... vähempään mitä haluaa (suhteessa). Eli onko
jollakin sellainen suhde että haikailet/kaipaat
jotain muuta miestä, mutta kuitenkin olet tyytynyt
ns. vähempään. Onko sellainen tuttu, turvallinen
ja varmasti vakaa ihminen jotenkin kammotus? Josta
varmasti saisi aikanaan hyvän aviomiehen/isän.
Mikä pistää etsimään sitä täydellistä/oikeaa, kun
vähemmästäkin saisi "hyvän".
Uteliaisuuttani kysyn ja kyllästymistä "sen
oikean" etsimiseen. Ehkä pitäisi itsekkin tyytyä
vähempään...
jollakin sellainen suhde että haikailet/kaipaat
jotain muuta miestä, mutta kuitenkin olet tyytynyt
ns. vähempään. Onko sellainen tuttu, turvallinen
ja varmasti vakaa ihminen jotenkin kammotus? Josta
varmasti saisi aikanaan hyvän aviomiehen/isän.
Mikä pistää etsimään sitä täydellistä/oikeaa, kun
vähemmästäkin saisi "hyvän".
Uteliaisuuttani kysyn ja kyllästymistä "sen
oikean" etsimiseen. Ehkä pitäisi itsekkin tyytyä
vähempään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän se unelma partneri olekkin
mielikuvituksen tuotetta.Kaikista ihmisistä
löytyy jotain huonoa,mutta niin kauan kun hyvät
puolet voittavat suhteessa huonoihin,on suhteelle
vielä pohjaa.Kun ihastuu moniin pieniin
asioihin,niin sittenhän purosta voikin kasvaa
aika mukava lemmenjoki.. Tuskin koskaan olenkaan
ollut loistavan näköisen naisen kanssa joka olisi
unelmien prinsessani henkisesti.Tästä nyt
vihdoinkin viisastuneena olenkin alkanut
tutustumaan vastakkaisen sukupuolen pään
sisältöön ensin ennenkuin hypätään puuhastelemaan
mitään "fyysistä kanssakäymistä".
Eikö olekin viisasta aloittaa yläpäästä vaikka
harva siihen oppii ennen kuin joskus
kolmekymppisenä tai jopa myöhemmin. Naisena minä
en etsi täydellistä koska tuskin itse sitä olen,
mutta sopivan epätäydellisestä en kieltäytyisi...
Tietysti toisessa on omat huonot ja hyvät puolet.
Ja ilman muuta yläpäähän on ensin tutustuttava.
Ehkä ite rupee enemmänkin arvostamaan niitä
tavallisia perus-asioita, eikä enää tavottele sitä
mahdotonta.
Kävi vaan miettimään enemmänkin kyseistä asiaa...
Kiitoksia kommenteista:)
Ja aurinkoista syksyn jatkoa
minä itse olen tyytynyt vähempään. Aikoinaan
teineinä "alettiin oleen yhessä" ja ollaan jo
kymmenen vuotta oltu, eikä tämä koskaan ole ollut
se joka saa jalat alta, seksi on ok ja aikaa
myöten opin rakastamaankin, mutta sellasia
piirteitä hänessä on joita inhoon ja joskus ne
ottaa päähän tosi rankasti...sillon aattelen siä
ainutta joka multa on saannu jalat alta, mutta
jolle en kelvannu...se menee aina ohi.
ettei voisi saada itselleen kumppaniksi sellaista
ihmistä,jota TODELLA rakastaisiniin,ettäilman
olisi vaikea hengittää. Tuntuu älyttömän
kyyniseltä punnita toista ikään kuin ostosta,ja
päättääsitten ostaa hänet,koska hän on tarpeeksi
halpa ja ihan hyvä myös...
Niissä Tosi Rakkauksissa vasta niitä ärsyttäviä
piirteitä onkin,kun on ihan toisella tavalla
mukana jutussa- niin verissään!
Mutta ymmärrän kyllä, ja varmaan itsekin lankean
laskelmoimaan ja otan hyvän seksikumppanin ja
ihan hyvän tyypin vierelleni katselemaan aamu-
tv:tä.Onpa elämä vasta jotakin!