Olen ollut Ihastutunut samaa koulua käyvään saman ikäiseen (15) tyttöön.
Yhteisiä tunteja ei ole siitä huolimatta.
Edellis vuonna hän tuli silloin tällöin puhumaan kaverilleen joka oli minun luokallani ja he puhuivat välillä minullekkin. Vasta tänä syksynä ihastuin häneen ja aloin ymmärtää että hänkin saattoi olla kiinnostunut minusta.
Meillä oli jonkin moista silmäpeliä alkusyksystä ja hän tuli tervehtimään kerran ohimennen.
Ongelmana oli että en aluksi huomannut häntä ja huomattuani jäädyin täysin. Nolasin itseni totaalisesti ja olen hävennyt siitä lähtien.
Pientä silmäpeliä oli vielä mutta hön ei enää tullut puhumaan. Hän on kavereiden ympäröimänä aina ja kaikkialla.
Minun piti alun perin pyytää anteeksi tuota kamalaa episodia mutta en joko uskaltanut tai saanut tilaisuutta.
Lopulta päätin unohtaa hänet. Nyt törmäsin häneen taas ja en saa häntä päästäni enkä tiedä mitä tehdä.
Vaikka kuinka yritän katsoa häntä kohti ja hymyilä hän ei yleensä ole huomaavinaankaan.
Pelkään että olen myöhässä mutta en saa häntä mielestänikään.
Onko oikein että menen puhumaan hänelle hänen kotimatkallaan kun hän on juuri lähtenyt koulusta vai pitäisikö minun yrittää puhua hänelle koulussa jos hän sattuu olemaan yksin.
Siihen minusta tuskin olisi. Pitäisikö minun yrittää puhua hänelle ollenkaan.
Hän ollut synkkien päivien valo minulle enkä haluaisi päästää irti. Onkohan hän loukkaantunut tai vihaako hän minua nyt?
En tiedä miten toimia.
Yhteisiä tunteja ei ole siitä huolimatta.
Edellis vuonna hän tuli silloin tällöin puhumaan kaverilleen joka oli minun luokallani ja he puhuivat välillä minullekkin. Vasta tänä syksynä ihastuin häneen ja aloin ymmärtää että hänkin saattoi olla kiinnostunut minusta.
Meillä oli jonkin moista silmäpeliä alkusyksystä ja hän tuli tervehtimään kerran ohimennen.
Ongelmana oli että en aluksi huomannut häntä ja huomattuani jäädyin täysin. Nolasin itseni totaalisesti ja olen hävennyt siitä lähtien.
Pientä silmäpeliä oli vielä mutta hön ei enää tullut puhumaan. Hän on kavereiden ympäröimänä aina ja kaikkialla.
Minun piti alun perin pyytää anteeksi tuota kamalaa episodia mutta en joko uskaltanut tai saanut tilaisuutta.
Lopulta päätin unohtaa hänet. Nyt törmäsin häneen taas ja en saa häntä päästäni enkä tiedä mitä tehdä.
Vaikka kuinka yritän katsoa häntä kohti ja hymyilä hän ei yleensä ole huomaavinaankaan.
Pelkään että olen myöhässä mutta en saa häntä mielestänikään.
Onko oikein että menen puhumaan hänelle hänen kotimatkallaan kun hän on juuri lähtenyt koulusta vai pitäisikö minun yrittää puhua hänelle koulussa jos hän sattuu olemaan yksin.
Siihen minusta tuskin olisi. Pitäisikö minun yrittää puhua hänelle ollenkaan.
Hän ollut synkkien päivien valo minulle enkä haluaisi päästää irti. Onkohan hän loukkaantunut tai vihaako hän minua nyt?
En tiedä miten toimia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no hei jätkä mee puhuu sille ja pyydä sen mese ossa ja numero sit vaan mesetät sen kaa ja kyl sille alkaa muistuu mileen millane oot jos teil on ollu silmäpelii mulla oli sama ongelma nyt pyysin sen mese ossan kerran koulus ja ollaan puhuttu joka päivä tänään meil oli tänään koulussilmäpelii oli aika paljon ja ku tultiin takas koululle niin menin juttelee sen kaa ekaa kertaa yksin ja se sano et se on luullu et en oo enää kiinostunu siit mut sitte se tajus ja se uhan yht äkkii pussas mua :D ollaan nyt yhes oltu 2tuntii 22 minuuttii :DDD kannattaa koittaa toivottavasti oli jotain hyötyy täst :D
No kun en ole mikään mesettäjä.
enemmänkin foorumi-ihmisiä.
en ole siis ikinä käyttänyt moista.
Yritin tänään mennä puhumaan kun sain tilaisuuden mutta tuntui kuin hän olisi vältellyt. No en usko että se paikkaansa pitää ja huomenna uusiksi.
Ainakin olen hieman itsevarmempi kuin silloin puolivuotta sitten kun asiasta ei tullut mitään.
Kenelläkään mitään muita ehdotuksia?
On helpottavaa keskustella asiasta muiden kanssa. Luulen että pystyn siihen.
Hankipa tytön numero, kaveriltasi tai numeropalvelusta, samapa tuo. Sen jälkeen viestiä tytölle että esim. "Mentäisiinkö kotiin yhtä matkaa, olisi vähän asiaa sulle?" tai jotain muuta. Itse ainakin menisin sen kanssa matkalla juttelemaan.
No koulu on keskustassa enkä tiedä missä hän asuu minä kun menen bussilla.
Ja onhan se varmaan karua kun "ventevieras" jos näin voi sanoa alkaa lähettelemään tekstareita.
Muuten hyvä neuvo harkitsen.
Näyttäisin Varmaan karulta kyttääjältä jos odottelisin koulun ulkopuolella aamulla vai miten on?
Olin tänään niin lähellä. mutten sitten avannut suutani siinä tunnille menossa kun siinä oli pari kolme hänen luokkalaistaan takana mutta ehkä olisi pitänyt.
Pitäisikö minun sittenkin kokeilla numerotiedustelusta ja soittaa. selittää puhelimessa. Kiitos tuosta ajatuksesta olen harkinnut koko päivän.
Olisiko se liian tungettelevaa.
Vietin tänään ensimmäisen yhteisen tuntimme. Järjestely tilaisuus nimittäin. Tuntuu kuin hän yrittäisi olla katsomatta minuun päin.
Onkohan hänellä joku muu vai haluaako hän unohtaa minut.
Pelkään hänen reaktiotansa.
Esittäkää ihmiset mielipiteitä kaikki käy. Ei tarvitse välttämättä neuvoa haluaisin mielipiteitä.
Ja kiitos kaikille kaikesta.
laittamaan tekstiviestiä.. Itse laitoin kans kerran yhdelle "ventovieraalle" pojalle viestiä, hän vastasi ja antoi mesensä:) Siitä se sitten lähti.. Tsemppiä mitä ikinä päätätkin tehdä! :D
1.
Pitäisikö minun siis kokeilla sillä tekstarilla ja kertoa että minulla olisi asiaa ja kehottaa puhumaan joku päivä jossain vaikka koulupäivän alkaessa.
Vai
2.
Menisinkö vain istuskelemaan koulun portaille maanantai aamuna odottamaan että hän tulee kouluun ja puhua kasvotusten.
Ja
3.
Kannattaako minun kysyä suoraan onko kiinnostus minua kohtaan vielä tallella vai edetä hiljakseen.
Ja
4.
Jos lähetän Tekstarin tunttekohan hän minua nimeltä vai tarvitsisiko laittaa mukaan vielä tarkemmat tunto merkit esim sukunimi Luokka ym. vai pelkällä etunimellä.
... että meetkö puhuu hänelle koulussa vai kotimatkalla. Mutta älä tunge sen kotiin kumminkaan, ellei se pyydä :) Mee vaan rohkeesti juttusille.