Luen juuri Jari Sinkkosen kirjaa Lapsen kanssa. Siellä on luku uhmaiästä ja murrosiästä.
Olen kuullut sanonnan, että murrosiässä -kuvaannollisesti- lapsen tehtävä on tappaa vanhempasa ja vanhempien tehtävä on selviytyä hengissä. Niin raju on itsenäistyminen ja irtautuminen vanhemmista.
Tilanteet ovat välillä järjettömän tuntuisia, raastavia, uuvuttavia, hermoja repiviä ja ennenkaikkea ristiriitaista. Teki niin tai näin, aina tekee väärinpäin. Niitä kuvaa todella osuvasti seuraava kappale suoraan em. kirjasta:
".... Jos murrosikäistä vaatii noudattamaan kotiituloaikoja, saa kuulla olevansa kalkkis joka ei ymmärrä nuoria. Jos antaa paljon vapauksia, nuori kokee, ettei kukaan välitä hänestä.
Aina tulee kritiikkiä, teki niin tai näin. Tällaista tilannetta kutsutaan kaksoissidokseksi. Valittavana on kaksi reittiä, joista kumpikaan ei ole "oikea". Jos rotta joutuu koejärjestelyssä samanlaiseen tilanteeseen, se alkaa lopulta pyöriä ympyrää ja järsiä häntäänsä. ..."
Olen kuullut sanonnan, että murrosiässä -kuvaannollisesti- lapsen tehtävä on tappaa vanhempasa ja vanhempien tehtävä on selviytyä hengissä. Niin raju on itsenäistyminen ja irtautuminen vanhemmista.
Tilanteet ovat välillä järjettömän tuntuisia, raastavia, uuvuttavia, hermoja repiviä ja ennenkaikkea ristiriitaista. Teki niin tai näin, aina tekee väärinpäin. Niitä kuvaa todella osuvasti seuraava kappale suoraan em. kirjasta:
".... Jos murrosikäistä vaatii noudattamaan kotiituloaikoja, saa kuulla olevansa kalkkis joka ei ymmärrä nuoria. Jos antaa paljon vapauksia, nuori kokee, ettei kukaan välitä hänestä.
Aina tulee kritiikkiä, teki niin tai näin. Tällaista tilannetta kutsutaan kaksoissidokseksi. Valittavana on kaksi reittiä, joista kumpikaan ei ole "oikea". Jos rotta joutuu koejärjestelyssä samanlaiseen tilanteeseen, se alkaa lopulta pyöriä ympyrää ja järsiä häntäänsä. ..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Antaa niiden nuorten sanoa kalkkikseksi ei se niin paha ole mutta kannattaa silti pitää kiinni sanomastaan, sillä muuten käy huonosti. Muuten niitä nuoria on kiva kuunnella ja keskustella niillä on hyviä ajatuksia.
Tässä samaisessa kirjassa oli myös siitä, että kun lapsi uhmaa (uhmaikäisestä oli kyse, mutta pätee taatusti myös murkkuihin) hän uhmaa voimakkaimmin äitiään (tai isää), sillä irtautuminen ja itsenäistyminen tapahtuu juuri suhteessa äitiin /isään.
Itsenäistymitarvetta ei ole suhteessa isovanhempiin tai päiväkodin tätiin tai naapurin tätiin.
Siksi lapsi on paljon "helpompi" isovanhemmille ym. muille ihmisille..
Murkut ovat tosi kivoja ja heidän kanssaan on kiva keskustella - silloin kun he ovat sillä tuulella.
Kalkkis ei haittaa mitään, omani eivät onneksi ole koskaan törkeästi nimitelleet , paitsi sitä vittuvittua muttei esim. huorittelua tai ämmittelyä.. en sallisi sitä, ehkä he jotenkin tietävät missä menee raja..
eniten väsyttää se jatkuva negatiivisuus, ja riitely ja juuri tuo: teitpä niin tai näin, niin aina teit väärin päin.
Esikoisen kanssa oli todella hankalaa!!! mutta tämä nuorempi on helpompi. Ja kun harjoittelukappale on jo ollut, voi huumorilla suhtutua ja päästää yli monet jutut,. Paitsi sen, kun ei noudateta sovittuja aikoja ja paikkoja vaan ollaankin jossain muualla kuin mitä on ollut sopimus tai että on ottanut alkoholia..
Vaik ite oon murrosiässä,niin toi on kyl just totta joka sana!