Olen kärsinyt vuoden verran masennuksesta.
Kesästä asti olen syönyt mielialalääkkeitä, ja
olin juuri pääsemässä jaloilleni. Heinäkuussa
avomieheni lähti armeijaan, ja minulta lähti pohja
paranemiselta.
Muutin opiskelun takia uuteen kaupunkiin, missä en
tunne ketään. Opiskelen miesvaltaista alaa, joten
en ole edes onnistunut tutustumaan uusiin
(naispuolisiin) ihmisiin.
Tällä hetkellä elämä on ylivoimaisen vaikeaa. Olen
täydellisen hajalle, enkä saa otetta elämääni.
Pelkään, että oloni pahenee vieläkin, koska tunnen
oloni niin yksinäiseksi ja hylätyksi. Lähelläni ei
ole ketään, kenelle purkaa sydäntä.
Mieheni on luvannut keskeyttää/lykätä/siirtyä
sivariin, jos tilanne tulee sietämättömäksi. Käyn
säännöllisesti psykologilla, mutta olo on
sietämätön.
Voinko ikinä antaa mieheni tehdä näin suurta
uhrausta takiani? Onko armeija jokamiehen
velvollisuus, joka on käytävä hinnalla millä
hyvänsä?
Onko jollakulla kokemuksia/neuvoja? Mikä tahansa
pienikin asia voisi auttaa...
Kesästä asti olen syönyt mielialalääkkeitä, ja
olin juuri pääsemässä jaloilleni. Heinäkuussa
avomieheni lähti armeijaan, ja minulta lähti pohja
paranemiselta.
Muutin opiskelun takia uuteen kaupunkiin, missä en
tunne ketään. Opiskelen miesvaltaista alaa, joten
en ole edes onnistunut tutustumaan uusiin
(naispuolisiin) ihmisiin.
Tällä hetkellä elämä on ylivoimaisen vaikeaa. Olen
täydellisen hajalle, enkä saa otetta elämääni.
Pelkään, että oloni pahenee vieläkin, koska tunnen
oloni niin yksinäiseksi ja hylätyksi. Lähelläni ei
ole ketään, kenelle purkaa sydäntä.
Mieheni on luvannut keskeyttää/lykätä/siirtyä
sivariin, jos tilanne tulee sietämättömäksi. Käyn
säännöllisesti psykologilla, mutta olo on
sietämätön.
Voinko ikinä antaa mieheni tehdä näin suurta
uhrausta takiani? Onko armeija jokamiehen
velvollisuus, joka on käytävä hinnalla millä
hyvänsä?
Onko jollakulla kokemuksia/neuvoja? Mikä tahansa
pienikin asia voisi auttaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kurja tilanne, mutta kyllähän mies sieltä
takaisin tulee. Minusta sinun olisi parempi
sinnitellä entiseen tapaan, molemmat hoitavat
oman juttunsa. Uskon tietäväni, kuinka kurjalta
sinusta tuntuu.
Miksi et voi purkaa sydäntäsi psykologille?
Kuinka monta kertaa viikossa käyt siellä?
Kannattaisi varmaankin käydä useammin, jotta
voisi vähitellen pääsät niistä lääkkeistä ja
pahasta mielestä eroon. Psykoanalyysi 4 kertaa
viikossa on ihan toimiva juttu, vaikka toki
viekin kauan aikaa. Mutta se, mikä on tullut
pitkän ajan kanssa lähtee myös vähitellen.
Minun mielestäni sinulla olis nyt todella hyvä
tilanne tutkailla itseäsi ja masennuksen syitä,
niin kurjalta ja epätoivoiselta kuin se
tuntuukin. Jos pyydät kaverin rinnallesi, niin
saat toki muuta ajateltavaa, mutta varsinaiset
jutut jäävät ehkä piiloon.
Opinnoissa sinun ei varmaankaan tarvitse
pinnistellä vaan voit ottaa rauhallisemmin ja
hoitaa ja hemmotella itseäsi. Varmasti
kirjoittaminen jollekulle auttaa myös.
Masennus väistyy sillä tavalla, että paremmat
hetket alkavat tulla vähitellen pidemmiksi ja
sitten niitä tulee tiheämmin. Välissä tulee aina
epätoivoinen tunne, että masennus ei koskaan lopu
ja taas minä olen tässä kaivon pohjalla. Mutta
usko pois, jos katsot vuoden periodilla, niin
huomaat muutosta.
Yritä jaksaa, vältä opintojen suhteen
stressaamista.
itsellesi salainen rakastaja...
...myös aion tehdä!
varmaan vaihtaisi mielellään kanssasi paikkaa.
Hei sinun täytyy nyt kertakaikiaan lopettaa
niiden lääkkeiden syönti, saattavat vain pahentaa
tilannettasi,ne kun voivat aiheuttaa jatkuvaa
väsymystä ja haluttomuutta kaikkeen toimintaan.
yksinäisyys on tietenkin erittäin paha
juttu,mutta kyllä siihenkin tottuu kun vain sen
hyväksyy senhetkiseksi olotilaksi.Mutta sinun on
ehdottomasti otettava itseäsi niskasta kiinni ja
ruvettava toimimaan. Mielialan kohentajana on
takuuvarma juttu liikunta. Mene kuntopodaamaan,
niin siinä mieli saa muuta ajateltavaa ja
itsetunto kasvaa kohisten. Jos todella rupee
menee hommat sekaseks, niin vaihda maisemaa,
lähde kotiin takaisin pidä välivuosi opiskelulle.
mieli ja terveys on tärkeämpää kuin koulu,kerkiät
vielä olet nuori.
siis miehesikö on armeijassa?
minun mielestä se on joka miehen velvollisuus
armeja!
toivon vaan että jaksat odottaa miestäsi..
missä opiskelet?
mailaa..
koita jaksaa!
[email protected]