Istun laiturin nokassa.
Annan viileän veden sivellä
väsyneitä jalkojani,
joita kulkuni polulla on rasittanut.
Tuuli kuiskii korvaani
tuhansia tarinoita,
menneistä ja tulevista elämistä.
Auringon säde kutittaa poskeani.
Pienet aallot tuudittavat minua
kevyeen uneen,
suljen silmäni.
Uneksin päivänkakkaroiden hymystä
ja kissakellojen kilkatuksesta.
Pienistä pörriäisistä
jotka tanssivat auringonvalossa.
Minun on hyvä olla,
sisälläni on rauha ja lämpö.
Muuta en enää tarvitse.
Annan viileän veden sivellä
väsyneitä jalkojani,
joita kulkuni polulla on rasittanut.
Tuuli kuiskii korvaani
tuhansia tarinoita,
menneistä ja tulevista elämistä.
Auringon säde kutittaa poskeani.
Pienet aallot tuudittavat minua
kevyeen uneen,
suljen silmäni.
Uneksin päivänkakkaroiden hymystä
ja kissakellojen kilkatuksesta.
Pienistä pörriäisistä
jotka tanssivat auringonvalossa.
Minun on hyvä olla,
sisälläni on rauha ja lämpö.
Muuta en enää tarvitse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kesäisen runosi tunnelmissa, joissa kuulee veden
liplatuksen korviinsa ja näkee kukkaniityn aal-
toilun - niin elävä se on.
Runosi kuvastaa todella sisäistä rauhaa ja tyy-
neyttäsi.
Viihdyin.
palasin mielessäni kauas lapsuuteeni, ja kulkin kukkaniityllä. niin elävästi olet kirjoittanut.
Kiitos runostasi, joka tuo iloa ja rauhaa tähän arjen työn keskelle. "Sisälläni rauha ja lämpö, muuta en tarvitse"
Kerppuli
Tuosta laiturinhetkestä on kauan.
Se oli ajalta jolloin niityn kesäyön taianomainen näky
oli vielä vahvasti mielessäni, riihen tummuus taustalla vasten metsää.
Kesäyön lempeä valo ympärilläni Sipoolaisessa maalaismaisemassa
kahlasin hiljaa polvenkorkuisessa heinikossa.
Tuossa Juhannuskukkien, ja koiranputkien harsomaisten kukintojen kosketellessa reisiänikin ,
olin joka solullani mukana luonnon ja kesäyön taikaa.