tyrannikustantamot kuriin

Näitä ohjeita ei tarvitse enää menestysromaanien jälkeen. Aloittelijan nöyryys on mielestäni sitä, että on valmis ottamaan vastaan hylkyjä ja kritiikkiä, ja korjaamaan yhä uudestaan juttuaan, mutta ei todellakaan sitä, että antaa toisen osapuolen pettää lupauksiaan ja roikottaa määrättömän ajan kässäriä joka ei loppujenlopuksi edes kiinnosta kustantajaa -se olisi nopeasti sanottu. Ne siellä kustantamoissa ovat ihan tavallisia ihmisiä niinkuin mekin, samat säännöt ihmisarvoisesta kohtelusta ja nöyryydestä voidaan soveltaa meihin kaikkiin. En käsitä tällaista nöyristelymentaliteettia. Jos on joku diili, vaikka kässärin arvioinnista, niin tottakai siinä diilissä on 2 osapuolta, joilla pitää olla oikeus vaikuttaa siihen mitä sovitaan. Aikaa menee loputtomasti hukkaan jos jokaista vastausta odottelee vuosikausia. Mutta jokaisella on tietty oikeus odotella vaikka loppuelämä, toisten raja tulee vastaan jo aiemmin. Kaikkien on vaan hyvä tietää oma rajansa ja ilmaista se, jollei halua turhautua. Eihän siinä menetä kuin sen, ettei ne ehdikään katsoa, jos eivät ole kovin kiinnostuneita. Deadline tunnetusti auttaa kaikkia osapuolia hoitamaan asiat pois päiväjärjestyksestä. Ja voihan siihen hyvällä perusteella sopia lisäaikaa, jos jotain odottamatonta estettä tulee. Alepan erikoistarjouksetkin kestävät vaan viikon, ota tai jätä, miksi jollain alueella pitäisi tehdä ikuisuustarjouksia???

Miksi tällä alueella ei päde normaalielämän säännöt? Ei se kirjan julkaiseminen niin autuaaksi tee, että kannattaa kynnysmatoksi ryhtyä. Kirjoja tulee ja kirjoja menee, mutta ihmisten hyvä tahto toisiaan kohtaan saa elämän sujumaan.

nuori vihainen nainen kirjoitti:

Näitä ohjeita ei tarvitse enää menestysromaanien jälkeen. Aloittelijan nöyryys on mielestäni sitä, että on valmis ottamaan vastaan hylkyjä ja kritiikkiä, ja korjaamaan yhä uudestaan juttuaan, mutta ei todellakaan sitä, että antaa toisen osapuolen pettää lupauksiaan ja roikottaa määrättömän ajan kässäriä joka ei loppujenlopuksi edes kiinnosta kustantajaa -se olisi nopeasti sanottu. Ne siellä kustantamoissa ovat ihan tavallisia ihmisiä niinkuin mekin, samat säännöt ihmisarvoisesta kohtelusta ja nöyryydestä voidaan soveltaa meihin kaikkiin. En käsitä tällaista nöyristelymentaliteettia. Jos on joku diili, vaikka kässärin arvioinnista, niin tottakai siinä diilissä on 2 osapuolta, joilla pitää olla oikeus vaikuttaa siihen mitä sovitaan. Aikaa menee loputtomasti hukkaan jos jokaista vastausta odottelee vuosikausia. Mutta jokaisella on tietty oikeus odotella vaikka loppuelämä, toisten raja tulee vastaan jo aiemmin. Kaikkien on vaan hyvä tietää oma rajansa ja ilmaista se, jollei halua turhautua. Eihän siinä menetä kuin sen, ettei ne ehdikään katsoa, jos eivät ole kovin kiinnostuneita. Deadline tunnetusti auttaa kaikkia osapuolia hoitamaan asiat pois päiväjärjestyksestä. Ja voihan siihen hyvällä perusteella sopia lisäaikaa, jos jotain odottamatonta estettä tulee. Alepan erikoistarjouksetkin kestävät vaan viikon, ota tai jätä, miksi jollain alueella pitäisi tehdä ikuisuustarjouksia???

Miksi tällä alueella ei päde normaalielämän säännöt? Ei se kirjan julkaiseminen niin autuaaksi tee, että kannattaa kynnysmatoksi ryhtyä. Kirjoja tulee ja kirjoja menee, mutta ihmisten hyvä tahto toisiaan kohtaan saa elämän sujumaan.

Lue lisää

Tavallisia ihmisiä ovat ja lupauksista olisi syytä pitää kiinni, se on totta. Toki voit ilmoittaa kustantajalle, että tarjouksesi on voimassa kuukauden.

Mutta oikeassa elämässä asiat eivät vain aina mene noin. Niin kauan kun olet "kirjailijanalku" vailla nimeä vaatimuksesi ohitetaan todennäköisesti naurahduksella. Suuri raha määrää, ja sinä olet altavastaaja, vaikka kuinka kiukuttelisit.

Nuorena minäkin uskoin, että kaikki menee minun tahtoni mukaan tai ainakin oikeudenmukaisesti. En usko enää.

Purunen kirjoitti:

Tavallisia ihmisiä ovat ja lupauksista olisi syytä pitää kiinni, se on totta. Toki voit ilmoittaa kustantajalle, että tarjouksesi on voimassa kuukauden.

Mutta oikeassa elämässä asiat eivät vain aina mene noin. Niin kauan kun olet "kirjailijanalku" vailla nimeä vaatimuksesi ohitetaan todennäköisesti naurahduksella. Suuri raha määrää, ja sinä olet altavastaaja, vaikka kuinka kiukuttelisit.

Nuorena minäkin uskoin, että kaikki menee minun tahtoni mukaan tai ainakin oikeudenmukaisesti. En usko enää.

Lue lisää

voi silti yrittää.

jos kaikki kirjailijanalut arvostaisivat riittävästi itseään niin kustantamoidenkin olisi pakko hiukan kohdella heitä arvostavammin, koska muuten ei tulisi enää esikoiskirjoja.

oma kokemukseni on että kiltisti odottelu ei tuonut tulosta, mutta määrätietoisempi linja toi tulosta. voihan se olla sattumaakin.

nuori vihainen nainen kirjoitti:

Näitä ohjeita ei tarvitse enää menestysromaanien jälkeen. Aloittelijan nöyryys on mielestäni sitä, että on valmis ottamaan vastaan hylkyjä ja kritiikkiä, ja korjaamaan yhä uudestaan juttuaan, mutta ei todellakaan sitä, että antaa toisen osapuolen pettää lupauksiaan ja roikottaa määrättömän ajan kässäriä joka ei loppujenlopuksi edes kiinnosta kustantajaa -se olisi nopeasti sanottu. Ne siellä kustantamoissa ovat ihan tavallisia ihmisiä niinkuin mekin, samat säännöt ihmisarvoisesta kohtelusta ja nöyryydestä voidaan soveltaa meihin kaikkiin. En käsitä tällaista nöyristelymentaliteettia. Jos on joku diili, vaikka kässärin arvioinnista, niin tottakai siinä diilissä on 2 osapuolta, joilla pitää olla oikeus vaikuttaa siihen mitä sovitaan. Aikaa menee loputtomasti hukkaan jos jokaista vastausta odottelee vuosikausia. Mutta jokaisella on tietty oikeus odotella vaikka loppuelämä, toisten raja tulee vastaan jo aiemmin. Kaikkien on vaan hyvä tietää oma rajansa ja ilmaista se, jollei halua turhautua. Eihän siinä menetä kuin sen, ettei ne ehdikään katsoa, jos eivät ole kovin kiinnostuneita. Deadline tunnetusti auttaa kaikkia osapuolia hoitamaan asiat pois päiväjärjestyksestä. Ja voihan siihen hyvällä perusteella sopia lisäaikaa, jos jotain odottamatonta estettä tulee. Alepan erikoistarjouksetkin kestävät vaan viikon, ota tai jätä, miksi jollain alueella pitäisi tehdä ikuisuustarjouksia???

Miksi tällä alueella ei päde normaalielämän säännöt? Ei se kirjan julkaiseminen niin autuaaksi tee, että kannattaa kynnysmatoksi ryhtyä. Kirjoja tulee ja kirjoja menee, mutta ihmisten hyvä tahto toisiaan kohtaan saa elämän sujumaan.

Lue lisää

että niitä kässäreitä sataa kustantamoihin. Kustannustoimittajat lukevat kässäreitä palkatta sängyssäkin, mutta heidänkin vuorokaudessaan on vain 24 tuntia. Kynnys lähettää käsikirjoituksia kustantamoille on viimeisen kymmenen vuoden aikana alentunut huomattavasti, ja se näkyy käsittelyajoissa.

Olet myös erehtynyt, jos kuvittelet, että jo julkaisseet kirjailijat eivät joutuisi odottelemaan tietoa siitä julkaistaanko kirja. Kaikki eivät ole jaritervoja, kyllä keskinimekäs ammattikirjailija voi joutua odottamaan päätöstä kirjan julkaisemista useita kuukausia.

Voit tietysti asettaa aikarajan sille, kuinka kauan suostut kässärisi käsittelyä odottamaan, mutta kärsiväksi osapuoleksi jäät sitten sinä itse. Kannattaa lähettää ne kässärit moneen paikkaan, toivottavasti joku niistä tärppää ennemmin kuin myöhemmin.

"Kiitos tarjouksesta, Juha,

ei mene läpi meilläkään. Seulamme on kyllä tiukempi kuin noilla ns.
neljällä suurella. Moni hylkäämämme on mennyt niillä läpi."
Kaikki voivat tutustua sammakon tuotoksiin kirjastosta, jos löytävät.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000071&posting=22000000036091505#22000000036091505

kieltäväkin selkeä vastaus on minusta parempi kuin hiljainen välinpitämättömyys. Ja noin nopean kieltävän vastuauksen jälkeen voi nopeammin siirtyä uusille vesille. Kustantamoita riittää. Nopein taitaa olla "Kirja päivässä" tai joku sen tapainen nimi sillä oli.

nuori vihainen nainen kirjoitti:

kieltäväkin selkeä vastaus on minusta parempi kuin hiljainen välinpitämättömyys. Ja noin nopean kieltävän vastuauksen jälkeen voi nopeammin siirtyä uusille vesille. Kustantamoita riittää. Nopein taitaa olla "Kirja päivässä" tai joku sen tapainen nimi sillä oli.

Lue lisää

jos itseni pitäisi valita että odotanko hylkyä kaksi päivää vai kaksi vuotta, niin ehkä parempi se kaksi päivää. Tosin oikeampi löytyy ehkä tuolta väliltä. Niin että ehtii oikesti tutustumaan siihen kirjaan/kirjoittajan sielunmaailmaan. Kaksi päivää tuntuu kovin lyhyeltä, mutta kaksi vuotta lähes iäisyydeltä.