Paras saavutuksesi?

Parasta on elämässäni tapahtunut se että elän.

kun kauan sitten löysin nuoren viehätyksen vihille vietäväksi. 20 v sitä onnea kesti, sitten löysi toisen. Katsoin parhaaksi lähteä "ulkoruokintaan", mutta kun se uusikaan ei kestänyt edes kahta kuukautta. Jotain miehelle outoa siinä naisessa tapahtui.

Noilla aivotreenipisteillä olisin kuulemma läpäissyt korkeakoulun pääsykokeet.

tuo jälkikasvu on paras saavutukseni. Tunne vain vahvistui kun viime viikolla syntyi toinen lapsenlapsi.

Ei muuten, mutta kun nykyisin kaikki eroavat.

Olin nuorena hyvin ujo. Jouduin kuitenkin ammatteihin, jotka vaativat enemmän ja vähemmän esilläoloa, puheiden pitoa, niiden kirjoittamista, esiintymistä, keskustelutaitoa ja opettamista. Selviydyin niistä, en aina loistavasti, mutta kelvollisesti alkukankeuden mentyä. En olisi uskonut, että pystyn siihen.

Olen kirjoittanut paljon ja julkistakin tekstiä. Niitä en ryhdy tässä luettelemaan, mutta hävetä ei tarvitse,kun vastaan tulevat. Näitäkään en kuvitellut nuorena tekeväni eli pystyväni.

Oikeasti olen ylpeä lapsistani. He ovat paras saavutukseni kaikessa mielessä. Tämä ikä on vielä hakusessa tavoitteiden suhteen enkä ole ihan varma tarvitseeko niitä olla lainkaan. Elämä tällaisenaan on täynnä kaikenlaista tekemistä ja olemista,jos vain viitsii katsoa ympärilleen.

Salaisia haaveita on, sellaisia mitkä periaatteessa on täysin mahdollista toteuttaa, mutta niistä en kerro sen enempää. Romantiikan saralta ne eivät kuitenkaan ole, rakkautta olen saanut enkä sitä kaihoile. Se, että on saanut olla ja on rakastettu, on iso asia.

Ai niin, ystävät. Olen heistä ylpeä. Siis siitä, että he hyväksyvät minut edelleen ystäväksi. Ilman heitä elämä olisi ollut suolatonta leipää.

Loppujen lopuksi kaikki on lahjaa. Niin nämä "saavutukseni" kuin hyvät ja huonot muistot. Elämätöntä elämää en ole viettänyt, sitäkin on syytä olla kiitollinen.

saavutuksistani on, kun sain valettua mieheeni elämänuskoa syöpäleikkauksen jälkeen. Hän oli menettää toivonsa, mutta päästyään kotiin hän virkistyi. Tästä on nyt yli 11 vuotta. Myös lasten syntyminen on ollut hieno "saavutus".

Mun paras saavutus oli varmasti se, kun pääsin 51 vuotiaana ylioppilaaksi, sain hyvät paperit ja yhden stipendin siitä hyvästä. Ennen tätä en ollut saavuttanut mitään enkä sen jälkeen ole enää pystynyt sairauden takia hankkimaan uusia saavutuksia, joten pitää tyytyä tähän.

Lapsi ja lapsenlapset ovat tietenkin kaikessa elämän käänteissä etusijalla.

on se työtä ja vaivaa ollut, sanotaan elämästä.

Parasta elämässäni se hetki, kun lopulta tajusin että maailma pysyy pystyssä ja pyörii, vaikka lopetan työn tekemisen ja stressin joka oli kaataa seisoviltaan.
Kun lisäksi muutin ihan uuteen ympäristöön ja olen onnistunut lyhessä ajassa sisäistämään elämääni uudet ystävät, uusia harrasteita ja toimintaa joka todella palkitsee ja antaa tekemisen iloa.

Elämä ei aina jaa rikkautta rahana, mutta se antaa suurta rikkautta elämän sisältönä.
Onni ei ole se mitä minä saan,tai mitä minä tein, vaan sekin on merkityksellisen saavutus, jos voin antaa jotain toisille, yksin en ole mitään.
Minun elämääni vaikuttavat niin monet asiat itseni ulkopuolelta ja voin olla ylpeä kun olen oppinut katsomaan elämää avoimin silmin.