No niin. Nyt on sitten menkat myöhässä, eli kp 29 meneillään kun menkkojen piti alkaa kp 28. Ollut jo parin vikon ajan tosi etova olo, ja kummallinen outo fiilis.
Nyt uusi raskaustesti odottaa kaapissa, mutta en uskalla tehdä sitä. En tiedä mitä toivon tulokseksi, joten odottelen kuitenkin vielä hetken. Kamala paniikkimainen olo siitä jos olenkin raskaana ja kamala pettymys jo etukäteen jos en ole. Iän puolesta kaikki olisi ok, olen 28-vuotias ja avoliitossa rakastamani miehen kanssa. Mutta silti vaan pelottaa, oman kropan hallinnan menettäminen, kaiken muuttuminen, koko odotus ja kaikki mistä ei mitään tiedä. Miestäkin taitaa vähän pelottaa.
Mutta silti se vauveli olisi kyllä omalta taholtani todella toivottu. En vaan tiedä, miksen osaa suhtautua tähän "luontevammin" vaikka vauvakuumetta olen potenut melkein pari vuotta ja nyt sitten tosipaikan tullen panikoin kuin mikäkin teini.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ristiriitaisuudesta? Tällä viikolla lopulta lopputulos kuitenkin selviää. Kerkisin jo huokaista helpotuksesta ja itkeä surusta viime viikolla perjantaina kun tein päivällä negatiivisen r-testin 3 päivää ennen menkkojen alkua. Silti etova olo ja oksetus on seurannut mukana ja hälyttävintä on nyt tämä menkkojen poisjäänti. juuri äsken miehenikin kommentoi, että rintani ovat turvoksissa.
Mitähän tästä tulee vielä :)
Nyt uusi raskaustesti odottaa kaapissa, mutta en uskalla tehdä sitä. En tiedä mitä toivon tulokseksi, joten odottelen kuitenkin vielä hetken. Kamala paniikkimainen olo siitä jos olenkin raskaana ja kamala pettymys jo etukäteen jos en ole. Iän puolesta kaikki olisi ok, olen 28-vuotias ja avoliitossa rakastamani miehen kanssa. Mutta silti vaan pelottaa, oman kropan hallinnan menettäminen, kaiken muuttuminen, koko odotus ja kaikki mistä ei mitään tiedä. Miestäkin taitaa vähän pelottaa.
Mutta silti se vauveli olisi kyllä omalta taholtani todella toivottu. En vaan tiedä, miksen osaa suhtautua tähän "luontevammin" vaikka vauvakuumetta olen potenut melkein pari vuotta ja nyt sitten tosipaikan tullen panikoin kuin mikäkin teini.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ristiriitaisuudesta? Tällä viikolla lopulta lopputulos kuitenkin selviää. Kerkisin jo huokaista helpotuksesta ja itkeä surusta viime viikolla perjantaina kun tein päivällä negatiivisen r-testin 3 päivää ennen menkkojen alkua. Silti etova olo ja oksetus on seurannut mukana ja hälyttävintä on nyt tämä menkkojen poisjäänti. juuri äsken miehenikin kommentoi, että rintani ovat turvoksissa.
Mitähän tästä tulee vielä :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistan aikoinaan, kun ensimmäistä lasta odoteltiin. Ensin kaikki tuntu ihanalta, ja seuraavassa hetkessä kaikki oli muka hirveetä kaaosta.Mitä jos...jne.
Tuo kaikki kuuluu raskauteen, odotukseen... Eli aivan normaalia. Siinä vaiheessa kun näet ultrassa pikkuiset sormet ja varpaat, kaikki pelko katoaa :) Puoliso ehdottomasti mukaan, se hetki on koettava yhdessä.
Tsemppiä sinulle, ja paljon voimahaleja.
Hei aivan ihanaa kuulla et on joku muukin kenellä on ristiriitaisia tunnelmia raskauden suhteen! Olen lukenut näitä tarinoita aina silloin tällöin vaikka me olemmekin päättäneet jättää pillerini pois vasta keväämmällä. Mut vauvakuume ois kova! :) Tai avomieheni on ihan hirvees vauvakuumees joka sit on tarttunu muhunkin mut aina välil pelottaa se kaikki mitä siit seuraa. Kaikki se miten se pieni olio siellä vatsassa tulee tekemään mielioloille, ruumiille ja se, mitä sen kans ylipäätää kuuluu tehä, hirvittää välillä. Sit taas toisaalta ku näkee pieniä "toukkia" kantokopissa toivoo koko sydämestää et itelläki ois viel joskus sellanen oma pieni ihminen..Mut paljon tsemppiä teiän yritykselle, toivottavasti se "outo fiilis" tarkotti sitä plussaa! :)