses metsästä tai pienen lammen pinnasta, heitä aika joutava ja ajattomuudessa vaella.
Kun sitten kuulet sen, nimes huudon tai kuiskauksen, niin lähellä oot totuutta ja silloin sinä tiedät sen on henget esiisien lähellä ja opastaa jos tahdot vaikka rakastaa.