Se kulkee yli vuorten
poikki maiden,
merien,
joiden toista rantaa
näe en
Vain toivo kantaa –
halki pimeyden
siksi tuulten
tummaan syliin
antaudun
Vaan kerran kaipuu
haihtuu,
on poissa hämäryyden
usva
Ja kaislikko niin tyyni,
kun kotiin saavun
Vain hento oksa
rukoukseen taipuu
2.2.2009 Kerppuli
poikki maiden,
merien,
joiden toista rantaa
näe en
Vain toivo kantaa –
halki pimeyden
siksi tuulten
tummaan syliin
antaudun
Vaan kerran kaipuu
haihtuu,
on poissa hämäryyden
usva
Ja kaislikko niin tyyni,
kun kotiin saavun
Vain hento oksa
rukoukseen taipuu
2.2.2009 Kerppuli
Vastaukset 4
Vanhimmat
luonnonläheinen runo, joka kantaa kauneudellaan
ja herkkyydellään. Itsekin luontoelementtejä ru-
noissani silloin tällöin tykkään käyttää, mutta
en suinkaan samalla taidolla kuin Sinä sen teet.
Rantamaisema avautuu runosi edessä silmiin, voi
melkein kuulla kaislikon suhinan.
Ihana runo, kiitos lukuelämyksestä.
Ne taitavat olla kaikki hieman samankaltaisia. Ehkä muutun kohta kaislikoksi itsekin. Ai niin - mutta lintuhan olenkin...
Kerppuli
kotitiesi joka varmaankin vie
sinut sinne ikuiseen kotiin,
jonne olemme matkalla.
Kiitos Kerppuli. :)
on kaksitahoinen. Kotitie siinä on sekä maallinen tie että se ikuisuuden tie, jota tarkoitit. Mie kun olen hiukan tällainen kulkurilintu...
Kerppuli