Alku oli hyväksyminen,
mikä oli sinua ja sinussa.
Mitä olit kokenut,
sen voi tajuta, ymmärtää.
Hyväksymisestä,tuli enemmän.
Sinä murtauduit läpi
kaikkien esteitten.
Pääsit minuun ja pysyt.
Yritän tottua elämään.
Olet jo mennyt pois,
mutta olet minussa.
mikä oli sinua ja sinussa.
Mitä olit kokenut,
sen voi tajuta, ymmärtää.
Hyväksymisestä,tuli enemmän.
Sinä murtauduit läpi
kaikkien esteitten.
Pääsit minuun ja pysyt.
Yritän tottua elämään.
Olet jo mennyt pois,
mutta olet minussa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on sisälläsi merkki Hänestä, kaunis muisto jota
kannat. Niin surullista lukea
' Yritän tottua elämään.
Olet jo mennyt pois,
mutta olet minussa '
Se on merkinnyt Sinulle hyvin, hyvin paljon. Jo-
kainen rakkausrunosi kertoo sen paremmin kuin hy-
vin. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että kun
hän lopulta murtautui Sinuun kaikkien esteiden
läpi, asutti Sinut - niin sitten kaikki olikin
jo satuttavasti ohi.
Kaunista ja niin melankolista Lekartia, mutta eh-
dottomasti näköistäsi.
Kiitos kauniista sanostasi. Minunkin pitäisi sanoa niihin jotain, mutten osaa.
.., selkokielinen, toteava ja hyväksyvä. Asia kerrottu kaunistelematta, vähillä sanoilla. Tästä pidän todella.:)
Olen iloinen kommentistasi eri syistä. Toinen on se, että arvostat selvyyttä. Ellen runoissani ole muuhun pystynyt, niin ainakin olen tarkoittanut ymmärrettävyyttä, selkeyttä. Jos olen onnistunut, se on saavutus.
Tekisi mieli siteerata tässä yhteydessä filosofi Schopenhaueria, mutta eihän tänne kaikki mahdu, joten tyydyn kiitokseeen.
Hyvin kuvaava runosi siitä
kuinka joku pääsee
kolistelemaan pään sisälle...
ja kuinka poistuttuaan
hän edelleenkin on läsnä
ja läsnä pysyy..
Kiitos sanoo lukija!
Mukava kiteytys sinultakin asian olemuksesta. Pidin!
Kun kerran on päässyt sisälle, sydämeen asti,
ei sieltä enää lähde pois, eikä varmaan tarviikkaan.
Runosi kertoo syvistä tunteista, sen voi aistia
jokainen lukija, miltä kirjoittajan sisällä tuntuu.
Hyvä runo!
kauniista sanoistasi. Mitä tulee ihmissydämeen, se on huonosti hallittava kapine molempiin suuntiin, tahdosta riippumaton häirikkö.
Hyväksyminen on lähtökohta, perus kivijalka, ei itsestäänselvyys.
Kaikki meistä haluavat tulla hyväsytyiksi ja sen kautta rakastetuiksi omana itsenään, kokonaisina, ehdoitta. Kun tämä tapahtuu molemmin puolin, toinen tulee niin lähelle, että sielut koskettavat, jää katoamaton "jälki". Toinen sielu palaa kiinni omaamme ja kulkee mukanamme koko loppu elämämme, senkin joutuu hyväksymään.
Kaunis runo taas sinulta Lekart, kiitos oli ilo lukea se.
Kirjoitat niinkuin samasta kokemuksesta, peilikuvasta ehkä, niin tarkka se on.
Ja kiitos kauniista vastauksesta.
Peijooni, kun nuo jotkut immeiset tekee vain niitä
pieniä huoneitaan toisen sydämeen ja jäävät sinne asumaan..
Sulkakynäsi toi näin sen esiin,, Kiitos tästä lukuhetkestä Lekart!
Sinun hyväntuulinen viestisi valaisee ihmeesti pimeääkin päivää. Se on luonnolahja. Kiitos!