Sanotaan, että romaanikäsikirjoitus täytyy kirjoittaa yleensä ainakin 3-4 kertaa. Minulla on vasta ensimmäinen versio työn alla. Kuulisin mielelläni kokeneemmilta, miten käsikirjoitus muuttui versio versiolta.
Jotakin tällaistako:
1. versio: Tarina pääpiirteissään nopeasti kirjoitettuna
2. versio: Tarinan rakenteen tarkentuminen, ylimääräisen karsiminen, epäloogisuuksien korjaaminen
3. versio: Kielen, tyylin ja dialogin hiominen
4. versio: Viimeistely
Kysyn tätä siksi, että omassa ekassa versiossani on mielestäni valtavasti korjattavaa, ja on vaikea jatkaa sinnikkäästi eteenpäin eikä jäädä hiomaan. Haluaisin antaa itselleni luvan kirjoittaa suht kelvoton eka versio, että ylipäätään saisin jonkinlaisen rungon, jota työstää. Mutta perfektionisti minussa ei meinaa suostua sellaiseen.
Jotakin tällaistako:
1. versio: Tarina pääpiirteissään nopeasti kirjoitettuna
2. versio: Tarinan rakenteen tarkentuminen, ylimääräisen karsiminen, epäloogisuuksien korjaaminen
3. versio: Kielen, tyylin ja dialogin hiominen
4. versio: Viimeistely
Kysyn tätä siksi, että omassa ekassa versiossani on mielestäni valtavasti korjattavaa, ja on vaikea jatkaa sinnikkäästi eteenpäin eikä jäädä hiomaan. Haluaisin antaa itselleni luvan kirjoittaa suht kelvoton eka versio, että ylipäätään saisin jonkinlaisen rungon, jota työstää. Mutta perfektionisti minussa ei meinaa suostua sellaiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
antaa romaania suunnittelevalle selkeät työskentelyohjeet.
Täsmännevät lyhyeenkin täsmäkirjoitukseen yhtä lailla.;D Jotta tattis.
Romaaneista en muuta tiedä, kuin kuluneen vitsin: Hai sie, mut kyl sie jne. ja huhuja, jotka liittyvät vähemmistön ja tai enemmistön sortotoimista.
Nopearytmistä nettikirjoittelua harrastavalle useinkaan kypsyttelyyn ei jää aikaa. Tai tilaisuutta.:)
Materiaali on raakaa.
Juuri tuollalailla minä ainakin teen. :D Olen myös kirjottamassa ekaa versiota, se on melkoisen säälittävä mutta ei pidä raakiletta niin vakavasti ottaa. Sitten kun saa tarinan säälittävässäkin muodossa ulos, on helppo lähteä lisäilemään, karsimaan, muokkailemaan, parantelemaan. Työn iloa!
Ei ole mitään syytä kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta saati muutakaan tekstiä moneen kertaan, mikäli se ei tunnu luontevalta.
Kurt Vonnegut jakoi kirjailijat niihin, jotka kirjoittavat tekstistä yhä uusia versioita (valtaosa naisista), hioen ja parannellen alkuperäistä, ja niihin, jotka kirjoittavat lauseen kerrallaan (valtaosa miehistä), hioen sen täydelliseksi ennen siirtymistään seuraavaan. Vonnegut itse kuului jälkimmäiseen kategoriaan.
sanoi etana!:)
jotka osaavat kirjoittaa kerralla lauseensa sellaisiksi kuin haluavat, ja jollaisia kustannustoimittajat haluavat. Tiedän yhden sellaisen.
Onko sellaisia miehiä? Tiedätkö?
Olen 18.4.2007 laittanut tämän tekstin Kirjailijanalut palstalle ja laitan sen nyt tähän ketjuun uudelleen. Sopinee kuin nenä päähän...
”
Pieni hetki Kirjailija Kurt Vonnegutin seurassa.
Tämä alla oleva lainaus hänen kirjastaan Ajanjäristys, jonka kävin kirjastosta viime
viikolla lainaamassa heti kun kuulin hänen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Vonnegut on ollut minulle Kirjailija, joka ei ole päästänyt helpolla. Kuuluu minun ”luokittelussani” siis kirjailijoihin ”omituinen höpöttäjä”, joiden kirjoja voin lukea useampaankin kertaan kyllästymättä.
Tässä Ajanjäristys kirjassa on pari kappaletta, jotka näin haluan laittaa Teillekin Kirjailijanalut –palstalle luettavaksi, alkulehdellä lause:
”Kaikki ihmiset, elävät ja kuolleet, ovat satunnaisia.”
ja pari kappaletta tekstistä lainaten:
”Niillä, jotka ovat kertoneet tarinoita paperia mustaamalla, ei sinänsä ole enää merkitystä, mutta he ovat olleet joko rynnistäjiä tai junnaajia. Rynnistäjät kirjoittavat tarinan nopeasti, mullin mallin, kiekuroineen koukeroineen, vähän miten sattuu. Sen jälkeen he käyvät sen huolellisesti läpi ja korjaavat kaiken, joka on kamalaa tai ei yksinkertaisesti toimi. Junnaajat etenevät lause kerrallaan, miettivät sen viimeisen päälle valmiiksi ennen kuin siirtyvät seuraavaan. Kun heidän juttunsa on valmis, se on kanssa valmis.
Olen itse junnaaja. Useimmat miehet ovat, ja useimmat naiset ovat rynnistäjiä. Jälleen kerran: jonkun olisi tutkittava asiaa lähemmin. Saattaa nimittäin olla, että kummankin sukupuolen kirjailijat syntyvät joko rynnistäjiksi tai junnaajiksi. Vierailin äskettäin Rockefeller-yliopistossa, jonka tutkijat etsivät ja löytävät aina vain lisää geenejä, jotka panevat meidät tekemään pikemminkin niin kuin näin, vähän samaan tapaan kuin ajanjäristystä seurannut uusinta pani. Mutta jo ennen tuota vierailua minusta tuntui, että vaikka Janen ja minun lapseni samoin kuin Allien ja Jimin lapset ovat aikuisina kovin erilaisia, jokaisesta on tullut täsmälleen sellainen kuin hänestä pitikin tulla.
Kaikki kuusi ovat OK.”
Kurt Vonnegut´in kirjat ovat kyllä kaikki lukemisen arvoisia, kiitos hänelle sinne jonnekin kirjoittamistaan kirjoista!
Ja me junnaajat ja rynnistäjät ... kirjoittamisiin!
“
Kirjoitan yhdistelmä tavalla, eli uusiksi ja lauseen kerrallaan. Eli aloitan tekstin alusta, kirjoitan eteenpäin, kunnes tökkää. Seuraavalla kertaa aloitan alusta ja korjaan, jatkan hiukan pidemmälle kunnes tökkää.
Näin kirjoitan venyttäet tekstiä, joka samaan aikaan hioutuu valmiiksi alkupäästään.
Loppuja mietin erittäin tarkasti, koska en ole paneutunut niihin yhtä paljon kuin alkuihin. Mutta kuka nyt ei loppuja jaksaisi hioa kun koko muu teksti on täysin valmis. Sehän on pelkkää orgiaa tuijottaa viimeisiä sivuja ja liittää viimeisiä langanpäitä yhteen.