Koira on _suht_ tottelevainen, tottelee tiettyjä käskyjä useimmiten tai ainakin aika usein.
Mutta mistä johtuu että koiraa joutuu kieltämään samoista asioista joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä? Tai jos tottelee kieltoa niin yrittää juuri kiellettyä toimintoa kohta uudelleen?
Entäs kun koira tulee sohvan eteen tuijottamaan ja vinkumaan? Normaalisti koiraa ei tietenkään huomioida. Jos jatkaa pitkään niin koira komennetaan pois. Pitäisikö koira komentaa heti pois vai ei huomioida vinguntaa ollenkaan?
Mutta mistä johtuu että koiraa joutuu kieltämään samoista asioista joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä? Tai jos tottelee kieltoa niin yrittää juuri kiellettyä toimintoa kohta uudelleen?
Entäs kun koira tulee sohvan eteen tuijottamaan ja vinkumaan? Normaalisti koiraa ei tietenkään huomioida. Jos jatkaa pitkään niin koira komennetaan pois. Pitäisikö koira komentaa heti pois vai ei huomioida vinguntaa ollenkaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nimittäin jotkut tietyt rodut ovat tottuneet ajattelemaan omilla aivoillaan. Ja siellä ei ole välttämättä samat ajatukset kuin sinulla.
Mietin että ei kai sulla ole suomenpystykorva? Niillä ei oikein näytä mikään asia pysyvän kovin kauan muistissa sellaisena kuin se on sinne ohjelmoitu.
Eli kyseenalaistuksia oikeudellisista päätöksistä kyseenalaistuksen jälkeenkin tulee, ei voi mitään.
Tähän on tottuminen että se on rotuominaisuus, sillä yhtäkään pystäriä en tunne jonka kuuliaisuus olisi kuin jollain saksanpaimenkoiralla.
Nimim. Itsellä samanlainen kyseenalaistaja
Meillä on alle vuoden vanha, murkkuikää poteva saksariuros, joten jo siitä syystä joskus yrittää uhmata ja jättää tottelematta, mutta tajuaa hyvin äkkiä, että on parempi vaan mukisematta totella että on kaikilla hauskempaa =)
Meillä myös koira tulee milloin mihinkin paikaan eteen tuijottamaan ja huomiota kerjäämään. Vinkua se ei yleensä ala.
Useimmiten en kiinnitä tuolloin koiraan mitään huomiota, ja toisinaan koira kyllästyy itsekin "vonkaamaan" haleja ja lähtee pois. Mutta jos näyttää siltä, että koira jää siihen näkökenttään häiritsevästi jumittamaan, käsken sen mennä pois tai käskytän maahan.
Vinkumiseen en sinuna reagoisi mitenkään.
Se yllyttää koiraa ja fiksu koira tajuaa hyvin äkkiä, että vinkumalla se saa AINA sinun huomiosi (olipa se vaikkakin sitten negatiivista huomiota) ja käyttää tätä keinoa jatkossakin.
Siinä sinulla sitten varsinainen vinkuiita =)
Hmmm... jos kävelet keittiöön ja on kova nälkä. Mikä auttaisi? Syöminen ehkä? Sinulla on siis puute jostain ja elämänlaatusi kärsii hetkellisesti, kun tätä tarvetta ei ole tyydytetty.
Kerrotko mikä syy on, että koiran huomion tarve pitää jättää huomiotta?
"Entäs kun koira tulee sohvan eteen tuijottamaan ja vinkumaan? "
Kumarra ja silitä koiraa. Se oppii pikkuhiljaa siitä luottamaan, että sinä olet se henkilö joka tyydyttää sen tarpeita ja suhteenne paranee.
Silittäminen, rapsuttelu ja hierominen ei ole ihan höpöjuttuja koiralle, vaan ne mm. laskevat koiran stressitasoa (josta vinkuminen kertoo), ne elvyttävät verenkiertoa jne. Koira tarvitsee terveenä elämiseen silittelyä ja rapsutusta.
"Komentaa pois" Höh? Komennatko itkevää vauvaa olemaan hiljaa vai yritätkö täyttää sen tarpeet, että se olisi tyytyväinen elämäänsä?
Tiedän varsin hyvin, että lapsien kohdalla johtajuus (vanhemmat/opettajat/ohjaajat ovat johtajia) teoriat on jo haudattu ja kuopattu. Miksei niitä jo koirienkin kohdalla poljeta sinne minkä paikan ne ansaitsevat? Koiraa tulee kasvattaa ja rakastaa, ei johtaa. Alaisuus suhttesta kuuluu saada palkkaa ja se on molempien osapuolten hyväksymä yhteisymmärryksessä tehty sopimus. Tuskin olet koirasi kanssa neuvotellut siitä, että sinä olet johtaja, jos olet, et ainakaan niin, että koira sen on ymmärtänyt, sillä koiralle elämä on vain elämää, ei moraalisia arvoja.