aauuuuuu, kauhee ikävä....

Täytyy vain antaa ajan kulua, itselläni ainakaan ei mikään muu keino ole koskaan toiminut. Yritin pakottaa itseni keskittymään työhön ja urheiluun, tai yritin väkisin saada itseni ihastumaan johonkin toiseen, mutta aina tuli jossain vaiheessa itku kun eksä tuli mieleen.

Mutta sitten ajan myötä huomasin ajattelevani häntä aina vain vähemmän ja vähemmän, ja lopullinen irtiotto tuli, kun tapasin nykyisen tyttöystäväni. En ennen uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta nyt on pakko uskoa. Sen jälkeen kun olin ensimmäistä kertaa tavannut hänet, en osannut ikävöidä eksääni enää ollenkaan. Ajattelin nykyistä kultaani aamusta iltaan ja laskin tunteja siihen kun taas törmäisin häneen. en edes tiennyt onko hän lesbo tai bi, tiesin vain hänen etunimensä ja muistin ne kauniit silmät, iloisen ja hieman kiusoittelevan luonteen, ja olin aivan myyty. ja olen edelleen.

Että kyllä sinäkin vielä tulet rakastumaan uudelleen, mutta hyväksy, että se ei välttämättä tapahdu ihan hetkessä. Mutta toisaalta, vaikka kannattaakin antaa aikaa surulle, siihen ei pidä jäädä rypemään. Muista tavata uusia ihmisiä ja elää elämääsi. :)