mitä teen?

Erosin exästä ja odotan lasta hänelle.
ei ole enään kauan odotusta jäljellä, mut isä keksikin ettei halua tunnustaa isyyttään vaan kiistää kaiken.
tiedän että voi vaatia hänet verikokeisiin.
mut nyt ei ole kysymys mistään elatusmaksuista vaan minun mielestä lapsella on oikeus tietää kuka on isä ja kun kysyin asiasta isältään, hän vaan nauroi ja sanoi et kerro että et tiedä tai et joku muu on. Se satutti
kun kuitenkin kaikki oli toisin puolivuotta sitten ja oli niin iloinen vauvasta vaikka erosimmekin.
Kaikki sukulaiseni ja yhteiset ystävämme ihmettelevät hänen päätöstään ja minä eniten.
siksi nyt mietin olisiko parempi että tunnustan jos hän kuitenkin muuttaa mielensä...
2220
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

isältä saada ikinä nähdä lastaan, jos hän joskus niin haluaisi tehdä. parempi ettei lapsi koskaan saisi nähdä tuolla tavalla käyttäytyvää isää ikinä, kun ei tajua millainen lahja lapsi loppujen lopuksi on. unohda koko mies ja keskity lapseesi täysin.

Äänestä

Ajattele. Sinä voisit olla kaksin onnellinen ja elää täysipainoista vanhemmuuttasi lapsen kanssa vaikka olisitkin yksin.Onko se parempi vaihtoehto ettei lapsen isä edes sen vertaa arvosta äitiä saati lasta että kantaisi vastuuta? Että yhdessä pitäisi yrittää siitä huolimatta? Kyllä tämänpäivän suomessa pärjää yksin lapsen kanssa. Ehkäpä elämääsi astuu jonakin päivänä mies,joka voi olla hyväkin esimerkki ja miehenmalli lapsellesi. Sitäkin on hyvä ajatella. Koska raskautesi on jo loppusuoralla keskity tulevaan synnytykseen ja lapseesi ja itseesi. Tarvitset voimia. Äläkä unohda ystävien ja vanhempiesi tukea. Koirat haukkuu,mutta karavaani kulkee. Tsemppiä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


odottaja kirjoitti:

Erosin exästä ja odotan lasta hänelle.
ei ole enään kauan odotusta jäljellä, mut isä keksikin ettei halua tunnustaa isyyttään vaan kiistää kaiken.
tiedän että voi vaatia hänet verikokeisiin.
mut nyt ei ole kysymys mistään elatusmaksuista vaan minun mielestä lapsella on oikeus tietää kuka on isä ja kun kysyin asiasta isältään, hän vaan nauroi ja sanoi et kerro että et tiedä tai et joku muu on. Se satutti
kun kuitenkin kaikki oli toisin puolivuotta sitten ja oli niin iloinen vauvasta vaikka erosimmekin.
Kaikki sukulaiseni ja yhteiset ystävämme ihmettelevät hänen päätöstään ja minä eniten.
siksi nyt mietin olisiko parempi että tunnustan jos hän kuitenkin muuttaa mielensä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu