Kaverini 'kouluttaa' koiraansa karjumalla naama punaisena, läpsimällä ja sulkemalla toiseen huoneeseen. Eikä mitään johdonmukaisuutta - välistä koira saa tehdä jotain ja seuraavaksi taas ei. Sitten kaverini valittaa kun koira on arka ja pelokas ja kovasti haukkuva. Kun koira sanoo 'viu', on kaverini heti huutamassa ja kääntämässä koiraa selälleen että se tietäis 'kuka on pomo'. Mun mielestä kaverini koulutusmenetelmät kusee ja pahasti. Mitkään vihjailut että ottais vähän lempeämmät ja johdonmukaisemmat otteet käyttöön, kaikuu kuuroille korville. ARGH!:(
karjuu, läpsii.....
Huh:-(
7860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaisi jopa eläinrääkkäykseltä. Miten saisit kaverisi koiran kanssa koirakouluun , agilityyn tai jonnekin. Melkein jo eläinsuojeluvirasto voisi moiseen puuttua.
Jos eläin on agressioiden ja mielipahan purkamiskohde, on kyse eläinrääkkäyksestä.
Keskustele tiukasti kaverisi kanssa...
jo sekin, että kaverisi tekisi kaikki just päinvastoin ja lopettais sen koiransa pilaamisen. Kouluttais itsensä ensin ja sit koiransa.
Ilmoita eläinsuojeluun ellei viesti mee heti perille
Moi!
Mä oon sun kans ihan samaa mieltä vaik mul ei vielä koiraa ookkaa.
Sun pitäs ehkä sanoo sun kamulle se et toi on SAIRASTA!
Mun nimi merkki on tälläin siks et mä saan aika lähi aikoin koira jonka rotu on mopsi!
No Mä kyl tiiän et kärsivää eläintä ei oo kiva nähä.
Mä oon ite nähny ku yks kissa kuoli :(
No mut ei mul täs muuta.
Yritä saaha se järkiisä!
kaverini on vienyt koirat hoitoon (hyvään tuttuun paikkaan). Olen antanut hänelle koirankoulutus- ja kasvatusoppaan, noin niin kuin "ihan muuten vaan kun sattui tällainen kirppiksellä eteen ja ajattelin..." (kaveri ei loukkaantunut kun esitin asian näin). Koirat tulee viikon päästä takaisin ja toivottavasti kaveri on siihen mennessä plärännyt saamaansa kirjaa ajatuksella.
Kaverini on eläinoikeusaktivisti ja rakastaa eläimiä kyllä ihan vilpittömästi. Hän ei vain kerta kaikkiaan ymmärrä ettei koiria kasvateta alistamalla ja pelottelulla, vaan päämäärätietoisesti ja johdonmukaisesti, mutta samalla lempeästi ja palkitsevasti. Näin ainaskin mun mielestä, joka olen kahden elämäniloisen, koulutetun monirotuisen "äitee".
voi että... sanoppa kaverillesi suorat sanat, että koiraa ei kouluteta noin... koska tosta ei kyllä tuu yhtään mitään. Tai sitten toinen vaihtoehto olisi, että sanot sille, että apua, ja arkuuden poistoa saattaisi auttaa kunnon koiran koulutus ohjelma, valvojan kanssa, esim. TOKO yms.. mutta ole kiltti ja tee koiralle palvelus, että sen ei tarvitse elää k0ko elämäänsä pelossa, että mitä saa tehdä ja mitä ei...
Tällaisia on hirvittävä lukea =( Meinaa itku päästä koiraparan puolesta. Onneksi en tunne tapausta, muuten joutuisin olemaan vähän ilkeä.
On uskomatonta, kuinka paljon edelleen löytyy noita ah, niin vilpittömän eläinrakkaita ihmisiä. Jos todella on inhimillisyyden tajua, ymmärtää sanomattakin ettei kivulla ja palottelulla "kouluteta" koiraa. Usein on myös aika kummallista, että samat ihmiset voivat suhtautua kauhulla esim.kissan tai jyrsijän kovaan kohteluun, mutta koira voi silti ottaa vastaan läpsimiset ja huutamisen. En missään nimessä tarkoita, että muita eläimiä voisi lyödä! Ei lapsiakaan lyödä. (ainakaan ei pitäisi) Tuollainen ajatusmaailma kaiken kaikkiaan on uskomaton. Olemme hankkimassa todella isoa koiraa, jonka johdosta olen perehtynyt kouluttamiseen oikein olan takaa, ettei sitten tule ongelmia. Olen törmännyt lausahduksiin, että sitä pitää sitten kouluttaa kovalla kädellä, ettei se hypi silmille! En minä lyö marsujanikaan, miksi löisin koiraani? On taitamattoman ihmisen merkki, jos ei voi käyttää psykologiaa, vaan voimaa. (ja totta on, etten minä pienenä ihmisenä edes pärjäisi vasikan kokoiselle koiralle, jos voimia alettaisiin kokeilemaan).
Tunnen myös ihmisiä, joille koiran koulutus tarkoittaa edelleen alista-meininkiä. Miksi koiraa pitäisi alistaa KOKO ajan...Ihan kuin kaikki, mitä se tekee, olisi dominointia. Kamoon, ei susilaumassakaan koko ajan ole valtataistelu päällä.
Kaverille ei silti ole helppo sanoa, vaikka mieli tekisikin. Helposti sitä alkaa messuamaan, kuten minä nyt, eikä vaikuta enää kovin uskottavalta. Juuri se kirja-temppu oli hyvä kikka, tekisin varmasti itse samoin. Tosin pitää kyllä myöntää, että jos hyväkin kaverini esim. potkisi tai hakkaisi koiraansa (tai muuta eläintä) minun nähteni, en varmaankaan voisi olla sanomatta. Se kirpaisee kyllä, mutta kunnon ystävä ymmärtää varmasti, eikä riehu. Tottakai se on noloa, jos ystävä sanoo omasta eläinten kohtelusta, mutta kiukku laantuu varmasti jossain vaiheessa, jos ystäväsi pääkoppa on kunnossa.
Mutta mutta...minua vaan ottaa päähän, en normaalisti ole ihan näin tyly. Saatan olla väärässäkin. Tulkaa lyömään siitä hyvästä!