Sydänkäpylehmä
Se sano, etten enää ole sen sydänkäpy, mä olen sydänkäpylehmä. Miten se kehtaa? Koko tänä aikana, jona unohdettiin koko individualismi ja kaikki oli me, meidän, meistä, meille, toi oli ensimmäinen osoitus verbaalisesta kyvykkyydestä. Osaako se sittenkin puhua ja kertoo sen vasta nyt, kun en enää jaksa olla kiinnostunut? Törkeää.
Olin niin hämmästynyt, etten keksinyt sopivaa vastaloukkausta. Päätin käyttää sen kliseisen, sen joka sattuu, aina. "Kuule, en mä oo koskaan kuollut sun kanssas, en ees pienesti. Mä olin vähän niinku koira sulle; esitin kuollutta käskystä. Mut se sun kaveris...se on oikee killing machine." Isku navan alle osuu aina napakymppiin.
Se oli typerän näköinen, ei osannut sanoa mitään, ei tullut toista sydänkäpylehmää. Tuli ainoastaan asiallisesti artikuloitu ja asiayhteyteen täydellisesti sopiva jämäkkä haista vittu.
Olin varma, että seuraavaksi se kaataa kitaran, rikkoo levyt, olttaa Hotakaiset, Tsehovit ja Kotron tai ryhtyy kertaamaan saavutuksiani huonona ihmisenä. Ei, se vain tyytyi lähtemään huoneesta, meiltä, elämästä.
Se suhde päättyi kuten alkoikin; likaisesti. Tai mikä helvetin suhde? Juttu se oli. Näin nuorilla ei voi olla suhteita, eikä voi rakastaa, ainoastaan tykätä. Suhde-sanaa voi käyttää, jos on yli 28-vuotias, ja silloinkin ainoastaan terapiassa ja naistenlehden syvähaastattelussa. Sillä voidaan puhua teinidepressiosta, teiniraskauksista ja teinimutanttikilpikonnista, muttei teinisuhteista - ne ovat aina juttuja ja ootsämunkaa-leikkejä.
Se sano, etten enää ole sen sydänkäpy, mä olen sydänkäpylehmä. Miten se kehtaa? Koko tänä aikana, jona unohdettiin koko individualismi ja kaikki oli me, meidän, meistä, meille, toi oli ensimmäinen osoitus verbaalisesta kyvykkyydestä. Osaako se sittenkin puhua ja kertoo sen vasta nyt, kun en enää jaksa olla kiinnostunut? Törkeää.
Olin niin hämmästynyt, etten keksinyt sopivaa vastaloukkausta. Päätin käyttää sen kliseisen, sen joka sattuu, aina. "Kuule, en mä oo koskaan kuollut sun kanssas, en ees pienesti. Mä olin vähän niinku koira sulle; esitin kuollutta käskystä. Mut se sun kaveris...se on oikee killing machine." Isku navan alle osuu aina napakymppiin.
Se oli typerän näköinen, ei osannut sanoa mitään, ei tullut toista sydänkäpylehmää. Tuli ainoastaan asiallisesti artikuloitu ja asiayhteyteen täydellisesti sopiva jämäkkä haista vittu.
Olin varma, että seuraavaksi se kaataa kitaran, rikkoo levyt, olttaa Hotakaiset, Tsehovit ja Kotron tai ryhtyy kertaamaan saavutuksiani huonona ihmisenä. Ei, se vain tyytyi lähtemään huoneesta, meiltä, elämästä.
Se suhde päättyi kuten alkoikin; likaisesti. Tai mikä helvetin suhde? Juttu se oli. Näin nuorilla ei voi olla suhteita, eikä voi rakastaa, ainoastaan tykätä. Suhde-sanaa voi käyttää, jos on yli 28-vuotias, ja silloinkin ainoastaan terapiassa ja naistenlehden syvähaastattelussa. Sillä voidaan puhua teinidepressiosta, teiniraskauksista ja teinimutanttikilpikonnista, muttei teinisuhteista - ne ovat aina juttuja ja ootsämunkaa-leikkejä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Iskevä, tiivis ja tarkkaan rakennettu teksti --> silmään ei pistänyt yhtään turhaa sanaa tai lässynlässyä.
Mutta yksi kysymys, tämä kohta: "Kuule, en mä oo koskaan kuollut sun kanssas, en ees pienesti."
Puhuuko joku oikeasti noin? Siis käyttää tota kuolla -verbiä tuohon asiayhteyteen (jonka merkityksen ainakin luulen ymmärtäväni)?
Eipä muuta, hyvä kirjoitus.
Kyllä sitä on ainakin täällä käytetty. Naiset on mystisiä, ne puhuukin arvotuksilla.
Ahaa. Mietin vaan josko olisi ollut vaikka kirjoittajan keksimä tyylillinen ilmaisu. Mutta kieli nähtävästi elää yhä oikeastikin.
Ranskan kielessä avain. Kutsuvat pieneksi kuolemaksi erästä mystistä rakkauden hetkeä.
Mistäköhän lie lähtöisin? Voikohan tuon paikallistaa kehenkään tiettyyn? Jos joku tietäisi.
Hauska. Naseva. Vähän niin kuin kasku.
Hit and run
Vietin laatuaikaa vanhempieni kanssa Sotkassa. Sillä välin kun he vertailivat puutarhakalusteiden kokoontaittuvuuksia, ahterin levitys-ominaisuuksia ja paloturvallisuutta, hipsin liikkeen perimmäiseen nurkkaan tutkimaan sänkyvalikoimaa. Koemaattuani erästä jousirunkopatjaa noin kaksikymmentä minuuttia, minua häirittiin.
"Mitäs prinsessa Ruusunen?" Avasin silmäni ainoastaan selvittääkseni, kuka kuvitteli olevansa vitsikäs ja kohdentaakseni lyöntini tarkemmin. Tunnistin häirikön; tuttu Tv:stä, oudot lasit ja kummallinen, aluskasvillisuutta muistuttava parta. En viitsinyt iskeä häirikön silmää orvokiksi, se olisi kuitenkin haastanut minut oikeuteen elinkeinon menetyksen vuoksi. Mutta häirikkö jaksoi iskeä minua; sen suusta valui limaisena virtana vuoroin kohteliaisuuksia ja vuoroin suoranaista nuoleskelua.
Olisin voinut lämmetä häirikölle - jotkut sen puujaloista olivat ihan kohtalaisia. Mutta iskeä joku Sotkassa, SOTKASSA, jolla on sellaiset mainokset kuin on. Se osoittaa anteeksiantamatonta tyylitajuttomuutta, josta aiheutuvaa oksennukseen tukehtumista ei voi estää edes kylkiasennolla. Miksi siis yrittää? Pakenin paikalta.
Suo anteeksi, mutta tämä ei ollut yhtä vakuuttava kuin Lehmä. Sinänsä ihan hyviä juttuja, jerrycottonit tulivat mieleen tuosta rehevästä kielestä, plussaa.
Mutta en ehkä jaksa innostua jutuista, jotka ovat noin tietoisia kepeästä päämäärästään. Olen ehkä ryppyotsamurjottaja, mutta minuun vetoaa suurempi tekotaiteellisuuden aste. :)
Mutta kasi plussan arvoinen.
Aluksi olin todella järkyttyny kommentistasi. "Sä olet yhtä vakuuttava kuin lehmä." Sitten tajusin, etten vain osaa lukea. Pahoittelen, jos tähän viestiin tulee jotain aiheettomia jälkiagressioita.
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei toi ollut läheskään niin hyvä kuin lehmä, mutta toisaalta oli lehmässäkin tietoisuus kepeydestä.
Tekotaiteellisuus on se, mitä yritän välttää, siksi en kykene kirjoittamaan niin kovin vakavia/ryppyotsamurjottajille suunnattuja tekstejä ilman, että ne kuullostaisivat parodioilta. Toisaalta hyvä parodia on usein parempi kuin varsinainen teos.
Teiniromantiikastakin saa mielekästä, kun vain tapa käsitellä on oikea. Tämä toimii hyvin, etten sanoisi, loistavasti. Ei mitään turhaa, mutta tarpeeksi.
"Tuli ainoastaan asiallisesti artikuloitu ja asiayhteyteen täydellisesti sopiva jämäkkä haista vittu."
Kun asuu samassa talossa 15-kesäisen pikkuveljen kanssa, niin tuon toteamuksen tuttuudelle ei yksinkertaisesti voi olla nauramatta.
Lisää näitä.
~ Rêveuse
Varsin ytimekäs ja suorasainainen, sopivan pituinenkin. Et harhaudu aiheesta sirottelemalla sinne tänne mukafilosofisia korulauseita kuten monet muut täällä =)
Tykkäsin etenkin tosta teinimutanttikilpikonnaviittauksesta. Susta tulee vielä jotain suurta Suomen kirjallisuuden historiassa.
^_^