Avoin suhde?

avoin suhde on seurustelusuhde, jossa ei sitouduta. Ollaan yhdessä, kun siltä tuntuu. Kummallakin mahdollisuus tutustua muihin. Omaa suhdettani kuvaisin avoimeksi. Emme tilitä toisillemme jokaista askelta. Avoliitto edellyttää sitoutumista, samoin avioliitto.

ole tarkoittanut vapaata "vieraissa pyrähtelyä". Kyllä se oli sellaista vapautta, kun kyllästyi mikäs siinä kuin pakkasi kamppeensa ja häipyi.

Jos se "suunnaton ikuinen rakkaus" oli käytävä sanomassa papin edessä ja tuli kuitenkin joskus ero, silloin pantiin kummankin omaisuus tasajakoon. Välillä siinä hävisi mies, välillä nainen.

Sitten säädettiin laki, että avossakin eli vanahalla kielellä "susiparinakin" sai elellä. Siis aidolla rakkauden tunteella. Se on se tarkoittamasi avoin suhde, mutta ei suinkaan vieraissa juokseminen.

Ainakaan suomalainen ev.lut kirkko ei kuitenkaan tuollaisesta tykännyt. Jäiköhän papilta vihkisestä kymmenykset saamatta? Vai oliko se liian vaikeaa miettiä, pannaanko kirkonkirjoihin sukunimeksi isän vai äidin nimi, vai onko kirjoitettava peräti molemmat?

määrittelevän oman parisuhteensa riippumatta suhteen "virallisista" määritelmistä. Joskus kummallakin osapuolella saattaa ainakin käytännössä olla ihan erilainen näkemys parisuhteen laadusta ja omasta tai kumppaninsa sitoutumisen asteesta.

Itselleni sitoutunut parisuhde on aina avoin ja rehellinen, jossa voidaan jakaa monenlaisia asioita luottaen kumppanin sitoumiseen ja uskollisuuteen niin kauan kuin halutaan elää yhdessä joko samassa tai eri osoitteessa.

1960-luvulla nousi esille käsite "Avoin avioliitto" ja silloin termillä tarkoitettiin nimenomaa täydellistä seksuaalista vapautta ja oikeutta heittäytyä nautiskelemaan seksin iloista missä ja kenen kanssa tahansa. Monet pariskunnat mainostivat upeita uudenlaisia avioliittojaan julkisuudessakin, mutta pian myös asian varjopuolia alkoi tulla esille.

Seksuaalinen vapautus taisi jatkua vielä ainakin 70-luvun alkupuolella, jolloin muistan muutamien sinkkuelämää viettäneiden naisystävieni manailevan useampia kertoja: "On se kummallista; kun ihmisillä on vapaus maata kenen kanssa tahansa, halutaan kieltää oikeus olla makaamatta!".

Samoihin aikoihin itsellenikin sattui asiaa sivuava harmillinen tapaus. Kävin ravintolassa "parantamassa maailmaa" kavereiden kanssa ja yksi puolituttu lähti saattamaan bussipysäkille, vaikka olin kieltäytynyt jatkoista ja muista seikkailuista. Hän sanoi haluavansa herrasmiehenä vain pitää huolen, että pääsen turvallisesti kotimatkalle. Oletin saavani häneltä läksiäisiksi viattoman halauksen ja poskisuukon pysäkillä, mutta pettynyt mies puraisikin komean merkin kaulaani. Hän oli kuulemma naureskellut jälkikäteen ylpeänä kostostaan, että olisi mielellään ollut näkemässä miten selvittelin asiaa aviomieheni kanssa. - Tosin hänen hymynsä olisi saattanut hyytyä, jos olisin päästänyt aviomieheni "irti", kun vihdoin sain tämän uskomaan omaan viattomuuteeni. - Onneksi suhteemme oli avoin, luottava ja rehellinen.;))

tärkein lienee pitää kahden ihmisen välinen sopimus. Ennenvanhaan jo kihlaus oli lupaus avioliitosta. Oli aivan selvää jotta oli varattu eikä sopinut hötkyillä toreilla ja turuilla pilke silmäkulmassa.

Olin minäkin iltapäivän kihloissa ja illalla vihittiin ainoaan avioliittoon. Tuon 22vuotta kestäneen avion aikana olin uskollinen.

Vielä 70-luvulla oli parinvaihtoa kosteissa illanistujaisissa. Tuli kovia perheriitoja. Oltiin muka niin suvaitsevaisia.

Pistitpäs papankin miettimään. Olisikohan se avoin suhde,sellainen suhde,missä on tilaa molempien kasvaa ja kehittyä omien henkisten kykyjensä mukaisesti. Molempien pitäisi pystyä hyväksymään toinen "nahkoineen karvoineen". Ei se voi tarkoittaa vieraissa hyppimisen hyväksyntää. Ei myöskään tarvitse sielunsa pyhiä salaisuuksia lallattaa toisen kuultavaksi. Jokaisella meistä on jokin sellainen ajatus,jota ei rakkaalleenkaan voi ilmaista. Tuskinpa avoin suhde on siviilisäädystä kiinni. Kaipa se on yhteistä henkistä kasvamista. Toisen hyväksyminen synnyttää yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Tuntee että kumppanin oikemielisyyteen luottaa. Kumppaniin voi turvautua,kun itsellä on läheisyyden ja luottamuksen tarve. Jotenkin näin minä sen ajattelisin.