tänään se alko, pitkällisen lykkäyksen tulos. Ei oo eka lakko, eikä edes eka lopetus, joten suunnilleen tiedän, mistä on kyse. Kolmen päivän tiukat viekkarit, sitten petollisempaa kaks viikkoo, jonka jälkeen... parivuotta oli enkka tähän asti. Tiedän myös, että jopa pikkusikareita voi poltella olematta koukussa nikotinistin taustalla, mutta lipsahtaa liian helposti täyspäiväaddiktioon.
Eli tänään alko, kunnon tärinäpäivä, liian hermostunut pystykseen mihinkään muuhun kuin makailuun. Hermot ei menny, koetan tiedostaa koko ajant tarkkaan, että tää on viekkaritärinää eikä siitä tartte suuttua tai torjuu sitä, sitä kestää kolme päivää, ja se on vaan kestettävä.
Okei, kylmänä kalkkunana mennään, miks? Aikasemmin oon vejäny laastarii ja purkkaa, nyt en vaan haluu, ehkä pelkkää laiskuuttani. Viinaa vejän, jalka vipattaa, ehkä saan kohta nukuttuu. Kaveri on kokeillu hypnoosii ja toimi hyvin, miksen minä? Miks vaikeimman kautta?
No noidat ja maagit, pankaa pientä energiaa tännepäin, semmost sumeeta lumeeta valoo ja jotain tukee selvänäköisyydelle, jos pystytte.
Tahdonvoimasta ei oo kyse, vaan tahdonvoiman huijaamisesta. Mikä on narkkarin tahdonvoima? Eihän kyseessä oo mikään tahto, vaan fyysisten tarpeitten tyydytys. Fyysinen addiktio, joka tekee kipeetä jonkin aikaa, noin kolme päivää pahinta. Pollen kanssa vielä kipeempää vähän pidempään, olen kuullut.
No alan olla pahasti sekaisin. Tieteellisen ja buddhalaisen kausaliteetin pohdiskelu ... ööö ... kyllä se jotain tarkottaa, mulla oli äsken joku ajatus, mutta just nyt, öööö, vittu, polvet ja nilkat heiluu, ja aivot toimii huonosti koske ne vaan haluu narkkaa...
Ja vittu mä varotan et jos joku rupee heittää inhottavaa, vaik heikkopeikkojuttuu, niin maailma tulee kostaa...
Eli tänään alko, kunnon tärinäpäivä, liian hermostunut pystykseen mihinkään muuhun kuin makailuun. Hermot ei menny, koetan tiedostaa koko ajant tarkkaan, että tää on viekkaritärinää eikä siitä tartte suuttua tai torjuu sitä, sitä kestää kolme päivää, ja se on vaan kestettävä.
Okei, kylmänä kalkkunana mennään, miks? Aikasemmin oon vejäny laastarii ja purkkaa, nyt en vaan haluu, ehkä pelkkää laiskuuttani. Viinaa vejän, jalka vipattaa, ehkä saan kohta nukuttuu. Kaveri on kokeillu hypnoosii ja toimi hyvin, miksen minä? Miks vaikeimman kautta?
No noidat ja maagit, pankaa pientä energiaa tännepäin, semmost sumeeta lumeeta valoo ja jotain tukee selvänäköisyydelle, jos pystytte.
Tahdonvoimasta ei oo kyse, vaan tahdonvoiman huijaamisesta. Mikä on narkkarin tahdonvoima? Eihän kyseessä oo mikään tahto, vaan fyysisten tarpeitten tyydytys. Fyysinen addiktio, joka tekee kipeetä jonkin aikaa, noin kolme päivää pahinta. Pollen kanssa vielä kipeempää vähän pidempään, olen kuullut.
No alan olla pahasti sekaisin. Tieteellisen ja buddhalaisen kausaliteetin pohdiskelu ... ööö ... kyllä se jotain tarkottaa, mulla oli äsken joku ajatus, mutta just nyt, öööö, vittu, polvet ja nilkat heiluu, ja aivot toimii huonosti koske ne vaan haluu narkkaa...
Ja vittu mä varotan et jos joku rupee heittää inhottavaa, vaik heikkopeikkojuttuu, niin maailma tulee kostaa...
Vastaukset 63
Vanhimmat
En ole koskaan polttanut enka tule polttamaankaan monestakaan syysta....en halua astmaa (olen jo allerginen), en halua addiktiksi (kaikkine vieroitusoireineen), en halua haista pahalle, enka halua, etta huoneistoni haisee pahalle jne, jne...naetkos - hyvia syita lopettaa.:) Etta TSEMPPIA!
mut kuka lienetkään, mitä sä voit ymmärtää ihmiseleämästä, jos et koskaan kohtaa riippuvutta, etkä mahdollisuutta vapautua ehodllistumista, jotka meidän arkiajatteluamme ohjaavat?
Eli kiitos tsemistä. Tottakai. Mut, pitäiskö mun toivottaa sulle narkomaniaa, jotta tajuaisit jotain hyödyllistä?
En ole isäni, en ole äitini, kumpikin on nikotinisteja vieläkin, mutta onko minulla vapaa tahto? Pystyn lopettamaan nikotiiniaddiktioni, kaikki pystyy samaan, se on vain epämukavaa. Mutta:
MITÄ VITTUA ON VAPAA TAHTO?
Niin...se riippuvuus...ajautuu lahinna tuonne punaviinin puolelle...eli taidan tietaa aika laillakin asiasta.:)
Etta semmoista...
käytetääs tää fiilis jotenki hyödyllisesti, vittumaisesti jos mahdollisesti. No niin, mä tiedostan että mä onn nikotinisti narkkari, ja mä haluun vapautua narkomaniastani. Selvää pässinlihaa. Mä siis oletan, että mulla on vapaa tahto, joka on jotenkin vangittu, mutta voi vapautuu vankeudeta uudestaan tai jotenkin. Mikä vitun vapaa tahto? Jos mä saisin ite päättää eikä tarttis ottaa muita huomioon, emmä nikotiinia lopettais.
Mikä on vapaa tahto? Mull alkaa olla semmonen fiilis, että käytännön tasolla vapaan tahdon ongelma on jokaisen zen-munkin, noidan, shamaanin, wannaben, mun ja kaikkien muiden ydinongelma, jota ei voi selittää. Osaako kukaan keksiä yhtään järkeenkäypää mallia, joka sallisi tai mahdollistaisi vapaan tahdon eden jossain muodossa? Miettikää vitun noidat! Mihin tahtonne pystyy?
Vapaa tahto, sitä noidat rakastaa, siihen noidat kiintyy, sitä noidat luulee, vaan eikö se oo kristittyjen ongelma, miksi noitien pitäis siitä piittaa? Mä en tiedä, väittäkää vaan.
Joko maailma noudattaa syyn ja seurauksen lakia; ööö, niin tietysti tekee, mut entä luovuus, havainto ja niin edespäin? Taputtakaa, jos jokin maailmassa ei noudata syyn ja seurauksen lakia?.
Asenteitten tasolla havaitaan kaksi perustyyppiä; zen-munkki joka hyväksyy kausaliteetin; kokonaisuuden; whatever;
ja Topu-soturi, joka tappelee vastaan ja vaatii, että Topun oma tahto on oikeasti erillinen ja tärkeä. Voiko suuri Topu-Soturi-Shamaani luopua tahdostaan, ja jos, niin mistä hinnasta?
Mie tärisen nikotiinitärinöitä, ja lievitän viekkaraita nyt tiukalla viinalla, kohta mänen nukkumaan. Viekkarit tekee ilkeeks ja tarkaks, koska niin sitä ittensä näkee, niinkun on. Plus vittumainen fiilis.
No fiilikset palautuu tuntijaan, so what, auttakaa minkä voitte.
Mut mulle tulee nyt vahvasti fiilis, et Topulle jotain sanottava. Ihan oikeesti, kysyttävä.
No Topu on aina vähätellen torjunut buddhalaisen zen-meiningin, koska se kuulemma johtaa johonkin lällymeininkiin.
Oma tahto on se, mistä ei periksi anneta, se on oman olemassaoloni perimmäisin kysymys. Onko Topukin vain Oma Tahtonsa, vai ...
vittujen vittu, tosi iso kysymys, tärisen enkä tiedä mitään...
Onko omaa tahtoa olemassakan kenelläkään? Onko se vain kristillinen syyllistämiskeksintö? Mitä oma tahto tarkoittaa, jos yhtään mitään?
Miltäs maistui krapula-aamun ensimmäinen nikotiinipötkylä?
Tästä oli puhetta joskus aikaisemmin Itzlin kanssa ja tulimme silloin siihen tulokseen ettei näitä riippuvuusjuttuja kannata hirveästi hehkuttaa yleisillä palstoilla etteivät kakarat pääse väärään käsitykseen ja ala aliarvioida riippuvuuden voimaa.
Anyway, tunnen omalta kohdaltani joka lajin monkeyt ja sain niistä kaikista niskaotteen. Fyysinen ähky kestää jokusen päivän, mutta se pahin on henkinen riippuvuus, jonka selättämiseen magian keinot ovat olleet vallan oivallisia.
Puolitoista-askia-päivässä -meininki selättyi itse asiassa päätöksellä ensin henkisellä ja vasta sitten fyysisellä tasolla puhtaasti intuitiivisena tekona: yksi kadunkulkija tuli pummaamaan röökiä, jolloin työnsin hänelle koko askin ja stendarin kaupanpäälle ja sanoin että "mä just lopetin, pidä koko paska". Hinku loppui siihen.
>>Mikä vitun vapaa tahto? Jos mä saisin ite päättää eikä tarttis ottaa muita huomioon, emmä nikotiinia lopettais.>>
No miksi sitten lopetat? Kai siihenkin jokin motiivi tarvitaan. Vapaa tahto on sitä ettei tuollaisia tarvitse edes vaivautua miettimään. Vähän niinkuin alkoholin kanssa: jos joudut miettimään oletko alkoholiriippuvainen, niin olet sitä jo.
Tahto pystyy mihin vaan kun se on vapaa. En nyt osaa enkä jaksa selittää sitä sen enempää... Palaan aiheeseen paremmalla ajalla.
Mutta tämän lupaan: tänään kello 13.00. lähtien alan tuuttaamaan sulle energiaa, että selättäisit apinasi. Että sinäkin ymmärtäisit Vapaan Tahdon - muutenkin kuin filosofisena ongelmana.
Sitäpaitsi ei Topu-soturi kiellä kausaliteettia. Noituus on taitoa luovia kausaliteetissa. Ei siitä irrallaan vaan tiedostaen sen olemassaolon.
Filosofoippas nyt sellainen kausaliteetti että pääset irti edes tuollaisesta perustason paskasta kuten nikotiini.
Been there, done that! ;-P
>Miltäs maistui krapula-aamun ensimmäinen >nikotiinipötkylä?
Ei miltään, hähhää. Jäi vejämättä kun ei ollut.
2mg:n nicorettapurkkaa sorruin ostamaan toissapänä, kun piti mennä miittiin jossa piti istuu paikoillaan.
Olo on kipee vieläkin, hermostunu, tärinää, vituttaa, ei saa kunnolla nukuttuu. Onks tää ny neljäs vai viides päivä? Tiukemmassa tuntuu olevan kuin viime kerralla, neljä vuotta sitten, mutta kyllä kohta alkaa helpottaa.
Ei tää sinänsä tahdonvoimaa vaadi (koska sitä ei kunnon nistillä oo), vaan pitkää pinnaa, itsetuntemusta ja ällii välttää tiettyjä tilanteita kriittisinä aikoina kun reflat on vielä päällä.
Tattis tuuteista.
Jos ei elämä tarjoa ihmiselle ongelmia ratkaistavaksi, hän kehittää niitä itse vaikka väenvängällä. Voidaan sitten kertoa keskenään sankaritarinoita siitä kuinka tappeli Suurta Pahaa Addiktiota vastaan.
Silkkaa psykologiaako lienee sitten vain.
Tässä elämässäni en ole kertaakaan jäänyt jumiin fyysisten addiktioiden kanssa, mutta henkiset tai emotionaaliset ovat sitten eri asia. Niiden pohjalta voisi miettiä mm. että onko ihmislajilla luontainen tarve kehitellä ideologisia oppeja? Miksi? Kokevatko eläimet uskonnollisia kokemuksia? Mitä hyötyä on tarpeesta nähdä jonkinlainen Tarkoitus kaiken takana? Onko se vain kuolemanpelon loitolla pitämistä?
Voiko magiaan kehittyä addiktio? Milloin tietää että toiminta perustuu sairaalloisuudelle? Harhakuvitelmille omasta itsestä tai toiveajattelulle?
(Fyysisellä puolella selvästikin eläimetkin nauttivat mielellään esim. käyneitä marjoja - onko siis tarve olla pollastaan sekaisin ihan "normaalia"? En tiedä. En omaa kokemusta, enkä haluakaan omata. Koska uskon (sic) omaavani muistikuvia ed. elämistä, voin todeta että been there, done that. Muistan olleeni täysjuoppo kusipää.)
>>Jos ei elämä tarjoa ihmiselle ongelmia ratkaistavaksi, hän kehittää niitä itse vaikka väenvängällä. Voidaan sitten kertoa keskenään sankaritarinoita siitä kuinka tappeli Suurta Pahaa Addiktiota vastaan.>>
Draaman tarkoituksena saattaa olla myös puhdas vittuilu. Joskus sellainen kohottaa kummasti itsetuntoa, kun ei yritäkään esittää mitään tekopyhää laupiasta samarialaista jakamassa myötätuntoa omasta tyhmyydestään kärsivälle. Vittuilun tarkoituksena saattaa olla myös kohottaa potilaan aggressiota omaa heikkouttaan vastaan ja näin vahvistaa taistelutahtoa.
Tätä ei ilmeisesti naiset ymmärrä kun ei ole myötäsyntyistä sotimisen tarvetta...
Anyway: pahimpia ovat addiktiot joiden olemassaoloa ei edes näe eikä tunnista. Niihin voi jäädä jumiin ja niistä voi kärsiä ja kuitenkin vain koko ajan uskoo että elämä se vaan sattumanvaraisesti heittelee. Että on syntynyt tällaiseksi kuin on eikä mitään voi tehdä millekään - muuta kuin tietysti itkeä vaan ja jurnuttaa...
Hm... vittuilua? Itseä kohtaan?
Pääsin kerran kuuntelemaan kahden entisen juopon/narkkarin kilpalaulantaa mitä kaikkea oli tehty kun pönttö oli kunnolla sekaisin. Viinan viemä oli jo ehtinyt nähdä pikku-ukkoja, ja kaiken mahdollisen kaman käyttäjä tietysti näki jo ihan mitä vaan. Minusta tuntui erikoiselta että he ikäänkuin kehuskelivat kilpaa toisilleen sillä kuinka pahasti ovat päässeet kehoaan pilaamaan.
Lieneekö tarpeen mainita että kumpikin oli mies. Onko sitten niin että naiset eivät sekoiluillaan uhoa, en tiedä, kun miehistä minulla on enemmän kokemusta kuin naisista.
Enkä silti heitä ikinä opi ymmärtämään, luulen.
Minulle kehoni on temppelini, jota en halua liata.
MIKSI JEPPE JUO? (miksi ihmiset haluavat tuhota kehonsa)
>>Hm... vittuilua? Itseä kohtaan?>>
Et taida ihan pysyä perässä, missä tällä palstalla kulloinkin mennään...;-) Noh, en voi todellakaan moittia... :-D
Ei tietenkään itseä!! Sitä vaan, ettei itse hankittu ongelma ole mikään päänsilittelyn paikka. Addiktiosta eroon pääseminen vaatii joskus psykodraamaa, jolla ihminen itse kerää aggressiot jolla nujertaa oma riippuvuus.
Taistelu addiktiota vastaan on sisäinen sotatila eikä sotaa voiteta pakoon pötkimällä eikä hempeilyllä.
Luuserit on erikseen. Antisankarit kilpailevat sillä kuka on tyhmin ja surkein. Miehet yleensä edellä mainitulla, naiset jälkimmäisellä.
Voisiko konkreettisesta fyysisestä addiktiosta sitten olla jotain hyötyä? Voisiko olla laajemmassa mittakaavassa hyötyä siitä että ymmärtää käytännön tasolla miten salakavalasti riippuvuus vaikuttaa ihmisen elämään?
Kun oppii tunnistamaan yhden addiktiot on mahdollisuus oppia tunnistamaan myös toiset - myös henkiset.
Jos kehosi on temppelisi, kuka on jumalasi?
Tunnetko temppelisi pimeimmätkin sopukat?
Addiktiosta on hyötyä vain jos siitä pääsee eroon, eli se tekee itsensä tarpeettomaksi. Omasta menneisyydestäni olen muistavinani että juomisesta en päässyt kuin vasta nirrini menettämällä. Nykyinen elämäni tosin on ollut mukavaa kertausta: seuraamalla vierestä muiden toilailuja olen saanut tatsia siitä kuinka pimeää touhua juominen oli. Yhtä hyvin voisi syljeskellä itseään päin näköä kuin juoda humalahakuisesti. Mutta vaikeaahan se tietysti on, se itsensä sylkeminen.
Nykyaikana ei tietenkään saisi sanoa näitä asioita ääneen, koska kaikki pitäisi hyväksyä ja/tai kaikkeen pitäisi suhtautua kyynisesti. En kuitenkaan välitä siitä sovinko nykyaikaan...
Henkisten addiktioiden tunnistaminen on varmasti äärimmäisen vaikeaa, saati että niistä pääsisi irti. Nämä Uskonto-foorumit todistavat päivittäin meille jokaiselle kuinka syvälle ihminen voi vaipua omaan fantasiamaailmaansa. Sitäkin helpompaa se tietysti on, jos vaikuttaa siltä että suuret massat ovat valinneet samat harhat.
Ja jos nyt sitten oletetaan että joku olisi löytänyt ns. totuuden, niin voihan sekin olla riippuvuutta aiheuttava. Pitää päivät pääksytysten märehtiä ja pohdiskella sitä Totuutta... Mitä varten...?
Hm. Oma Totuuteni sanoo nyt epämääräisesti näin, että kehoni on temppelini ja minä joka olen näkymätön, olen siinä asuva jumalan lapsi. Jumala itse varsinaisesti on persoonaton tietoisuus, joka pyrkii kehittymään ja rikastumaan jokaisen muodon kautta jonka se ottaa luomassaan ajan ja paikan ulottuvuudessa.
Jumala on ikuisesti kesken oleva prosessi. Miten voisin ikinä tuntea jokaista pimeintä sopukkaani? Voin vain yrittää saavuttaa mahdottoman: täydellisen tietoisuuden. Jumalan lapsesta jumalaksi tulemisen...?
Kovasti tutuilta kuulostavat mietelmäsi. Bentovin ajatuksia olen luukuttanut täällä aikaisemminkin...
Addiktiot noudattavat nähdäkseni samaa kaavaa olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä.
Niiden mielenkiintoisin opetus on itsepetos - ja jos hyvin käy - sen tunnistaminen. Olit sitten juoppo, narkkari, uskovainen tai narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä loputon itsesi tilittäjä, taustalta löytyy aina hyvin samankaltainen käyttäytymismalli. Malli joka ei missään tapauksessa tue ajatusta itsensä rakastamisesta.
>>Nämä Uskonto-foorumit todistavat päivittäin meille jokaiselle kuinka syvälle ihminen voi vaipua omaan fantasiamaailmaansa.>>
Tunnistatko henkilön joka elää uskonnollisessa fantasiamaailmassa ja kenelle taas uskonnollinen kuvasto on metafora omasta henkisestä kehityksestä? Tämä selittely on jokapäiväistä pakkopullaa näillä foorumeilla.
>>Ja jos nyt sitten oletetaan että joku olisi löytänyt ns. totuuden, niin voihan sekin olla riippuvuutta aiheuttava.>>
Itseäni ei kovinkaan paljon kiinnosta perimmäiset totuudet. Niillä nyt ei vaan ole niin hirveästi merkitystä.
>>Jumala itse varsinaisesti on persoonaton tietoisuus, joka pyrkii kehittymään ja rikastumaan jokaisen muodon kautta jonka se ottaa luomassaan ajan ja paikan ulottuvuudessa.>>
Mikäli "Jumala" on rikastumaan pyrkivä Universaali Mieli - kuten itsekin sen jotakuinkin ymmärrän - tehtäväni on tässä järjestelmässä kerätä informaatiota. Elämällä kokematta, ikuisella säästöliekillä, säästän kyllä yhdentekevää tomumajaani ja näin pyhitän materian, mutta mitä sillä opin...
>>Jumala on ikuisesti kesken oleva prosessi. Miten voisin ikinä tuntea jokaista pimeintä sopukkaani?>>
Oppimalla tuntemaan itsensä oppii tuntemaan Universaalin Mielen. Kun oppii tunnistamaan omat harhansa, traditionsa ja vapautta kahlitsevat riippuvuutensa oppii ehkä ymmärtämään muutakin kuin vain näkemänsä ja kokemansa.
(Uups, nyt tarkemmin ajatellen voisin hahmotella olevani jumalaksi pyrkivä jumalan itiö. Siitä jumalan lapsi -jutusta tulee kaikenlaista kulahtanutta soopaa mieleen!)
Niin. Uskon aivopesu on sellainen juttu että siinä ei auta itku eikä parku jos yrittää keskustella jonkun pestyn kanssa. Aivan samat asenteet löytyvät niin kristinuskovaiselta, urantistilta kuin himocastanedalaiseltakin. (Näihin kolmeen lajikkeeseen olen netitse ja muutenkin tutustunut.) Kunpa he voisivat mennä itseensä ja tarkastella ulkopuolelta kuinka naurettavaa on heidän suunnaton pelkonsa epäilystä ja kritiikkiä kohtaan... Ei tule myöskään unohtaa literalismia, joka on kaiken satuilun Äitee.
Mutta... Vaikka minulla ei olekaan mitään tiettyä kirjaa tai oppia mistä yksinomaan ammentaa tukea omille proggiksilleni, voinko koskaan olla täysin varma että olen immuuni syvä- tahi hienopesuille... Välillä on hyvä pysähtyä ja katsastaa onko jokin ajattelun väline muuttumassa aivan liian eläväksi pikku zombieksi joka kohta alkaa kurmuuttaa isäntäänsä kuria vailla!
Ai niin tuo otsikko. Katson todellakin että itseään tietoisesti kehittävä yksilö pitää tärkeänä etsiytyä aina sellaisiin tilanteisiin ja kokemuksiin jotka ovat hänelle suurinta lykkyä eli opinpaikkaa juuri sillä hetkellä. Mikäli on jo tullut ryvettyä sikojen kanssa lätissä, on sinne tarpeetonta vetäytyä. Toisaalta taas jos jokin kokemus on täysin tullut sivuutettua, ei kannata nostella nokkaansa kuvitellen ettei sitä tarvitse. Se saattaa tulla vastaan, kuitenkin.
Jos ajateltaisiin että me koko ihmiskunta olemme Yksi Ainoa Olento, olisi ehkä tarpeetonta jokaikisen yksilön kokea kaikki mahdollinen, koska lajillemme kertyy kyllä kaikki tieto ja taito ennenpitkää. Mutta ehkäpä "jumala" on ahne, ja haluaa varmasti kokea kaikki mahdolliset variaatiot jokaikisestä kokemuksesta, ja siksi kaikki "sielut" pyöritetään läpi jokaisesta mankelista mitä löytyy näiden elämä-nimisten roolien avulla. Minä kun uskon että yksi sielu, henki tai mikä hyvänsä ottaa useita minuuksia ja kehoja, niin kyllähän siinä sitten tosiaan kokemusta kertyy. Ja jos ajattelee miten yhden ainoan elämän aikana ihminen saattaa persoonaltaan muuttua, tai siirtyä paikasta toiseen, asemasta toiseen...
Paljon ehtii pajavasara paukuttaa ennenkuin taivas tippuu niskaan.
Hävettää edelleen mukailla Bentovia, mutta hänen ideansa oli se että emme ainoastaan lajina vaan kaikki lajit tavallaan keräävät informaatiota omilla tasoillaan. Samalla kun maailmankaikkeuden energiat tihentyvät kohti uutta poksausta, jolloin koko duuni alkaa alusta.
En ole ihan varma tuosta aivopesustakaan. Hölmö se, joka vauvasta vanhuuteen kelaa samaa tarinaa... Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan, että aivan kuten totesitkin kukin kerää puolukat vuorollaan omilta mättäiltään.
Itse olen välillä saatanallisen fanaattinen omine ja pöllittyine ideoineni. Sitten taas vähän ajan kuluttua on toinen ääni kellossa. Takin kääntäminen on uudistumista.
Minulle naisena ei tuo vittuilu tuota toivottua tulosta. Jos joku kannustaa ja kehuu, pystyn ylittämään itseni mutta jos joku vittuilemalla yrittää tsempata parempiin tuloksiin, jätän kokonaan tekemättä. Alkaa vaan vituttamaan se vittuilija ja sitt menee kaikki vituralleen. Lienee naisille tyypillistä?
Jotain tuon tapaista olen pannut itsekin merkille. Naiseudesta en olisi kuitenkaan niin varma...
Itse ylenkatson kilvoittelua uroslaumassa, kuten lätkä tai futis, mutta työni puolesta joudun työskentelemään aina äijälaumassa.
Sellaisessa vittuilu on oma taitolajinsa. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttaa välillä hyvinkin vaativissa suorituksissa.
Joskus työryhmäämme saattaa kuulua myös naisia. Elleivät he ole niin "jätkämäisiä" että osallistuvat vittuiluun yhtä lailla, saattaa ryhmässä muodostua sisäisiä ongelmia.
Vittuilu ja vittuilun sietäminen ovat nähdäkseni itsetuntokysymyksiä. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen - sukupuoleen katsomatta - ei kestä ammattitaitoonsa tai persoonaansa kohdistuvaa herjanheittoa.
Työryhmässämme olen huomannut että työsuoritusten kannalta vaikein persoona on sellainen, jossa yhdistyy huono itsetunto, pätemisentarve ja ammattitaidottomuus.
Niin, itse en ole törmännyt tähän vittuilu- kuvioon kuin vasta nykyisessä työpaikassani, jossa esimieheni ei voi mitään asiaa esittää asiallisesti. Kyseessä ei ole huumor- mies vaan vanha kyylä, joka on sitä mieltä että vain vanhat miehet osaavat tehdä työnsä hyvin.
En kuitenkaan lue itseäni tosikoihin enkä heikkoitsetuntoisiin ja erotan vidduilun ja vittuilun. Tilanne on siinä mielessä vaikea, että en voi vittuilla takaisin koska haluan että edes jonkunlainen sopu työpaikalla säilyy.
Yhdyn toteamukseesi viimeisessä kappaleessa kuvailemastasi vaikeasta ihmistyypistä.
Vanha kyylä! Siinäpä vasta saalis noidalle!
Oikein sormenpäissä kutisee!
Vanhat kyylät kuuluvat sellaiseen auktoriteettiuskoisten sodanaikaiseen ja sotien jälkeiseen sukupolveen, jotka luulevat että uskottavuus syntyy asemasta ja iästä.
Sellaisia on äärettömän helppo pompottaa.
Jos siis et pysty vittuilemaan, voit käyttää muita aseita.
Nämä kyylät ovat varsinaisia asennevammaisten perikuvia. Ja naisena sinulla on tällaisessa tilanteessa etulyöntiasema.
En nyt neuvo pompottamaan ketään, mutta jos oma tilanteesi alkaa olla liian tukala, kaikki keinot ovat sallittuja oman mielenterveyden pelastamiseksi...
Vai sormenpäissä kutisee! :-)
Joo, mä tiedän että mä voisin käyttä tiettyjä keinoja, mutta mutta mutta, haluan olla kuitenkin reilu työtekijä ja haluan että mut muistetaan hyvin tehdystä työstä täällä eikä niinkään arveluttavasta käytöksestä.
Esimerkkinä vallitsevasta ajattelutavasta mainittakoon seuraava: se mitä naiset osaavat parhaiten tehdä on tiskaus ja siivous ja lapset.
Synkkä ukkospilvi nousee pääni päälle...
Kyylä ei muista sinua minkäänlaisena työntekijänä. Sorry.
Sen sijaan muita työkavereitasi kohtaan olisi jopa reilua pistää kyylä ojennukseen.
Itse hypin kolme vuotta työpaikalla seinille juuri tällaisen paskapään kyylän vuoksi.
Sitten keskustelin aiheesta vielä isomman pomon kanssa, joka oli vaan odottanut tilaisuutta pistää kyylä ojennukseen. Työpaikan ilmapiiri oli nimittäin niin kireä, että se alkoi vaikuttaa jo tulokseen...
Vanhojen kyylien heikkoja kohtia ovat mm.
- ikä
- paino-ongelmat
- alkoholismi
- seksuaalisuus
- kielitaidottomuus
- huonompi ja vanhanaikainen koulutus
- taide ja kulttuuri, varsinkin nykytaide
- sivistys ylipäänsä
- suhde vastakkaiseen sukupuoleen kaikilta osin
- vihreät arvot
- henkinen tyhjyys elämässä
- kuolemanpelko
- alemmuuskompleksit joka suuntaan
- rumuus
- tyhmyys
Ja nyt listaat omat parhaat puolesi. Korostat niitä työpaikallasi suhteessa tuohon luettelooni, niin eiköhän se siitä...
Raportoi missä mennään. Parannetaan elämänlaatua yhdessä!
Jos minusta hiukkaakaan tuntuu että joku pusertaa minua johonkin suuntaan pahantahtoisuuttaan ja silkkaa ilkeyttään, kaivan kantapääni maahan. En suostu ikinä kumartelemaan kenenkään ylimielisyydelle tai omahyväisyydelle...
Mutta. Mikäli aistin leikkimielisyyttä piruilun takana, en kiukustu ellen ole todella väsynyt henkisesti tai fyysisesti. Vaikeimpia ovat sellaiset tilanteet joista ei ota selkoa millä mielellä se toinen on liikenteessä... Erityisesti kumppanini on sellainen että välillä ei tiedä että leikkisikö mukana vai hujauttaisiko vain otsaluuhun lommon. Jos hän kehittäisi hieman hienovaraisempia toimintatapoja... Eikä muistuttaisi 5-vuotiasta lasta, niin ehkä kärsivällisyyteni riittäisi pidemmällekin pelleilylenkille.
Ehkä naisena on helppo kaatua siihen allikkoon että kun naissukukuntaa kuitenkin on petetty, jallitetty, alistettu ja kurmuutettu monin tavoin sukupolvesta toiseen, on siinä vähän hymööri hyytynyt ja ei huvita enää oikein mikään. Muistaa toki tulisi että enhän minä itse naisena ole ollut kaikki ne vuosisadat ja -tuhannet, ja kuka tietää olenko itsekin ollut vittumainen mies monet kerrat (ja varmasti olen ollut).
Biologiakin tietysti vaikuttaa. Naiskropassa lienee jonkinlainen peruspyrkimys vakavuuteen, jotta jaksaa niitä rääpäleitä hoivata... Ettei vaan naura pennuilleen ja siinä naureskellessa anna niiden juosta suden suuhun.
Sinänsä puhe henkisistä ja fyysisistä addiktioista on hieman harhaanjohtavaa. Addiktio on aina kumpaakin, koska ei ole toista ilman toista. Nikotiinissa ja opiaateissa on tiukat fyysiset reflat, joita saa ainakin reilu puolet aineita harrastaneista. Spiidistä ei (kuulemma) tuu pahempia fyysisiä refloja, mut se on henkisellä puolella semmosta egonannaa, että lopettaminen on monille he-le-ve-tin vaikeeta.
Pilveen harvempi kehittää kunnon koukun, vaikka eihän sekään tavatonta ole. Pilvi toimii useimmilla ei egon palkitsijana vaan rankaisijana, ja fyysiset reflat ovat varsin lieviä. Pahin koukku pilvessä on, että nykyisessä tapakulttuurissa se tekee monista nikotinisteja.
Tavallaan kuulun tuohon joukkoon itsekin. Pienenä poikana koulun ensimmäisen huumepelottelutunnin jälkeen aloin haaveilla pilvenpoltosta ja jännistä psykadeeleistä (Jore&Co on parasta mainosta!), ja tiesin valistuksen perusteella sen verran, että pilveä poltetaan niinku tupakkaa, ja arvelin että pitäisi varmaan opetella polttamaan siltä varalta, että pikkukaupungin pojalle joskus tarjoutuisi tilaisuus hassiskäärylettä kokeilla, ettei näyttäisi liian juntilta... Eli eikun tupakalla harjoittelemaan henkeenvetoa, vaikkei muuten kiinnostanutkaan ja pahaa oli... :D
"Lieneekö tarpeen mainita että kumpikin oli mies. Onko sitten niin että naiset eivät sekoiluillaan uhoa, en tiedä, kun miehistä minulla on enemmän kokemusta kuin naisista."
Stereotyypeittäin naiset eivät sekoile, vaan pimahtavat ja ahdistautuvat pakkomielteittensä kanssa. Miehet sekoilevat hölmösti uhoten ja ovat lahjakkaita tappamaan itseään tahallaan tai tahattomasti. Molemmat ovet lieveilmiöitä funktionaalisista sukupuolirooleista, ettäs tiijät.
Lue NYT-liitettä niin tiijät paremmin. Minäkin luin ja NYT olen vitun viisas.
Ken on tuo Bentov, kun opit kuulostaa ihan morfogeneettisilta tsydeemeilta a là Sheldrake?
Tuo sykkivän maailmankaikkeuden teoria on mielenkiintoinen, siinä ois kaunista symmetriaa, mutta nykyinen evidenssi näyttäisi vihjaavan siihen suuntaan, että laajeneminen ja entropia senkun kiihtyy, ja tihentymistä taaksepäin on turha odottaa... vaan mikä onkaan se elämän tarkoitus? Ehkäpä pelastaa maailmankaikkeus, parsii kaikki kokoon, niin että homma voi alkaa taas uudestaan?
"Itse olen välillä saatanallisen fanaattinen omine ja pöllittyine ideoineni. Sitten taas vähän ajan kuluttua on toinen ääni kellossa. Takin kääntäminen on uudistumista."
Oma suosikkimottoni: 'miseoo mnaamona sympotaan', eli vapaasti käännetynä: vihaan tyyppiä, joka muistaa kaiken mitä kännipäissä on tullut selitettyä.
Sopii erityisen hyvin nettiin floodaamiseen yksin kännipäissään.
"pahimpia ovat addiktiot joiden olemassaoloa ei edes näe eikä tunnista. Niihin voi jäädä jumiin ja niistä voi kärsiä ja kuitenkin vain koko ajan uskoo että elämä se vaan sattumanvaraisesti heittelee. Että on syntynyt tällaiseksi kuin on eikä mitään voi tehdä millekään - muuta kuin tietysti itkeä vaan ja jurnuttaa..."
Tästä tuli mieleen tää Tanskan suuri nykykirjailija, nimeä en vaan nyt muista (Peter Hoeg? Lumen taju ym.)
Luin aikoja sitten kirjan nuoruusmuisteloistaan kasvatuskodissa, ja jäi lähtemättömästi mieleen kaverin armottoman kiivas tuomio lasten kehumista kohtaan. Että vanhemmat ja muu ympäristö manipuloivat lapsista kiitos- ja paijausnarkkareita ja sillä tavoin tappavat aidon luovuuden, ja kaveri on valmis vetämään turpaan jokaista vastaantulijaa, joka rupeaa maireasti sen skidiä kehuskelemaan.
Muistan itse kuinka mua jo pienenä vitutti, kun muut kakarat esitti sitä normaalitemppua, et kato äiti, kui huono piirros, ja mutsit kuuliaisesti kehuu et onpas hieno, kiva kiva (ees töherrystä kattomatta) voidakseen jatkaa viininjuontia&juoruilua ym. mahd.nop. Varmaan itsekin joskus skidinä samaan syyllistyin - varmaan vieläkin, mut oma mutsi tais joskus vitutuspäissään vastata et niin onkin ihan paska, ja siihen loppu omalta osalta se kiitoksen kinuaminen ainakin tuossa ällöttävän läpinäkyvässä muodossa.
No niin, nyt on vastuulla oma skidi ja sille emootio-addiktioiden ym. sälän tuottaminen (just kun kirjotin tätä, se nauroi unissaan :D). Mitenkäs sitä kasvattaa yksilön, joka ottaa vastuun ittestään ja ympäristöstään sitä mukaa kun valmiudet kasvaa, eikä syyllistä vanhempiaan eikä muitakaan addiktioistaan ja muista psyykkisistä vaurioistaan? Haluaako Topu-Pappa ja muut huoltajaikään ehtineet kommentoida?
on monia hyviä, mutta kelle tai mille haluat olla reilu työntekijä? Kai sä tajuut, että vanha kyylä on sun pahin vihollinen jo sen takia, et ne tyypillisesti osaa parhaiten panna firman tms. konkurssiin.
Mikä on oma etusi? Haluatko pitää työpaikkasi, edistää sitä hommaa mitä työyhteisö tekee, tehdä työilmapiiristä miellyttävämmän?
Jos vastaat jees, yleiskonfrontaatio, suuttumus ja negafiilikset (ukkospilvet pään päällä) on vihoviimeinen juttu. Vanha kyylä on maailman helpoin manipuloida feminiinisillä keinoilla, myötäilevän ohjailun taidolla (ideoitten syöttäminen niin että se "itte" keksii, tarkoituksellinen kanamaisuus, hyvällä tuulella pitäminen) Kun myötäily on hyppysissä, hallittu suuttumus ja konfrontaatio tai täyspudotus totaaliseen romauttamiseen tarpeen mukaan onnistuu.
Äitini tällaista kertoili työelämäkokemuksistaan businesmuailmassa...
"Jos minusta hiukkaakaan tuntuu että joku pusertaa minua johonkin suuntaan pahantahtoisuuttaan ja silkkaa ilkeyttään, kaivan kantapääni maahan. En suostu ikinä kumartelemaan kenenkään ylimielisyydelle tai omahyväisyydelle... "
Ja saat turpiisi. Niin se maailma vaan toimii, tyhmänylpeitä rangaistaan tyhmyydestä, katkerat vain kärsivät omasta sapestaan. Mutta jos osaat jalkatyön ja käyttää vastustajasi voiman hyväksesi, siitä judo ja magia alkaa...
Vittuilu (leikillään tai vakavissaan leikillään) on ihan eri asia, se on empatiaa ja sosiaalista taitoa.
Millainen mahtaisikaan olla äiti, joka ei joko hylkää lastaan päivittäin (kun pitää lotrata viinan tai miesten kanssa tms.) tai roiku pennussaan kiinni kuin iilimato? Sellainen järkevä ihminen joka tajuaa pitää hajuraon myös lapsi-ihmiseen, mutta kuitenkin ottaa myös vastuun?
Rehellinen äiti ainakin varmaan liippaisi jo läheltä ihannetta. Sellaisella äidillä tietysti pitää olla hyvä itsetunto.
Itse en ole koskaan sietänyt äitejä jotka antavat lapsensa joka kerran voittaa lautapelissä, puhuvat lapselle kuin idiootille, laittavat mielipidekirjoituksiinsa allekirjoitukseksi Kolmen lapsen äiti tai Äippä, eivät tajua että omassa pikkuriiviössäkin voi olla vika jos se riitelee naapurin kakaroiden kanssa; äitejä jotka vain haukkuvat itseään koko ajan ja olettavat että lapsenkin suurin synti olisi ylpeys, haukkuvat kaikkia ja suuttuvat jos lapsi arvostelee jotakuta...
Lista saattaisi olla loputon, joten päätän täältä tähän.
Pitääköhän hyvän äidin olla addiktiovapaa?
On maailman vaikein taitolaji antaa näennäisesti periksi...
Onnistuu ehkä yhdentekevien ihmisten kanssa, mutta jos vastustaja on rakas ja läheinen, niin sitten onkin jo tuhannen taalan paikka.
;)
vaan sama terve periaate.
Äippä tai Iskä.
Joo paree ois olla addiktiovapaa. Varsinkin vapaa addiktiosta omaan skidiin.
Mut haluuks neuvoo käytännössä?
En lisäänny.
Niin, asia mikä tekee ehdotuksestasi mahdottoman on se, että tällä vanhalla kyylällä ei ole esimiehiä koska tämä omistaa ko. yrityksen. Lähin kollegani on pomon kupeiden hedelmä isolla H:lla. :-)
Listaamasi ominaisuudet pitävät hyvin paikkansa kyylää ajatellen ja myös kupeiden Hedelmä on omaksunut kasvattajansa opit. Kaikenlainen yrityksen markkinointi ja näkyväksi tekeminen on humpuukia ja huuhaata ts. ollaan vain yhden ison asiakkaan varassa. Laatu, sertifikaatit, pr ja vihreät arvot ovat täysin pois laskuista, silkkaa rahastusta, sanoisi kyylä.
Alani kuviot ovat aika pienet joten kaikki tuntevat kaikki jollaintasolla, haluan siis ettei yhdelläkään työnantajalla ole minusta pahaa sanottavaa.
Sanotaan näin että olisin halunnut tehdä parannuksia ko. firmassa kuten parantaa ilmapiiriä ja lisätä tehokkuutta, mutta koska minun ehdotukseni kaikuvat kuuroille korville, olen päättänyt jättää nykyisen paikkani ja hakea työn jossa saan vaikuttaa.
Äh, jos ei osaa olla kana niin ei osaa. Kai mä tajuan tuon feminiinisen vallankäytön vasta sitten kun oma olen rupsahtanut ja ulkonäön hyväksikäyttö on myöhäistä. :-)
Äitisi on viisas nainen!
Joo, kyllä vittuilun ja vidduilun erottaa, käsittääkseni keskusteltiin kunnon vittuilusta. Leikkimielinen kenkkuilu on aivan asia erikseen kuin se, että yritetään runnoa asioita eteenpäin ilkeästi, toisia musertamalla ja iskemällä heikkoon kohtaan.
Olen oppinut, että jos asiat esittää kauniisti ja perustelee kantansa, on paljon helpompaa saada omat näkemyksensä läpi.
Joo-o. Tilanteen tekee tosiaan harmilliseksi, jos kyylä kakaroineen omistaa puljun.
Jos ilkeä olisin, niin kehottaisin vaihtamaan kilpailijan leipiin, viemään tärkeät asiakastiedot mukanasi, sairastumaan juuri sopivasti ison projektin alussa ja sanomaan itsesi irti kolme viikkoa ennen tilintarkastusta. Sitten irtisanomisajan voisi notkua oman pulpetin ääressä ja vittuilla minkä ehtii... Siis aina kannattaa fantasioida. Ne antaa kummasti positiivista potkua.
Kaveeraaminen sen Ison Asiakkaan kanssa tekisi myös gutaa. Kyylä saisi pelätä välillä sinua.... Kun Iso Asiakas saisi vinkkejä miten omia projekteja saisi tehtyä tehokkaammin ja edullisemmin saisit kiitosta myös kilpailijoilta.
Olisi kyllä todella ilkeää! :-)
Jossainmäärin kaveeraankin tuon avainasiakkaan kanssa. Olen tässä mietiskellyt ja tullut siihen lopputulokseen, että täällä ei mahdollisuuksia etenemiseen anneta ja vaihdan siis puljua. Nyt täytyisi saada voimia ja motivaatiota aloittaa työnhaku, kauhea prosessi ja myös jossainmäärin pelottava. Pitäisi muistaa ettei juuri tätä pahempaa työpaikkaa voi olla joten allikkoon ei voi joutua.
Jos omaat erityisosaamista niin...
Omalla kohdallani pomo-osasto pysyi nöyränä, kun annoin ymmärtää että jos sukset menee ristiin niin minulla on kilpaileva yritys toiminnassa vielä samalla viikolla...;-D
Aika monenlaista osaamista on mahdollista pistää asiantuntijayrityksen piikkiin. Sellaisessa vain taivas on rajana....
Voi olla että se päivä vielä koittaa, täytyy nyt luoda ahkerasti suhteita ja pitää tuntosarvet pystyssä, tavoitteet ovat jokatapauksessa korkealla. :-)
Sinulla on kyllä hyvä tyyli. Sopiva määrä röyhkeyttä pitää olla jotta pääsee eteenpäin, jos aloittaa nöyristelyn niin nöyristellä saa hamaan hautaan saakka. Pitää minunkin oeptella!
Nöyräksi minuakin luultiin...
Kaikki oli hyvin kunnes firma ilmoitti että nyt menee huonosti ja että kaikkien pitää osallistua talkoisiin - paitsi tietenkin yhtiön johdon. Palkkoja alettiin laskea samaan aikaan kun johto veti isompia voittoja.
Kun mun vuoro tuli jutella "talkoista" ilmoitin lähteväni hevonkuuseen ja perustavani oman firman. Tämä oma pikkupulju on pyörinyt nyt yli 10 vuotta enkä ole katunut: jää aikaa höpötellä netissä ja leikkiä lasten kanssa. Eikä talouskaan ole metsään mennyt.
Rohkeasti vaan!
Ethän aio tulla vanhaksi kyyläksi? :-)
Kai se vaatii tuollaisen sysäyksen ennenkuin sisuuntuu tarpeeksi ja repäisee itsensä irti.
My time will come....
>>Ethän aio tulla vanhaksi kyyläksi? :-)>>
Auts! Toi oli paha!
Ei ole varaa ryhtyä kyyläksi, eikä oikein haluakaan.
Firman voi perustaa rahanhimosta, huonoa itsetuntoa pönkittääkseen, olosuhteiden pakosta TAI vapaudenkaipuusta ja siitä että on unelma.
Lähdin toteuttamaan omaa unelmaani ja onnistuin siinä.
Pääasia ei ole voiton maksimointi vaan lisävapaa-aika ja mahdollisuus hyvien kaverien kanssa puljata projekteja, jotka ovat mielenkiintoisia. Ei tarvii katella kyyliä.
Onnea onnistumisellesi!
Kiitos! Kaikkea hyvää sinullekin ja firmallesi nyt ja aina!
Luulen, että jos joskus uskallan ottaa niin ison askeleen että perustan oman firman, niin teen sen puhtaasti vapauden kaipuusta tai olosuhteiden pakosta. Rahaa en tarvitse kuin sen verran ettei tarvitse joka penniä miettiä.
Uskoisin että jotkut ihmiset perustavat firman jos haluavat koetella omia rajojaan. Onhan se melkoinen taidonnäyte jos aloittaa homman nollasta ja saa sen vielä rullaamaan.
Tahtoo lisää!!! ;-)
http://tiedostamaton.net/mielihyva.html
Hyvä etten ole ikinä opetellut juuri muita "paheita" kuin onanoinnin...
Mutta vakavasti. Noinkohan ihminen joka ei olisi koskaan nähnyt minkään olennon parittelevan tai harrastavan seksuaalista toimintaa, voisi ominpäin keksiä seksin salat? Onanoimaan varmaan oppisi (miehet ihan takuulla ja naiset vaikkapa puuhun kiivetessään?) - mutta oppisiko ominpäin keskenään toisen yhtä torven kanssa että mitenkäs ne ruuvit ja mutterit keskenään toimivat... En usko että oppisi. Mieheni tosin on toista mieltä.
Miehet... :P
Aliarvioit ihmisen suunnattoman uteliaisuuden... Ei kai siihen opetusvideoita tarvita keksiäkseen mitä vaan kivaa. Varsinkin kun vaihtoehtoiset tavat ovat aika vähissä. Kyllä kaksi tolloakin jossain vaiheessa sen hoksaa kun molemmilla on mukavaa.
Mikä pahe se onanointi muka on olevinaan? Runkkaushan on hieno ja iloinen asia. Kaikki runkkaamaan!
Nooooo eihän se pahe olekaan ennenkuin sitten kun siinä menee koko aika, kukat kuihtuu ikkunalla, kissat ja koirat nääntyvät nälkään ja koko perhe on lähtenyt mummolaan pysyvästi...
Päinvastoin, siitähän se vasta alkaa.
Kuten tuossa sanottiin, ei addiktioista ole helppo päästä eroon. Lisäksi addiktio voi olla jotakin sinänsä vaaratonta tai jopa hyödyllistä. Itse pidän esimerkiksi runkkaamista ja teen juomista osin hyödyllisenä, osin harmittomana toimintana, josta en edes haluaisi eroon. Nyt jos on niin että jokin tietty mielihyvää tuottava asia alkaa viedä suhteettoman paljon aikaa niin että elämän tasapaino järkkyy sen takia harmillisella tavalla, on minun ratkaisuni tähän ollut addiktioiden monipuolisuus. Ajatelkaas. Kuinka monella tavalla osaatte hankkia nautintoa? Olutta ja telkkaria? Itsetyydytystä? Kirjoittelua nettiin? Olipa teillä tapoja kuinka monta tahansa, aina voi oppia jotain uusia. Tässä on se hyöty, että joitakin addiktioita voi korvata toisilla, tai ne ovat ikäänkuin vaihdettavissa keskenään. Esimerkiksi kahvin juonnin voi vaihtaa teen juontiin ja teen voi vaihtaa haudutettuihin yrttijuomiin. Näin päästiin eroon haitallisesta vaikutuksesta, mutta nautinto jää. Ja kukas nyt nautinnosta haluaisi eroon?
Runkkaamista ei oikein voi korvata millään, joten arvostan sitä erittäin korkealle. Se ei myöskään ole haitallista, vaan päinvastoin sehän pitää putket puhtaina ja ainakin miehillä ehkäisee eturauhassyöpää.
Elokuvat voi korvat kirjoilla tai toisinpäin. Ylipäänsä kaikenlaisten addiktioiden kanssa voi tasapainotella siten että löytää hyvän sekoituksen erilaisia asioita joista nauttii, ja jotka sopivat yhteen, ja jotka eivät saa aikaan haitallisia vaikutuksia.
Riippuvaisuus nautinnosta on tuhoutumaton inhimillinen ominaisuus, joita maagikko käyttää etsiessään voimaa. Meitä voidaan kusettaa ja manipuloida, mutta meiltä ei voida kokonaan viedä kykyä hankkia itsellemme nautintoa ja päästä sitä kautta muuntuneisiin tajunnan tiloihin. Aina löytyy jokin keino.
Vain täydellinen askeetti haluaa päästä eroon kärsimyksestä tuhoamalla tarpeensa saada nautintoa. Se lienee mahdollista, mutta todella harva pystyy antamaan niin epäinhimilliselle päämäärälle sydämensä ja saavuttamaan jotakin arvokasta.
Me muut jotka elämme kieriskellen nautinnoissa, voimme tyytyä jonglööraamaan nautinnoillamme sillä tavoin ovelasti, että kaikki sujuukin aivan sutjakkaasti, emmekä vajoa typeryyksiin.
Elämässä ei kuitenkaan ole kysymys aivan pelkistä nautinnoista, tämänhän hyvät lukijat varmasti ymmärtävät. Tämä viesti nyt kuitenkin käsitteli vain elämän hedonistista osaa.
Ja nyt kaikki runkkaamaan niin että aivot menee muussiksi!
Hahaa! Arvoisat Babylos, Runker ja Chandi.
Johtokunnan kokous on avattu.
Mitä on esityslistalla tänään? Riippuvuudet ja runkkaaminen on nähdäkseni käsitelty. Esittäisin että siirtyisimme seuraavaksi käsittelemään aihetta "maagisten metodien kehitys muuttuvassa yhteiskunnassa".
Itse olen viehättynyt musiikin ja elokuvien käytöstä emootioiden hallitsemisessa, oivallusten synnyttämisessä ja energioiden ohjailussa. Entä te?
Jotkut asiat vain eivät ole muuttuneet sitten kivikauden. Arvaa mitkä? :-)
Musiikista ja elokuvista puheen ollen, ne ovat erinomaisia työkaluja, joskin niilläkään ei aivan sentään ilmaiseksi pääse energioiden maailmaan. Itse olen havainnut, että vaikuttava ja rikas musiikki pistää visuaalisen mielikuvituksen hyrräämään jos malttaa sulkea silmät ja kuunnella kaikessa rauhassa.
Elokuvat taas vaikuttavat minulla tunteisiin ja tuottavat älyn retkiä uusiin paikkoihin. Hyvä elokuva on sellainen johon oma fysiologia ehtii mukaan, ei liian hätäinen mutta ei myöskään niin puuduttava että putovan kelkasta.
Eipä paljon mikään ole muuttunut. Ennen elokuvia oli teatteria, ja ennen järjestäytynyttä musiikkikulttuuria oli kuitenkin soittamista ja laulamista. Mielestäni maagiset metodit eivät oikeastaan ole ajan kanssa muuttuneet kuin korkeintaan kosmeettisesti. Samat säännöt pätevät kuin kivikaudellakin.
PS. Olen runkannut kohta kolme päivää putkeen ja vieläkin vaan tekee mieli lisää. On tämä hullua. Koeta nyt tässä saavuttaa eroottiskomatoosia selkeydentilaa kun ei näy komaa eikä toosia edes taivaanrannassa. Mahdollisesti tarvitaan joitakin rajumpia menetelmiä.
Tällaiselle Laiska-Jaakolle nykyteknologia ja digitaaliset tallenteet ovat kyllä avanneet varsinaisen runsauden sarven, mitä tulee menetelmiin.
Kysymys kuuluukin nyt: millaista musaa ja mitä elokuvia mihinkin tarkoitukseen?
Ellen nyt väärin muista, niin olisiko ollut Steven Halpern, joka tutki musiikin vaikutuksia ihmiseen (Oletko muuten koskaan istunut infraääni-tuolissa? Se voisi tuoda lisäpotkua tuohon nykyiseen metodiisi.)
Halpern erotti musiikin värit ja melodian toisistaan. Ja kas: melodia aktivoi vasenta aivolohkoa, mutta värit oikeaa. Samoihin aikoihin sitten tultiin tulokseen että Mozart patistaisi aivoja parempiin matemaattisiin suorituksiin (melodiakuluillaan). Ja joku toinen keksi että pelkästään spektrimuutoksiin perustuvalla musiikilla voisi sitten aktivoida luovuutta...
Enpä tuota tiedä... Onko kokemuksia?
Leffa välineenä on taas sattuneesta syystä sydäntäni lähinnä ja jaksan kerta toisensa jälkeen innostua siitä yhä uudelleen. Tarina, visuaalisuus, ääni... Noinkin kokonaisvaltaisella aistielämyksellä pelaaminen on jo minusta metodina sitä luokkaa että vetää hyvinkin vertoja helluntailaisten telttakokouksille ja notskin ääressä rummuttamiselle. Kyse on vain siitä, miten hyvin tuon välineen hallitsee.
PS. Fantasioitko runkatessasi vai pyritkö meditoimaan? Oletko kokeillut lopettaa välillä? Miten vieroitusoireet ilmenevät?
Kun nyt kuitenkin ollaan Magia-osastolla, niin mieleeni jälleen kerran palajaapi tämä iänikuinen dilemma, että voiko energiansa haaskata liialla seksistelyllä tai itsensä näpräilyllä? Oma vastaukseni on: kyllä ja ei.
Tässäkin harrastuksessa kannattaa nimittäin tietää onko siihen nyt sopiva aika. Ja mistäs sen sitten ikinä tietää muuten kuin kokeilemalla. Joskus energiaa on vaikka pikkulinnuille viskata, ja jokainen orgasmi vain siivittää tietä seuraaviin, ja voi pompata ylös valmiina vaikka rakentamaan kokonaisen talon. Joskus toiste taas "niiltä joilla ei ole otetaan loputkin pois" ja se paskaorkku minkä jollakin ilveellä on onnistunut saamaan onkin se viimeinen reikä mistä lirahtaa loputkin energiat suoraan suohon.
En siis katsoisi, hyvät kokouksen osanottajat, että voi mennä tyrkyttämään kaikille että naikhaa niin perkheleesti, t-a-i että laittakaapa tulppa sinne alas ja ajatelkaa henkeviä. Tässä kuten miljoonassa muussakin asiassa jokin erikoinen Hetken Sopivuus ja Yleiset Virtaukset Minussa Itsessäni näyttää määräävän minne mennään ja millä tavalla...
saamaa viiittuuuuunn narhrkkharipassshhhkaaaa, viddddhhuuuu kaikkkkiiiiii....
Kun en pahemmin noita kouluja (en tarkoita noitakouluja, hah hah) ole käynyt, voin vain junttina löpistä mitä sattuu omaan pikku pääkkyyn pälkähtämään.
Niin. Inhoan elokuvia joissa on itkurysä. Joku Lassie palaa kotiinsa... Pyh. ET, yäk. Titanic, hyi hevon v-n s-nan...
No joo. Jostain kumman syystä en itke teennäisten viritysten takia, enkä jonkun ihmisen vuoksi. Mutta jos elokuvan juoni menee niin että jollakin ihmisellä on syvä suhde eläimen kanssa ja se eläin pääsee nirristään, niin sitten saan nieleskellä. Sellainen tapaus tuli vastaan esim. viime lauantaina, kun fransmanni jakoi hetken aikaa luolan leopardin kanssa.
Kahden täysin erilaisen lajin välinen ystävyys(?) sykähdyttää. Löytää edes hetken ajan yhteys olentoon jonka aivoituksia tuskin voinee koskaan täysin ymmärtää... Tajuta että syvällä jossakin kulkee se samankaltaisuus minkä elämä voi luoda olentojen välille vain sen takia että nämä ovat elossa (tai vaikkapa senkin vuoksi että kumpikin sattuu olemaan nisäkäs).
SIINÄ on jotain maagista. Siinä on vapautta. Voi hyväksyä toisen ymmärtämättä toista... Ehkäpä hyväksyy itsestäänkin jotain unohduksiin, alitajuntaan painettua, ja saa enemmän energiaa käyttöönsä...
Niin että tunkekaa vaikka ne muovi-ETt sanonko minne ja laittakaa se kesy-Lassie jolkottamaan suoraan maamiinaan... Upottakaa vaikka kaikki maailman laivat...
Luonto, kesytön luonto tulee ihmiseen ja siitä hyvästä voin minäkin itkut vääntää.
Halpern on mulle tuntematon nimi, mutta musiikin vaikutusta kunnioitti suuresti jo Platon, joka tahtoi ihannevaltiostaan kieltää liian kiihkeät skaalat. Joskus pienenä luin semmoista kirjaa kuin oppimisen vallankumous, jossa neuvottiin mm. kuuntelemaan Bachin Goldber-variaatioita niin virittyy oppivaiseen mielentilaan. Josephson, paranormaaliin hurahtanut fysiikan nobelisti, tutkii musiikkia kovasti vakavissaan. Jne.
Siekkari-meditaatio oli joskus oma suosikkini, ämyrit lahkeenlepatus asentoon ja vapaata horkkamaista assosiaatiota kaatumispisteeseen...
Runkkaamisessa ilman muuta paras tekniikka on olla kuvittelematta mitään ja kutsua sekstaamaan ihka-aitoja incubuksia ja succubuksia, makunsa mukaan ja makuansa kehittäen.
>Niin. Inhoan elokuvia joissa on itkurysä.
>Joku Lassie palaa kotiinsa... Pyh. ET, yäk. >Titanic, hyi hevon v-n s-nan...
Lassie ja Titanic, aika saatanan huonoja esimerkkejä itkurysistä keksit. Eihän kornius itketä vaan ärsyttää.
Itselläni toimii nykyisin parhaiten Bollywood-leffojen itkurysät. Kunnon manipulatiivinen takuuvarman toimiva itkurysä on taidetta suurimmillaan, sano Aristoteles kun katharssiksen koki.
Omasta päästään ainakaan. Seuraa vain ihmisiä mille he nyyhkivät, ja mitä he haluavat teatterissa ja töllöstä nähdä.
Ihmiset ovat aika saatanan huonoja laittamaan vastaan kun heitä viedään kuin pässiä narussa. Itke! Katso tämä miljardibiljardifilkka jonka kaikki muutkin ovat jo nähneet! Itke!
tarpeetomasti? Topu sanoisi: been there, done that.
Jos miljardibiljardifilkka itkettää mua reilusti ja aidosti - niin että mä itken oikeesti - , niin tottakai se on hyvää ja totta manipulaatiota, eikä vaan rahan ansiota.
Taitoa on vasta se, kun kulkee pässinä narussa ja päättää minne naru kuljettaa. Enemmistön/vähemmistön mielipiteet on vain työkaluja, jos niitä on tarvis käyttää. Kun juttu on liikkis, se on liikkis, eikä se oo kenenkään muun juttu mut hauskempaa jos ei yksin oo sitä mieltä että juttu on liikkis. Vai?
Babs, kun taidat kirjoitella tänne vain öisin klo 0 - 2 (liekö addiktio...) niin enpäs sitten taida enää ehtiä viesteistäsi nauttimaan... Lopetan netin tänäpänä epämääräiseksi ajaksi.
Harmi, mutta tämä on tarpeellinen tauko tähän touhuun.
Hei siis sun heiluvilles,
- Chandi (ja edelliset inkarnaationsa)
Vieläkö Babuloksen lakko pitää?
Lopetin tupankoinnin.
Haluaisin näin satunnaisena lukijana välittää ketjun aloittajalle vilpittömät kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Olet inspiroinut, vaikkakin todennäköisesti huomaamattasi, erään parhaimmista ja mielenkiintoisimmista ketjuista joita olen koskaan Suomi24:ltä lukenut. Kädenojennus, käsi lippaan ja hatunnosto!