Hiljaisuus huutaa kylmäänsä
Aamukaste muuttuu kukkien kyyneliksi
Kaikki mikä liikkui ennen,
On jäätynyt kiinni huurteiseen maahan.
Talvi vei rakkaan,
Toi ikävän.
Lumihiutaleina leijailevat taivaalta tuhannet Muistot,
Ja kylmenevät luonani.
Pieni lintu hyppelee lämpimikseen talon Ulkonurkalla,
Jota pakkanen puree niin,
Että se sattuu.
Masennuksen tuo Aurinko,
Harmaiden peittojensa alta.
Viimeinenkin kesänkukka, syksynväri ja keväänilo
Kylmissään käpertyy ja oksansa taittaa.
Siniset pienet ikkunat särkyvät
Kun näkee puut itkevät.
Sieltä se huokauksin tuulen mukana huutaa:
"Vielä minä näen pellot vihreät
Ei tämä runkoani katkaise
Lehteni kuin kyyneleeni se maahan tiputtaa.
Vielä kuulen meren kohinan,
Joka nyt hyisenä kohottaa aaltojaan.
Tulen vielä näkemään oman,
Appelsiininkeltaisen aurinkoni."
Aamukaste muuttuu kukkien kyyneliksi
Kaikki mikä liikkui ennen,
On jäätynyt kiinni huurteiseen maahan.
Talvi vei rakkaan,
Toi ikävän.
Lumihiutaleina leijailevat taivaalta tuhannet Muistot,
Ja kylmenevät luonani.
Pieni lintu hyppelee lämpimikseen talon Ulkonurkalla,
Jota pakkanen puree niin,
Että se sattuu.
Masennuksen tuo Aurinko,
Harmaiden peittojensa alta.
Viimeinenkin kesänkukka, syksynväri ja keväänilo
Kylmissään käpertyy ja oksansa taittaa.
Siniset pienet ikkunat särkyvät
Kun näkee puut itkevät.
Sieltä se huokauksin tuulen mukana huutaa:
"Vielä minä näen pellot vihreät
Ei tämä runkoani katkaise
Lehteni kuin kyyneleeni se maahan tiputtaa.
Vielä kuulen meren kohinan,
Joka nyt hyisenä kohottaa aaltojaan.
Tulen vielä näkemään oman,
Appelsiininkeltaisen aurinkoni."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et oo vähään aikaan mitään tänne laittanutkaan.