Apu-va

ketään ei suunnittelee eroa, ja jos oot/aiot ikuinen sinkuksi.. niin hyvää matkaa!

asiasi.

sinulle mutta vastaampa jotta voit asiaa pohtia. Itse tein mieheni kanssa lapset ja elimme normaalia perhe-elämää. Itse ajattelin olevamme suht onnekkaita, saimme matkustella ja emmekä olleet mitenkään "jämähtäneitä", yhteistä aikaakin oli silloin tällöin.

Mutta mutta, selvisipä sitten kuitenkin että mies etsi muuta seikkailua elämäänsä. Anteeksi olisin antanut, mutta mies ei jaksanut & halunnut lähteä enää selvittämään suhdettamme vaan katsoi parhaakseen aloittaa uuden suhteen puhtaalta pöydältä ja perustaa uuden perheen.

Minkäs siinä teit? Kävin perheneuvojalla ja tein kaiken ohjeiden ja kirjojen mukaan, mutta mikään ei auttanut. Mies meni menojaan ja laittoi eron vireille. Mistään ei enää halunnut keskustella kanssani.

Yhteisellä päätöksellä aikoinaan lapset teimme, ehkäisystä siis luovuttiin silloin. Kotona olin äitiysvapaan ja muutaman kk yli, sitten palasin työelämään.

Itse olisin siis kaikkeni yrittänyt ja halunnut tehdä, mutta mies halusi mennä siitä missä aita oli matalin. Ei aina voi itse vaikuttaa asioihin.

Tapasin lapseni isän enkä olisi koskaan voinut kuvitella hänen valehdelleen minulle todellisesta elämästään alusta asti - toisen ajatuksia kun ei voi lukea. Niin siinä loppujen lopuksi ja minusta riippumattomsita syistä kävi niin, että jäin yksin.

Niin, onko vähä tylsä elämä? Etkö saa enää parisuhteestasi jännitystä? Vai minkä ihmeen syyn takia tuut Yhteis- ja yksinhuoltajuus -palstalle kyseleen tollasta?! Luuletko perkeleen typerys että kaikki yh-äidit on OMASTA TAHDOSTAAN siinä tilanteessa? Jep, kylläpäs minäkin ihan pikkutytöstä asti toivoin, että "Voi sitten kun olen aikuinen niin haluan tulla yksinhuoltajaksi!"

Ymmärrän hyvin, että et voi yksinhuoltajia ymmärtää, tuskin ymmärrät tästä maailmasta muutenkaan yhtään mitään.

Saunan taakse tollaset vässykät kuin sä saisi viedä. Aamen.