En tule toimeen äitini kanssa

Tällä hetkellä olen kyllä ihan kotioloissa, etten ole se kadonnut mallityttö, josta kyllä tosin olen lukenut ja kauhistellut. En voisi kadota jäljettömiin, vaan karkaan yöksi kavereini luokse, vastaan aina puhelimeeni, mutta minua vain hermostuttaa se, kun minua komennellaan ja määräillään niinkun jotai piantä lasta. Äiti on tavannut parhaan ystäväni, kenen kanssa olen aina. Eikä me tehdä mitään pahaa, katsotaan leffoja, puhutaan tyttöjen juttuja.. Olen vain ajatellut, että jos äitillä on luottamus pula, se olkoon hänen ongelma. Mä en jaksa tapella sen kanssa asioista jotka mä tiedän paremmin kuin se. Eikä mua se varsinaisesti häiritse, vaikka äiti soitti sossuun, koska olen toivonut jopa, ettei minulla olisi äitiä, tai että pääsisin pois äitin luota. Mulla on todella paha olla sen takia, että riidellään, siksi minua ei huvita olla kotona, vaan haluan mielummin olla kavereitteni kanssa.

Rosaaa kirjoitti:

Tällä hetkellä olen kyllä ihan kotioloissa, etten ole se kadonnut mallityttö, josta kyllä tosin olen lukenut ja kauhistellut. En voisi kadota jäljettömiin, vaan karkaan yöksi kavereini luokse, vastaan aina puhelimeeni, mutta minua vain hermostuttaa se, kun minua komennellaan ja määräillään niinkun jotai piantä lasta. Äiti on tavannut parhaan ystäväni, kenen kanssa olen aina. Eikä me tehdä mitään pahaa, katsotaan leffoja, puhutaan tyttöjen juttuja.. Olen vain ajatellut, että jos äitillä on luottamus pula, se olkoon hänen ongelma. Mä en jaksa tapella sen kanssa asioista jotka mä tiedän paremmin kuin se. Eikä mua se varsinaisesti häiritse, vaikka äiti soitti sossuun, koska olen toivonut jopa, ettei minulla olisi äitiä, tai että pääsisin pois äitin luota. Mulla on todella paha olla sen takia, että riidellään, siksi minua ei huvita olla kotona, vaan haluan mielummin olla kavereitteni kanssa.

Lue lisää

pelkää puolestasi juuri sen takia että nuoria tyttöjä katoaa ja on ottanut sossuun yhteyttä neuvoa kysyäkseen.
Voisithan mennä johonkin nuorisoneuvolaan jollekin nuorisopsykologille keskustelemaan ongelmistasi ja ottaa äidin mukaan. Ehkäpä asiat selkiäisivät paremmin kun mukana olisi joku ulkopuolinen ymmärtäväinen asiantuntija keskustelemassa ja voisit käydä siellä yksinkin sekä voisit saada jonkun tukihenkilön jolle voisit soittaa tarvitaessa. Tsemppiä!

2 murrosikäistä kasvattanut kirjoitti:

pelkää puolestasi juuri sen takia että nuoria tyttöjä katoaa ja on ottanut sossuun yhteyttä neuvoa kysyäkseen.
Voisithan mennä johonkin nuorisoneuvolaan jollekin nuorisopsykologille keskustelemaan ongelmistasi ja ottaa äidin mukaan. Ehkäpä asiat selkiäisivät paremmin kun mukana olisi joku ulkopuolinen ymmärtäväinen asiantuntija keskustelemassa ja voisit käydä siellä yksinkin sekä voisit saada jonkun tukihenkilön jolle voisit soittaa tarvitaessa. Tsemppiä!

Lue lisää

Kiitos neuvoistasi.
Olen käynyt psykologilla perheväkivallan uhrina, mutta tästä asiasta olen puhunut vain ystäväni äidille, joka on perehtynyt ongelma perheisiin/nuoriin. Hänen mielestään meidän perheeessä pitäisi käydä viikoittain tukihenkilö, joka neuvoisi äitiäni ja minua, jotta tulisimme toimeen.

Rosaaa kirjoitti:

Kiitos neuvoistasi.
Olen käynyt psykologilla perheväkivallan uhrina, mutta tästä asiasta olen puhunut vain ystäväni äidille, joka on perehtynyt ongelma perheisiin/nuoriin. Hänen mielestään meidän perheeessä pitäisi käydä viikoittain tukihenkilö, joka neuvoisi äitiäni ja minua, jotta tulisimme toimeen.

Lue lisää

Tein itse ihan samaa sinun ikäisenäsi ja nyt vasta vähän vanhempana olen ymmärtänyt, että äiti todella oli minusta huolissaan ja tuo komentelu merkitsee vain sitä, että äitisi rakastaa sinua ja ajattelee vain parastasi, vaikkei se nyt varmaan siltä tunnukaan.

Minunkin äitini otti yhteyttä lastikseen ja käytiin jo juttelemassakin siellä, vähän panikoin, kun luulin, että minut todella voitaisiin laittaa johonkin nuorisokotiin, ne kun eivät ole kovinkaan mukavia paikkoja, eikä pääse kulkemaan sitäkään vähää, mitä kotona asuessa.

Voisit näyttää äidillesi tämän ketjun, vaikka tässä on pari asiatontakin kommenttia, mutta puhuminen on kaiken alku. Ehkä äitisi ei osaa sanoin muuten ilmaista, miten tärkeä olet hänelle, etkä ehkä osaa itse kertoa, miltä sinusta tuntuu?

Kun ikää tulee vähän lisää, löydät kyllä sellaisia kiinnostuksen kohteita, ettei äitisi tarvitse enää olla niin huolissaan.

Lämmöllä: Satu

Hurja nuoruus kirjoitti:

Tein itse ihan samaa sinun ikäisenäsi ja nyt vasta vähän vanhempana olen ymmärtänyt, että äiti todella oli minusta huolissaan ja tuo komentelu merkitsee vain sitä, että äitisi rakastaa sinua ja ajattelee vain parastasi, vaikkei se nyt varmaan siltä tunnukaan.

Minunkin äitini otti yhteyttä lastikseen ja käytiin jo juttelemassakin siellä, vähän panikoin, kun luulin, että minut todella voitaisiin laittaa johonkin nuorisokotiin, ne kun eivät ole kovinkaan mukavia paikkoja, eikä pääse kulkemaan sitäkään vähää, mitä kotona asuessa.

Voisit näyttää äidillesi tämän ketjun, vaikka tässä on pari asiatontakin kommenttia, mutta puhuminen on kaiken alku. Ehkä äitisi ei osaa sanoin muuten ilmaista, miten tärkeä olet hänelle, etkä ehkä osaa itse kertoa, miltä sinusta tuntuu?

Kun ikää tulee vähän lisää, löydät kyllä sellaisia kiinnostuksen kohteita, ettei äitisi tarvitse enää olla niin huolissaan.

Lämmöllä: Satu

Lue lisää

Ei se oikeen tunnu aidolta välittämiseltä, kun äiti vertailee minua vanhempiin sisaruksiini ja kavereittensa lapsiin. Tuntuu että olen kaikkia huonompi ja olen ala-arvoinen äidin silmissä.
Minuakin on käytetty muutamavuosi sitten haukkalassa, kun uhkasin viillellä itseäni, kun vanhempani erosi. En tahdo nuorisokotiin, enkä minnekään muualle, haluan olla kotona, mutta en tahdo että minua määräillään, etten saa olla kavreitten kanssa. Pelkään kysyä äidiltä lupaa saako kaverit tulla meille, koska se menee yleensä siihen että siitä tulee riita. Ihan mitä vaan sanon, äiti alkaa huutamaan minulle. Ennen meillä oli äidin kanssa todella lämpimät välit, hän tiesi minusta kaiken. Enää en voi puhua hänelle mitään, kaikki on väärin, tai elän elämääni väärällä tavalla. En uskalla kertoa äidille kuinka minulla on paha olla, koska riitelemme, emmekä voi sopia asioita niinkun kaikki muut äidit ja tyttäret. Tahtoisin takaisin sen äidin joka minulla oli. Välitän äidistäni, vaikka tahtoisinkin välillä asua muualla ja uhmaan äitiä. Äiti kannustaa minua , minun harrastuksessa, ostaa välieet jne.. Mutta koen sen tavararakkautena...

Rosaaa kirjoitti:

Ei se oikeen tunnu aidolta välittämiseltä, kun äiti vertailee minua vanhempiin sisaruksiini ja kavereittensa lapsiin. Tuntuu että olen kaikkia huonompi ja olen ala-arvoinen äidin silmissä.
Minuakin on käytetty muutamavuosi sitten haukkalassa, kun uhkasin viillellä itseäni, kun vanhempani erosi. En tahdo nuorisokotiin, enkä minnekään muualle, haluan olla kotona, mutta en tahdo että minua määräillään, etten saa olla kavreitten kanssa. Pelkään kysyä äidiltä lupaa saako kaverit tulla meille, koska se menee yleensä siihen että siitä tulee riita. Ihan mitä vaan sanon, äiti alkaa huutamaan minulle. Ennen meillä oli äidin kanssa todella lämpimät välit, hän tiesi minusta kaiken. Enää en voi puhua hänelle mitään, kaikki on väärin, tai elän elämääni väärällä tavalla. En uskalla kertoa äidille kuinka minulla on paha olla, koska riitelemme, emmekä voi sopia asioita niinkun kaikki muut äidit ja tyttäret. Tahtoisin takaisin sen äidin joka minulla oli. Välitän äidistäni, vaikka tahtoisinkin välillä asua muualla ja uhmaan äitiä. Äiti kannustaa minua , minun harrastuksessa, ostaa välieet jne.. Mutta koen sen tavararakkautena...

Lue lisää

Taidetaan olla sielunsiskoja, tai jotain? Mun äiti teki aikanaan samaa, että vertaili, miten hienosti muut sisarukset on pärjänneet, ei tuntunut kivalta, mutta äiti halusi saada mut ajattelemaan elämää eteenpäinkin ja jotenkin heräämään noilla vertauksilla, vaikka tapa oli mielestäni aivan väärä.

Voin lohduttaa sinua, että suurin osa äideistä ja tyttäristä riitelee ihan samoin, kuin sinä ja minäkin, me ei vaan saada tietää, koska kulissit ennen kaikkea...

Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta ja toivottavasti saatte asiat äitisi kanssa kuntoon. Puhumisesta ei ainakaan ole haittaa, luulen? Huutamisesta taas on.

Minusta ainakin tuli ihan tolkun ihminen, kävin koulutkin loppujen lopuksi ja tein uran, josta nyt äitini on ylpeä ; )

Hurja nuoruus kirjoitti:

Taidetaan olla sielunsiskoja, tai jotain? Mun äiti teki aikanaan samaa, että vertaili, miten hienosti muut sisarukset on pärjänneet, ei tuntunut kivalta, mutta äiti halusi saada mut ajattelemaan elämää eteenpäinkin ja jotenkin heräämään noilla vertauksilla, vaikka tapa oli mielestäni aivan väärä.

Voin lohduttaa sinua, että suurin osa äideistä ja tyttäristä riitelee ihan samoin, kuin sinä ja minäkin, me ei vaan saada tietää, koska kulissit ennen kaikkea...

Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta ja toivottavasti saatte asiat äitisi kanssa kuntoon. Puhumisesta ei ainakaan ole haittaa, luulen? Huutamisesta taas on.

Minusta ainakin tuli ihan tolkun ihminen, kävin koulutkin loppujen lopuksi ja tein uran, josta nyt äitini on ylpeä ; )

Lue lisää

Nuorin lapseni oli 13-17 vuotisvälillä aivan mahdoton. Laske, mitä itse olin. Siis 46 13 = 59 vuotias, kun murkkuikä alkoi hänelle. Sitä kesti ja kesti ja voi sitä riitelyä, huutoa jne. Viiltelyäkin tuli mukaan. Olin leski ja hoidin yksin kaiken, tein pitkiä työpäiviä, kaiken vapaa-ajan, viikonloput olin sitten kotona ja elin hänelle,en siis käynyt itse missään vapaa-aikanani illanvietoissa tms. Meillä tuoksui pulla ja kavereita sai käydä.

Mutta - kännylasku oli kerran yli 6000 mk eli 1000 euroa, ilotyttölaskuja. Tosin sain laskun mitätöityä. Voi sitä unetonta yötä, voi niitä itkuja, mitä vuodatin tyynyyni.

Kun ajattelen elämää nyt taaksepäin, voin hiljaa kysyä, mistä tuli voimaa. Ehkä, kun menin itse lastensuojeluviranomaisten luo jutteleen, kävin vertaistukiryhmässä, ja lopulta sain jostain perhetukitoimistosta kotona käymään 1 x vko kaksi henkilöä. He pakottivat nuoren kahvipöytään ja keskustelemaan, millaista on ollut viikon ajan. He saivat nuoren tajuamaan, että ei äiti ole pahis, vaan kaiken kiellonkin takana on huoli, ettei tule huumeitä, alkoa, tupakkaa, rikollisjengiä jne.

Kun huomasin, miten kiinnostunut nuoreni oli musiikista, hankin hänelle, velkarahalla, soittimen, tietokoneen, siihen musiikinteko-ohjelman jne. Ja se vei hänet 100 % harrastukseen,mikä piti hänet pois ikävistä kavereista, joilla ei ollut ehkä ihan hyvät tavat.

Sain nuoreni ymmärtämään näiden lastenhuollon ihmisten kautta, miksi kauniit käytöstavat ovat tärkeitä. Nyt häntä aikuisena kehutaan, miten hyvinkasvatettu hän on ja miten hän on upea nuori aikuinen. Seurustelee jo ja kaverinsa vanhemmat ovat iki-ihastuneita hyvään käytökseen nuorella.

Mitä opin itse? Sain voimia hiljaisella meditoimisella, rukoilemisella, muutaman ystävän tukemana ja nyt nuoreni on pyytänyt monia kertoja anteeksi, miten raskaaksi hän teki murkkuna elämäni. Itkenyt hän on minulle, sopertanut anteeksipyyntöä jne. Totean, äidit vahvat, väkevät, kaikessa lujia, rohkeita ja ovat äitejä. Voimia Sinulle Roosa, kyllä Luoja lapsestaan huolen pitää.

Niin, ja minua neuvottiin näin lastenvirkailijoiden kautta. Kun kerran sanoin heidän kuullen nuorelleni, että rakastan Sinua, mutta en tekojasi ja käytöstäsi kotona minua kohtaan, haistatat, kiroilet, rikot kotia jne, niin he ehdottivat: sano joka päivä heti aamusta lapsellesi sanat ja ne ovat: rakastan Sinua, hyvää alkavaa päivää. Ja tein niin. Sitten eräänä päivänä kesken huutoaan hän kuuli sanani taas,rakastan Sinua lapseni. Huuto loppui ja hän meni huoneeseensa. Siitä lähtien hän kuuli ja kuulee tekstareiden kautta joka päivä, rakastan Sinua. Ja hän lähettää vastaviestin; niin minäkin Sinua äiti pieni. Tsemppiä.

Hurja nuoruus kirjoitti:

Taidetaan olla sielunsiskoja, tai jotain? Mun äiti teki aikanaan samaa, että vertaili, miten hienosti muut sisarukset on pärjänneet, ei tuntunut kivalta, mutta äiti halusi saada mut ajattelemaan elämää eteenpäinkin ja jotenkin heräämään noilla vertauksilla, vaikka tapa oli mielestäni aivan väärä.

Voin lohduttaa sinua, että suurin osa äideistä ja tyttäristä riitelee ihan samoin, kuin sinä ja minäkin, me ei vaan saada tietää, koska kulissit ennen kaikkea...

Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta ja toivottavasti saatte asiat äitisi kanssa kuntoon. Puhumisesta ei ainakaan ole haittaa, luulen? Huutamisesta taas on.

Minusta ainakin tuli ihan tolkun ihminen, kävin koulutkin loppujen lopuksi ja tein uran, josta nyt äitini on ylpeä ; )

Lue lisää

En siis ole ainut joka joutuu tai on joutunut ala-arvostetuksi. Tuntuu ettei äitini hyväksy minua tällaisena kuin olen. Lähdin opiskelemaan alaa, jota äiti toivoi minun opiskelevan. Minulla oli lävistyksiä, otin ne pois, koska äiti pyysi. Olen koittanut miellyttää äitiä monella tapaa, mutta kaikki on väärin ja mikään ei riitä. En minäkään loputtomiin jaksa. Minulla on paljon kavereita, mutta kukaan heistä ei tappele samalla tavalla vanhempiensa kanssa, kun minä tappelen äidin. Kaverit voi aina selvittää asiat, mutta minä en voi edes PUHUA äidille, kun siitä tulee jo riita. Olen itsekin alkanut vertailla monia asioita, koska minua vertaillaan toisiin. Äiti on kyllä itse sanonut minulle, kun olin pieni ettei ketään saa arvostella ja kaikki on samanarvoisia. Äiti alkaa aina pätemään minulle kaikista asioista kun olen kotona, sitten minulla ei kestä pinna ja raivostun. Mun kotiolosuhteet on tällähetkellä täys kaaos. :s Minäkin yritän opiskella parhaani mukaan, mutta olen niin väsynyt tähän kaikkeen. ://

Äidin joka minulla oli, koska äiti on tehnyt muutoksen toiseensuuntaan.
Äidillä ja minulla oli hyvät välitä, se oli ihana! Pystyimme puhumaan kaikesta, mutta nyt, nyt kaikki on aivan päälaellaan. Olen aika väsynyt tähän kaikkeen. :s

Tuottaa vaikeuksia, koska asia on aika arka. Olen nyt ollut vähän aikaa pois kotoa, enkä yhteydessä äitiin, niin uskallan tuoda asiaa esille. Äiti oli soittanut eilen isälleni ja oli kertonut koko asia omaksi hyväkseen ja iskä piti kauhean puhuttelun taas minulle. Koulu asiat on järjestyksessä. Käyn kouluni, vaikka se vaikeuksia teettääkin. :s En halua puhua koulunhenkilökunnalle, koska ne ottaa äitiin yhteyttä ja sitten siitä tulee taas riita. :s Pelkään aina jatkoseurauksia siihen, jos teen jotain..

Rosaaa kirjoitti:

Tuottaa vaikeuksia, koska asia on aika arka. Olen nyt ollut vähän aikaa pois kotoa, enkä yhteydessä äitiin, niin uskallan tuoda asiaa esille. Äiti oli soittanut eilen isälleni ja oli kertonut koko asia omaksi hyväkseen ja iskä piti kauhean puhuttelun taas minulle. Koulu asiat on järjestyksessä. Käyn kouluni, vaikka se vaikeuksia teettääkin. :s En halua puhua koulunhenkilökunnalle, koska ne ottaa äitiin yhteyttä ja sitten siitä tulee taas riita. :s Pelkään aina jatkoseurauksia siihen, jos teen jotain..

Lue lisää

Minusta vaikutat ihan fiksulta. Mietit asioita ja tsemppaat koulussa. Ei tarvitse välttämättä olla koulun henkilökuntaa, jonka kanssa puhuisit. Jossain esim. kerroit, että olet joskus puhunut ystäväsi äidin kanssa.

Älä välitä tässä ketjussa esiityvistä epäasiallisita virstankarkailu- y.m. hölmöistä viesteistä.

Emmi_j kirjoitti:

Minusta vaikutat ihan fiksulta. Mietit asioita ja tsemppaat koulussa. Ei tarvitse välttämättä olla koulun henkilökuntaa, jonka kanssa puhuisit. Jossain esim. kerroit, että olet joskus puhunut ystäväsi äidin kanssa.

Älä välitä tässä ketjussa esiityvistä epäasiallisita virstankarkailu- y.m. hölmöistä viesteistä.

Lue lisää

kiitos vastauksestasi jälleen. Ystäväni äiti on oikeastaan ainut aikuinen, kenelle olen uskaltautunut puhua. Ajatuksissani kävi puhua täällä, koska netti on kuitenkin pakka jossa aika mone käy ja täältä löytää paljon, joten ajattelin, että täältä voisi löytää neuvoja. Paljon on mielipiteitä ja neuvoja tullut. Perheeseemme on suunniteltu tukihenkilöä, koska minä olen kuulemma se vaikea.

Ei tommoiset virtsankarkailu jutut ole mitenkään ilahduttavia, sillä kyseessä on kuitenkin tosi asia.

Rosaaa kirjoitti:

kiitos vastauksestasi jälleen. Ystäväni äiti on oikeastaan ainut aikuinen, kenelle olen uskaltautunut puhua. Ajatuksissani kävi puhua täällä, koska netti on kuitenkin pakka jossa aika mone käy ja täältä löytää paljon, joten ajattelin, että täältä voisi löytää neuvoja. Paljon on mielipiteitä ja neuvoja tullut. Perheeseemme on suunniteltu tukihenkilöä, koska minä olen kuulemma se vaikea.

Ei tommoiset virtsankarkailu jutut ole mitenkään ilahduttavia, sillä kyseessä on kuitenkin tosi asia.

Lue lisää

Itselläni on ihan samanlaista äitini kanssa... vaikka olenkin jo 17, tänä vuonna 18. edelleen otamme yhteen todella kovin, viimeksi tänään.. Riidat tulee milloin mistäkin, mutta tuntuu ettei äiti arvosta sitä, että teen töitä ja käyn lukiota ja kaikkea, vaan aina pitäisi olla jotain muuta, enemmän ja parempaa. Kaikista pahinta on se, että riidan aikana käymme molemmat väkivalloin kimppuun. Sekä huudamme kurku suorana, ja äitini on sitä tyyppiä joka ei tykkää halailusta, eikä yleensä pyydä sitten anteeksikaan. Vaan se olen aina minä. Tänään kokeilin kaksi kertaa anteeksipyyntöä. ei kelvannut. äiti ei tule vastaan riidassa ollenkaan... itkettää, masentaa, väsyttää.