Missä

KUN KORTTI MENEE. ÄLÄ NYT VAIN AJELE, ETTÄ SAAT KORTTIS POIS

taannoinen tekemäsi rikosilmoitus nettikirjoitus kunnianloukkauksesta?Siitä on jo aikaa kun sen teit,niin kovasti ainakin väitit,joko on tuomioita tullut?Jaa minkä kaupungin oikeustalolla niin tarkistetaan?Vai onko niin että olet vaan, näin ystävällisest sanottuna ,muunnelun totuuden kertoja romaninainen.

EDVARD kirjoitti:

KUN KORTTI MENEE. ÄLÄ NYT VAIN AJELE, ETTÄ SAAT KORTTIS POIS

etten ajanut muuta kuin auton junasta ja rampin vieressä oli poliisit puhalluttamassa. 0,8 promillea, ja kortti lähti. Tuli juhlittua joulua junassa vähän turhan aikaisin.

En taatusti ajele edes metriä. Haluan saada kortin kesäksi.

t. Mirkku

muuten se kirjoitti:

taannoinen tekemäsi rikosilmoitus nettikirjoitus kunnianloukkauksesta?Siitä on jo aikaa kun sen teit,niin kovasti ainakin väitit,joko on tuomioita tullut?Jaa minkä kaupungin oikeustalolla niin tarkistetaan?Vai onko niin että olet vaan, näin ystävällisest sanottuna ,muunnelun totuuden kertoja romaninainen.

Lue lisää

samoin kuin se tekemäni pahoinpitelyilmoitus Anneli Sarin konsertissa. Ei ole kuulunut mitään. Pitäisi kysellä, mutta kun yleensä unohdan aika pian ikävät asiat, ja on muutenkin kiireitä, niin ei ole tullut tehdyksi.

t. Mirkku

EDVARD kirjoitti:

KUN KORTTI MENEE. ÄLÄ NYT VAIN AJELE, ETTÄ SAAT KORTTIS POIS

kun ne sen kortin nappas, sanoin: älkää viitsikö viedä mun korttia, millä mä nyt todistan ikäni kun käyn tupakkaa ostamassa?
Niillä oli hauskaa. Lapissa on maan huumorintajuisimmat kytät.

t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

samoin kuin se tekemäni pahoinpitelyilmoitus Anneli Sarin konsertissa. Ei ole kuulunut mitään. Pitäisi kysellä, mutta kun yleensä unohdan aika pian ikävät asiat, ja on muutenkin kiireitä, niin ei ole tullut tehdyksi.

t. Mirkku

Lue lisää

asia tuo järki ihmisellä, se on kyllä niitä arvokkaampia Jumalan antamia lahjoja. Sit ku saat mirkku kortin , ni tuu tänne pidetää hyvät puutarha juhlat, tuossa heinäkuun tietämillä kun , ja , jos meikäläine täyttää vuosia ?

taaviakin haluasin nähä. miten voit taavi?

edvard kirjoitti:

asia tuo järki ihmisellä, se on kyllä niitä arvokkaampia Jumalan antamia lahjoja. Sit ku saat mirkku kortin , ni tuu tänne pidetää hyvät puutarha juhlat, tuossa heinäkuun tietämillä kun , ja , jos meikäläine täyttää vuosia ?

taaviakin haluasin nähä. miten voit taavi?

Lue lisää

Puutarhajuhlat on hieno idea, jos merkkipäivät osuu sopivasti kesäaikaan. Nyt voisi olla vähän kylmää..
Jos käräjäoikeuden kaverit luovuttavat kortin, saatanpa tullakin, palaillaan asiaan.

Mutta oletteko ottanut huomioon, että ruoho ei yleensä kasva siellä missä Mirkku on kulkenut?

Lähden huomisiltana Ouluun saamelaistapahtumaan ja sinne luvattiin kunnon lumimyräkkää. Näkeepähän senkin ihmeen tänä talvena. Ai niin, olihan Lapissa uutena vuotena oikein kaikkien aikojen myräkkä, hyvä juttu kun en voinut ajaa autoa.Mieskin jäi tienpenkalle jumiin kun väisti lumiauraa, eikä päästy ilman hinaajaa mihinkään.

t. Mirkku

Anteeksi vain.

En vieläkään saa kommentoitua edes noita taannoisia, mutta ennen kuin unohdan, piti ehdottomasti kysymäni mahdollisia mielipiteitä Gontsarovin Oblomovista. Tuo on kaikessa vetelyydessäänkin minusta varmaankin maailmankirjallisuuden yksi sympaattisimmista hahmoista. Ja kirja, käännös, kovin kaunista kieltä. Se vain jäi lukematta kovin pitkäksi aikaa, kun olen hidas lukija, teos kohtuullisen laaja ja kirjojahan maailmassa todella riittää, lukemisenkin arvoisia. Origo taisi jossakin pakinassa hahmotella Oblomov-seuraa, jota ei esim. tultaisi rekisteröimään, koska sen kaltainen puuhakkuus olisi ristiriidassa yhdistyksen hengen kanssa jne :-)

http://az.lib.ru/g/goncharow_i_a/text_0020.shtml

Ajattelin ottaa kauniseen käteen kouluissa käytetyt alkeisoppikirjat; joskus opettelin esim. ranskan sanastoa laittelemalla asuntoon pieniä lappuja, joissa ko. esineen nimi sillä kielellä. Laulujen kautta sanoja myös jää vallan mainiosti mieleen. Muusta myöhemmin.

H.

tunkemassa ketjuun... kirjoitti:

Anteeksi vain.

En vieläkään saa kommentoitua edes noita taannoisia, mutta ennen kuin unohdan, piti ehdottomasti kysymäni mahdollisia mielipiteitä Gontsarovin Oblomovista. Tuo on kaikessa vetelyydessäänkin minusta varmaankin maailmankirjallisuuden yksi sympaattisimmista hahmoista. Ja kirja, käännös, kovin kaunista kieltä. Se vain jäi lukematta kovin pitkäksi aikaa, kun olen hidas lukija, teos kohtuullisen laaja ja kirjojahan maailmassa todella riittää, lukemisenkin arvoisia. Origo taisi jossakin pakinassa hahmotella Oblomov-seuraa, jota ei esim. tultaisi rekisteröimään, koska sen kaltainen puuhakkuus olisi ristiriidassa yhdistyksen hengen kanssa jne :-)

http://az.lib.ru/g/goncharow_i_a/text_0020.shtml

Ajattelin ottaa kauniseen käteen kouluissa käytetyt alkeisoppikirjat; joskus opettelin esim. ranskan sanastoa laittelemalla asuntoon pieniä lappuja, joissa ko. esineen nimi sillä kielellä. Laulujen kautta sanoja myös jää vallan mainiosti mieleen. Muusta myöhemmin.

H.

Lue lisää

on nyt luennassa.

tuo Erofejev kirjoitti:

on nyt luennassa.

Sekä Erofejev että Oblomov. Oblomovin ajattelu- ja elämäntapa on mahdollisimman vieras itselleni, mutta tyyppi on kaikessa vetelyydessään uskomattoman sympaattinen. Oikeastaan kadehdittava, koska häntä ei mikään maallinen pahemmin hetkauta. Näin siitä upean tulkinnan Espoon kaupunginteatterissa, missä Oiva Lohtander tulkitsi loistavasti päähenkilöä. Kerrassaan herkullinen.

Erofejev taas on, kuten huomaat, äärityypin venäläinen: rapajuoppo, toisaalta uskomattoman filosofinen ja kyyneliin asti tunteellinen, toisaalta äärimmäisen kyyninen ja karkea. Ja mitä ihanaa ajankohtaista satiiria: esimerkiksi se kohta, missä junamatkustajat päättävät tehdä vallankumouksen, julistaa sodan Norjalle ja valita presidiumin ja Venitshka julistaa itsensä presidentiksi. Ja koska vallankumousta ei voi olla ilman dekreettiä, ja asioilla täytyy olla prioriteettijärjestys, määrää Vallankumouksen ensimmäinen dekreetti Shura-tädin avaamaan viinakioskinsa jo kello 6 aamulla eikä vasta 9.30, mihin asti on sietämätöntä odottaa...

Nauroin aivan hillittömästi, kun luin tuota kirjaa. Venäläisyyttä ei voi paremmin kuvata!
Sorry jos en nyt viikonloppuna vastaa viesteihin, lähden tosiaan Ouluun tänään. Mutta kirjoita, mitä tykkäät Erofejevista. Vastaan maanantaina. Tai vielä tänään myöhemmin.

Mustalaismusiikki-esitelmä meni tosi hyvin. Sain olennaisimman pakattua 20 minuuttiin. Siis hyvin olennaisimman.

t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Sekä Erofejev että Oblomov. Oblomovin ajattelu- ja elämäntapa on mahdollisimman vieras itselleni, mutta tyyppi on kaikessa vetelyydessään uskomattoman sympaattinen. Oikeastaan kadehdittava, koska häntä ei mikään maallinen pahemmin hetkauta. Näin siitä upean tulkinnan Espoon kaupunginteatterissa, missä Oiva Lohtander tulkitsi loistavasti päähenkilöä. Kerrassaan herkullinen.

Erofejev taas on, kuten huomaat, äärityypin venäläinen: rapajuoppo, toisaalta uskomattoman filosofinen ja kyyneliin asti tunteellinen, toisaalta äärimmäisen kyyninen ja karkea. Ja mitä ihanaa ajankohtaista satiiria: esimerkiksi se kohta, missä junamatkustajat päättävät tehdä vallankumouksen, julistaa sodan Norjalle ja valita presidiumin ja Venitshka julistaa itsensä presidentiksi. Ja koska vallankumousta ei voi olla ilman dekreettiä, ja asioilla täytyy olla prioriteettijärjestys, määrää Vallankumouksen ensimmäinen dekreetti Shura-tädin avaamaan viinakioskinsa jo kello 6 aamulla eikä vasta 9.30, mihin asti on sietämätöntä odottaa...

Nauroin aivan hillittömästi, kun luin tuota kirjaa. Venäläisyyttä ei voi paremmin kuvata!
Sorry jos en nyt viikonloppuna vastaa viesteihin, lähden tosiaan Ouluun tänään. Mutta kirjoita, mitä tykkäät Erofejevista. Vastaan maanantaina. Tai vielä tänään myöhemmin.

Mustalaismusiikki-esitelmä meni tosi hyvin. Sain olennaisimman pakattua 20 minuuttiin. Siis hyvin olennaisimman.

t. Mirkku

Lue lisää

Ei todella ole tarkoitus olla aikavaras, vaikka merkittävää iloa näistä joka kerta irtoaakin. Hyvää matkaa vain.

Olen todella heikosti "sivistynyt" teatterin suhteen, mikä on sikäli aivan ihmeellistä, koska olen tykännyt monista (siis niistä vähistäkin näkemistäni) esityksistä erittäin paljon, pidän mm. siitä tietynlaisesta konkreettisuudesta, siitä että näyttelijä myös näkee sinut katsomossa (no, näkee ja näkee, mutta kuitenkin). Lohtanderin Oblomovin olisin halunnut nähdä (pelkkä ajatus äänensävystä, jolla se mahdollisesti naukaisi jonkin "on kovin varhaista" siihen tai tähän saa suupielet virneeseen), kuten Mannin Mielipuolen päiväkirjassa.

Erofejevin sentään luen aika nopiasti, joskin pitää vielä lukea välissä tuo Harmsin Perinpohjainen tutkimus loppuun, kun se pitääkin jo tänään palauttaa varausten tähden. E on ovela, se lähes pakottaa laajentamaan tietämystä.. jo nautittujen juomien laadun suhteen, kun niitä mainitaan ihan merkiltä tai tyypiltä nyt ainakin. Onneksi on netti. Jos lukisi L. Lindstenin Istuja pitkän illan siinä rinnalla :-) Noin vertailun vuoksi.

Siihen Tolstoin ja Tsehovin naiskuvaan (jne.) palaisin vielä, luulen että se laajentaisi käsityksiäni; Dostojevskinkin päiväkirjoihin tms. tutustuminen kun taannoin täräytti ihan terveellisesti ja antoi aika tavalla ajateltavaa (että romaanejaan voi rakastaa, mutta se muu ajattelu... hmm, hmmm.)

kiirutta... kirjoitti:

Ei todella ole tarkoitus olla aikavaras, vaikka merkittävää iloa näistä joka kerta irtoaakin. Hyvää matkaa vain.

Olen todella heikosti "sivistynyt" teatterin suhteen, mikä on sikäli aivan ihmeellistä, koska olen tykännyt monista (siis niistä vähistäkin näkemistäni) esityksistä erittäin paljon, pidän mm. siitä tietynlaisesta konkreettisuudesta, siitä että näyttelijä myös näkee sinut katsomossa (no, näkee ja näkee, mutta kuitenkin). Lohtanderin Oblomovin olisin halunnut nähdä (pelkkä ajatus äänensävystä, jolla se mahdollisesti naukaisi jonkin "on kovin varhaista" siihen tai tähän saa suupielet virneeseen), kuten Mannin Mielipuolen päiväkirjassa.

Erofejevin sentään luen aika nopiasti, joskin pitää vielä lukea välissä tuo Harmsin Perinpohjainen tutkimus loppuun, kun se pitääkin jo tänään palauttaa varausten tähden. E on ovela, se lähes pakottaa laajentamaan tietämystä.. jo nautittujen juomien laadun suhteen, kun niitä mainitaan ihan merkiltä tai tyypiltä nyt ainakin. Onneksi on netti. Jos lukisi L. Lindstenin Istuja pitkän illan siinä rinnalla :-) Noin vertailun vuoksi.

Siihen Tolstoin ja Tsehovin naiskuvaan (jne.) palaisin vielä, luulen että se laajentaisi käsityksiäni; Dostojevskinkin päiväkirjoihin tms. tutustuminen kun taannoin täräytti ihan terveellisesti ja antoi aika tavalla ajateltavaa (että romaanejaan voi rakastaa, mutta se muu ajattelu... hmm, hmmm.)

Lue lisää

Nautin suunnattomasti tästä keskustelunaiheesta, kun melko harvoin törmää ihmiseen, jolla on kaikkinielevä intohimo venäläiseen kirjallisuuteen, paitsi tietysti Venäjän laitoksella, mutta siellä se kuuluu kuvioihin. Eikä sielläkään todellakaan kaikilla, ihmiset jakautuvat selkeästi kielioppi- ja kirjallisuustyyppeihin, ja kielioppi-ihmiset tuskittelevat kirjallisuuden kanssa: miksi näitä analyysejä täytyy vääntää, mitä mä keksin sanottavaa tuollaisesta rapajuoposta kuin Venitshka..?

Että ei kielen hallitseminen todellakaan takaa kiinnostusta kirjallisuuteen. Tshehov ja Tolstoi todellakin tapasivat hyvin usein ja olivat kirjeenvaihdossa. Neuvostokirjallisuutta-sarjassa on kirja: Tshehov ja Tolstoi, ja siinä puhutaan paljon heidän suhteestaan ja kunnioituksesta toinen toistaan kohtaan kirjailijoina.

Tolstoihan oli hyvin patriarkaalinen, jopa shovinisti myöhemmällä iällään. Tshehov oli yleisesti ottaen myötämielinen hyvinkin erilaisia naistyyppejä kohtaan, joita kuvasi novelleissaan. Ja olihan hänellä lukuisia suhteita, paljolti näyttelijättäriin ja "moderneihin naisiin", hän ei voinut sietää perinteista poroporvarillista avioliittomallia, jota piti "kaupantekona", "henkisesti tylsistyttävänä", "tappavana instituutiona". Tshehov turvautui satiirin, ei moralismin keinoihin kuten Tolstoi.

Mutta voinpa nähdä nämä kaksi herraa kehumassa toisiaan ja jaarittelemassa Jasnaja Poljanan kuistilla Sofia Adrejevnan palveltavana..

Itse luen nyt vähemmän tunnettujen venäläisten naiskirjailijoiden novelleja teoksesta: "Mimotska ottaa myrkkyä", sekä Anna Politkovskajan päiväkirjaa. Luin tuossa yhdessä illassa - en malttanut lopettaa - Sofi Oksasen "Puhdistuksen". Loistava teos.

Otan Ouluun mukaan Mimotskan, Anna Politkovskajan sekä erittäin hyvän ihmiskaupasta kertovan kirjan: Herbjörg Wassmon "Lasi maitoa, kiitos". Se on järkyttävä, varsinkin kun tietää jokaisen yksityiskohdan olevan yhtä todellisuuden kanssa. Ei heikkohermoisille.

t. Mirkku

kiirutta... kirjoitti:

Ei todella ole tarkoitus olla aikavaras, vaikka merkittävää iloa näistä joka kerta irtoaakin. Hyvää matkaa vain.

Olen todella heikosti "sivistynyt" teatterin suhteen, mikä on sikäli aivan ihmeellistä, koska olen tykännyt monista (siis niistä vähistäkin näkemistäni) esityksistä erittäin paljon, pidän mm. siitä tietynlaisesta konkreettisuudesta, siitä että näyttelijä myös näkee sinut katsomossa (no, näkee ja näkee, mutta kuitenkin). Lohtanderin Oblomovin olisin halunnut nähdä (pelkkä ajatus äänensävystä, jolla se mahdollisesti naukaisi jonkin "on kovin varhaista" siihen tai tähän saa suupielet virneeseen), kuten Mannin Mielipuolen päiväkirjassa.

Erofejevin sentään luen aika nopiasti, joskin pitää vielä lukea välissä tuo Harmsin Perinpohjainen tutkimus loppuun, kun se pitääkin jo tänään palauttaa varausten tähden. E on ovela, se lähes pakottaa laajentamaan tietämystä.. jo nautittujen juomien laadun suhteen, kun niitä mainitaan ihan merkiltä tai tyypiltä nyt ainakin. Onneksi on netti. Jos lukisi L. Lindstenin Istuja pitkän illan siinä rinnalla :-) Noin vertailun vuoksi.

Siihen Tolstoin ja Tsehovin naiskuvaan (jne.) palaisin vielä, luulen että se laajentaisi käsityksiäni; Dostojevskinkin päiväkirjoihin tms. tutustuminen kun taannoin täräytti ihan terveellisesti ja antoi aika tavalla ajateltavaa (että romaanejaan voi rakastaa, mutta se muu ajattelu... hmm, hmmm.)

Lue lisää

"Sota ja rauha" on venäjäksi "Vaina i mir",mutta venäjän opiskelijat tuntevat sen nimellä "Mirrivainaa", mikä syntyy, kun sanat laitetaan toisin päin.

Teatterista sen verran, että Ryhmäteatterilla on keväällä menossa Gogolin "Päällystakki", joka on nykypäivään sovitettu kertomaan "pienen ihmisen" ahdistuksesta työelämän puristuksessa. Ryhmäteatteri esitti aivan loistavasti "Master i Margaritan" viime vuonna. Olin hyvin skeptinen, kun menin katsomaan. Mietin, miten ovat niin moniulotteisen teoksen onnistuneet toteuttamaan näyttämöllä. Mutta erinomaisesti olivat onnistuneet.

Ja kyllä, pitää paikkansa, että kirjailija ja teoksensa eivät suinkaan ole aina yhtä. Dostojevski oli hillitön peliaddikti, joka pelasi joka penninsä. Taisin jossain viestissä mainitakin.

t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Nautin suunnattomasti tästä keskustelunaiheesta, kun melko harvoin törmää ihmiseen, jolla on kaikkinielevä intohimo venäläiseen kirjallisuuteen, paitsi tietysti Venäjän laitoksella, mutta siellä se kuuluu kuvioihin. Eikä sielläkään todellakaan kaikilla, ihmiset jakautuvat selkeästi kielioppi- ja kirjallisuustyyppeihin, ja kielioppi-ihmiset tuskittelevat kirjallisuuden kanssa: miksi näitä analyysejä täytyy vääntää, mitä mä keksin sanottavaa tuollaisesta rapajuoposta kuin Venitshka..?

Että ei kielen hallitseminen todellakaan takaa kiinnostusta kirjallisuuteen. Tshehov ja Tolstoi todellakin tapasivat hyvin usein ja olivat kirjeenvaihdossa. Neuvostokirjallisuutta-sarjassa on kirja: Tshehov ja Tolstoi, ja siinä puhutaan paljon heidän suhteestaan ja kunnioituksesta toinen toistaan kohtaan kirjailijoina.

Tolstoihan oli hyvin patriarkaalinen, jopa shovinisti myöhemmällä iällään. Tshehov oli yleisesti ottaen myötämielinen hyvinkin erilaisia naistyyppejä kohtaan, joita kuvasi novelleissaan. Ja olihan hänellä lukuisia suhteita, paljolti näyttelijättäriin ja "moderneihin naisiin", hän ei voinut sietää perinteista poroporvarillista avioliittomallia, jota piti "kaupantekona", "henkisesti tylsistyttävänä", "tappavana instituutiona". Tshehov turvautui satiirin, ei moralismin keinoihin kuten Tolstoi.

Mutta voinpa nähdä nämä kaksi herraa kehumassa toisiaan ja jaarittelemassa Jasnaja Poljanan kuistilla Sofia Adrejevnan palveltavana..

Itse luen nyt vähemmän tunnettujen venäläisten naiskirjailijoiden novelleja teoksesta: "Mimotska ottaa myrkkyä", sekä Anna Politkovskajan päiväkirjaa. Luin tuossa yhdessä illassa - en malttanut lopettaa - Sofi Oksasen "Puhdistuksen". Loistava teos.

Otan Ouluun mukaan Mimotskan, Anna Politkovskajan sekä erittäin hyvän ihmiskaupasta kertovan kirjan: Herbjörg Wassmon "Lasi maitoa, kiitos". Se on järkyttävä, varsinkin kun tietää jokaisen yksityiskohdan olevan yhtä todellisuuden kanssa. Ei heikkohermoisille.

t. Mirkku

Lue lisää

lisätä tuohon:
"melko harvoin törmää ihmiseen, jolla on kaikkinielevä intohimo venäläiseen kirjallisuuteen"

...että sanopa muuta. Olen mm. ollut paikallisessa kirjallisuusyhdistyksessä, jossa ei koskaan, siis koskaan varsinaisesti puhuttu kirjallisuudesta(!) :-) Nyttemmin voin keskustella kirjoista ja kirjallisuudesta kutakuinkin vain ja ainoastaan yhden henkilön kanssa, oikeasti, joka siis ylipäätään lukee (ja rakastaa!) kirjallisuutta ja on lukenut koko ikänsä. Tjaa, no, useammatkin kyllä lukevat, mutta kun mielipiteitä jne. ei saa kiristämälläkään heistä ulos, jokin aivan merkillinen kipsi päällä, ikään kuin olisi olemassa jokin ainoa oikea totuus. Pelkoa vaikuttaa "tyhmältä" tms. jne. Mutta kun en minä siitä niinkään ole kiinnostunut mitä lukevat (aina parempi jos pitää samoista kuin minäkin, kommunikointi kummasti vilkastuu), vaan mitä ajatuksia ja tuntemuksia se lukemansa heissä herättää. Ei se minusta ole yhtään kohtuuton odotus, ja on aika vaikea kuvitella että ihmiset pitäisivät minua jonakin "vaanivana paremmintietäjänä", kun en ole semmoinen, ei tietämys (tai siihen rinnastettava muu kulttuurinen pääoma tms.) ole mikään taistelulaji.

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

"Sota ja rauha" on venäjäksi "Vaina i mir",mutta venäjän opiskelijat tuntevat sen nimellä "Mirrivainaa", mikä syntyy, kun sanat laitetaan toisin päin.

Teatterista sen verran, että Ryhmäteatterilla on keväällä menossa Gogolin "Päällystakki", joka on nykypäivään sovitettu kertomaan "pienen ihmisen" ahdistuksesta työelämän puristuksessa. Ryhmäteatteri esitti aivan loistavasti "Master i Margaritan" viime vuonna. Olin hyvin skeptinen, kun menin katsomaan. Mietin, miten ovat niin moniulotteisen teoksen onnistuneet toteuttamaan näyttämöllä. Mutta erinomaisesti olivat onnistuneet.

Ja kyllä, pitää paikkansa, että kirjailija ja teoksensa eivät suinkaan ole aina yhtä. Dostojevski oli hillitön peliaddikti, joka pelasi joka penninsä. Taisin jossain viestissä mainitakin.

t. Mirkku

Lue lisää

Sodan ja rauhan ainoa ajatuksella katsomani versio (tämä Sergei Bondartšukin mammuttifilmi, DVD-muodossa) oli kieltämättä näyttävä ja varmaankin puvustuksiltaan ja lavastuksiltaan historilallisesti tarkka (pitäisi varmaan nähdä suurelta kankaalta), mutta oikeastaan ainoa mieleen jäänyt asia oli, että Bezuhov vaikutti juuri sellaiselta, mitä oli kuvitellutkin; mies joka hämmentyneenä huomaa ykskaks olevansa naimisissa jne.

Täytyy muistaa se mirrivainaa. Tietysti se naurattaa. Jotakin tuommmoista syntyy väistämättä aina kun sanoissa on tarpeeksi vastaavuutta. Sanojen pyörittely on omalla kohdalla toisinaan mennyt vähän liiankin pitkälle, joten aina välillä pitää yrittää kirjoittaa myös suunnilleen kuranttia kieltä.

Luin tosiaan tuosta Päällystakista juuri jostakin, voi hyvin kuvitella, että aineksia ja yhtymäkohtiakin löytyy suuremmin rutistamatta.

Täällä on uskaltauduttu sovittamaan Karenina harrastajateatterille. On se mentävä katsomaan, ihan jo sen hankkeen rämäpäisyyden tähden. Katson muutenkin melkein kaikkia esityksiä vähän kuin aihioina, ehdotuksina, prosessina - luulen että pitäisin suuresti jo harjoitteluvaiheen seuraamisesta.

H.

tuo Erofejev kirjoitti:

on nyt luennassa.

...mutta muuten kaiken maailman "rojekteja" kesken (no, mitäs suostun kaikkiin puolivillaisiinkin juttuihin tekijäksi), ei saa muotoiltua kommentteja ihan heti. Se on paljon monisyisempi kuin ennakkoon arvelin. Runoelmana sitä ilmeisesti käsitelläänkin.

Palailen asiaan, ehkä jo myöhään illalla (SSM:n jälkeen, tietysti :-)

H.

tuo Erofejev kirjoitti:

on nyt luennassa.

lyhyitä kommentointeja. Voi olla, että nuo sitaattilohkot erottuvat nyt vähän heikosti, mutta ei mahda.

"Luin amerikkalaisesta tytöstä, joka ihastui siinä määrin Waltarin Sinuheen, että opetteli suomen kielen ainoastaan siksi, että pystyisi lukemaan teoksen alkukielellä. Aikamoinen urakka!"

-Tuo alkaa jo olla epäinhimillistä :-) Tutkin tosin itsekin joskus heprean alkeita (tietokoneavusteisesti), ihan vain siksi, että olisi ollut edes jonkinmoinen kuva, mitä se oikeasti vaatisi, jos tahtoisi oppia.


---------

"Annan kohdalla tuskittelen monasti: miten nainen voi olla noin tyhmä, että luottaa ja sitoo kohtalonsa Vronskin kaltaiseen vastuuttomaan ihmiseen? "

-Voisi heittäytyä näsäviisaaksi ja todeta, kuten mitä lukuisimmista elokuvista, että mitäs siitä tulee jos sankari(tar) esim. kuolee ensimmäisillä minuuteilla. Kyllä siihen ehdottomasti tarvittiin tuo hullu rakkaus. Anna halusi pois siitä kuolleesta tilanteesta, kylmää kylmemmästä avioliitosta suurten tunteitten maailmaan. Eiköhän ihminen ole altis erinäisiinkin kiintymyksiin erityisesti juuri silloin kun hän haluaakin löytää kohteita tunteilleen tai konstruoimilleen tunteille, sille "ylivirralle".

"Aleksei Kareninhan peräti antoi Annalle luvan suhteeseen Vronskin kanssa sillä ehdolla, että 'ette anna aihetta skandaaliin ettekä puheisiin seurapiireissä.'"

-Niin, varmaankin ällöttävimpiä kohtauksia koko teoksessa. Kulissi (etenkin oma ura, tietysti) tärkeämpi kuin nainen jonka kanssa on naimisissa.

"Tuollaiset suhteethan olivat perin tavallisia tuohon aikaan. Mutta Anna-parka oli toivottoman rakastunut ja se johti hänet lopulta tuhoon "

- Kyllä se loppuratkaisu on mahdottoman ahdistava. Luultavasti itkin kuin vesiputous, kuten joku kuvasi Dancer in the darkin loppuratkaisun vaikutuksia.

"huom! tässä tulee Tolstoin moralismi. "

-No niin, taitaa tuo naiseuden suuri tuntematon, "irrationaalisuus" (miehetkö sitten rationaalisia, sepä peräti lystikäs väite!!), "eros" (assosioidaanpa edelleen -joka syntyi Khaoksesta) jne. yleensäkin ollut ja on edelleen kauhun ja epätoivoisen analyysin aihe. Taiteessa, uskonnoissa, jopa sitten moderniksi luokitelluissa sielutieteissä. Hurraa vain Freud ja hilpeimmät virheensä (jos kohta ansionsakin).

----
Vysotskista:
"Vielä tänä päivänä hänen hautansa on aina täynnä kukkia, Moskovan Vaganskojen hautausmaalla. Olen itsekin vienyt punaisia ruusuja sinne."

-Kiitos siitä! Koska olet vienyt, tiedät miksi kiitän.

Luin juuri säveltäjä Kalevi Ahon vanhempia esseitä/kirjoituksia taiteen merkityksestä ja noissakin teksteissä taas todettiin taiteen merkitys juuri silloin, kun sitä (todellista) on vain rajallisesti tarjolla. Siitä kertoo tuo kestävä rakkaus. Se liikuttaa minua aidosti ja syvästi.

"Ja hänen pukeutumishuoneensa Taganka-teatterissa on pyhäkkö: joka ilta sinne viedään lasi vodkaa ja päälle laitetaan avattu tupakka-aski. "

-Sinä kuolit, mutta elät sydämissämme. Sinä kuolit viinaan, tupakkaan ja aineisiin - mutta sinä annoit niin paljon - mikä minä olen arvostelemaan - jos aika kääntyisi ja sinä tulisit taas tänä iltana... Ota.

En usko, etä minulla on suuriakaan vaikeuksia ymmärtää venäläistä tunteellisuutta, surumielisyyttä, romanttisuutta... jne.

Susijahti...
"Varmaan ymmärrät miksi Vysotski oli persona non grata?"

-Kyllä, olikohan se mm. siinä Marinan kirjassa, tuo yksi käännös: "vastenmielinen henkilö", josta suorastaan riemuitsin, mutta joka toki voi olla ollut ihan tuo mainitsemasikin.

"Mutta itsekin ihmettelen, miksi Bulgakov ja Pasternak eivät säästyneet Stalinin terrorilta. Bulgakovilta tilattiin näytelmä Stalinin ylistämiseksi, mutten muista, päätyikö se koskaan näyttämölle."

Ei muistu täälläkään ja lähdeteos on hukassa. Kirjahyllyn sedimenteissä.

"Stalin oli terrorissaan hyvin oikullinen kaikkien itsevaltiaiden tapaan. "

-Oikullinen toki, mutta kyllä siihen joidenkin taiteilijoiden saamaan koskemattomuuteen liittyi kuin jotakin suoranaista pelkoa koskea "Jumalan hulluun". Kun noin muuten kyllä väkeä kaatui kohakkoin ihan systemaattisluonteisesti ja ilman muuta vähän kuin varmuuden vuoksi :-/

"Stalin kysyi: onko hän (Mandelstam) siis hyvä runoilija? Mutta Pasternak ei kyennyt muuta kuin änkyttämään jotain epäselvää, koska vastauksesta riippui hänen oma kohtalonsa."

-Tai kuten wiki romantisoi:

"Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen "Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan". "
-
"Mutta Vysotskin pronssinen rintakuva on aina pöydälläni innoitusta antamassa."

-Kyllä minä ensi kertaa radiosta V:n laulua kuultuani heti tiesin ja ymmärsin, millaisesta ilmiöstä on kyse ja millaisissa vaikeuksissa valtaa pitävät olivat kaltaisensa luonnonvoiman edessä. Kynän (runouden) ja musiikin voima, taiteen merkitys. Tai sitten, mikä vielä hurjempaa, kuulin Vysotsin lauluja ehkä ensi kertaa Tom Pöystin esittämänä, ruotsiksi!

"Lahjaksi saamani Leninin rintakuva kelpaa mainiosti pitämään ikkunaa auki - meillä kaikilla on oma tehtävämme."

-Paikalliskirppis myi kymmenisen vuotta sitten jättimäisiä Lenineitä (n. 70 cm korkeita rintakuvia). kopautin aina ohi mennessäni toveria kupoliin, ontto oli. Ne näyttivät perin erikoisilta vähän kolhiintunein nenin, pölyisissä nurkissaan. Sic transit...

-Ja "Stalin on hauskan näköinen kärpäsiä tukassaan", kuten Saarikoski kirjassaan mainitsee. Kaadettuaan ensin patsaan päähän "insect oilia".
--
"...esitelmä venäläisestä mustalaismusiikista...15 minuuttia... tuohan on kuin yrittäisi tunkea Eremitaashin taidemuseota tulitikkulaatikkoon. "

:-) En nyt muista montako kilometriä sielä on ihan pelkästään jo käveltävää, omaksumisesta puhumattakaan. Kyllä minä, muuten, saisin yliannoksen ihan alta aikayksikön, jos jonnekin Roomaan tai Prahaankaan menisin.

----------

"Tshehovin novelli(ssa) "Kullanmuru"... on nainen, joka varauksetta omaksuu kulloisenkin aviomiehensä mielipiteet ja elämänasenteen: ollessaan naimisissa eläinlääkärin kanssa hän puhuu yksinomaan eläinten sairauksista..."

Aika narsissi pitäisi olla, että kestäisi. Huh. Yhtä piinallista olisi asua "mykän palvelijan" kanssa.

"Tolstoi halveksi itse asiassa naisia, mikä heijastuu hänen suhtautumisessaan omaan vaimoonsa Sofia Andrejevnaan. Tolstoi saarnasi selibaatin hyveellisyyttä: Sofia Andrejevna synnytti 13 lasta."

-"Naiset" ja "miehet" ovat aina vähän vaikeita käsitteitä, kun erovaisuuksia on usein enemmän yksilöiden kuin pääjoukkojen välillä. Sen enempää, tietojen puuttuessa, ottamatta kantaa Tolstoin naiskuvaan. Kyllä hän lapsiaan myös rakasti, mutta kun lähes kaikki kuolivat varsin nuorina, semmoinen jättää tietysti jälkensä kaikkeen (ja varmaan siihen lapsilukuunkin) - lopulta ei varmaankaan enää kykene repimään tukkaa enempää päästä, kun mikään ei näytä tepsivän, kuolevat ne kuitenkin. Lähteeni on Isaiah Berlin ja mitä nyt on tullut aiheesta luettua, joskus vuosien kuluessa.

"Ei ole helppoa olla Suuren Neron puoliso. Sen sai kokea niin Dostojevskin Anna kuin myös Sofia Andrejevna. "

-Eipä todella. Eikä kyllä usein se itse nerokaan. Tosin luultavasti aika monessa tapauksessa useitakin teoksia tahi töitä ei olisi koskaan edes syntynyt ilman näiden naisten läsnäoloa. Kyllä sen aika moni myös itse on hyvin tajunnut. Ja kyllähän miehet naisiaan myös syvästi rakastavat, ne temporaalidemonitkin.
-----

"Ja kyllä, pitää paikkansa, että kirjailija ja teoksensa eivät suinkaan ole aina yhtä. Dostojevski oli hillitön peliaddikti, joka pelasi joka penninsä. Taisin jossain viestissä mainitakin. "

-Toki, tarkoitin tosin enemmänkin noita Venäjän (tuskin vähäisempää kuin messiaanista) erityistehtävää kuvailevia, lievästi sanoen sumeita tai muuten "vaikeaselkoisia" tarinointeja.
-------

"Tolstoihan oli hyvin patriarkaalinen, jopa shovinisti myöhemmällä iällään. Tshehov oli yleisesti ottaen myötämielinen hyvinkin erilaisia naistyyppejä kohtaan, joita kuvasi novelleissaan..

Mutta voinpa nähdä nämä kaksi herraa kehumassa toisiaan ja jaarittelemassa Jasnaja Poljanan kuistilla Sofia Adrejevnan palveltavana.. "

-Olipa tuossa Stanislavski-dokkarissa juurikin tällaisesta tilanteesta valokuva tai pari.

http://kuhankoskenkilta.fi/testi/TolstoiJaTsehov.jpg
-----

"Sekä Erofejev että Oblomov. Oblomovin ajattelu- ja elämäntapa on mahdollisimman vieras itselleni, mutta tyyppi on kaikessa vetelyydessään uskomattoman sympaattinen. Oikeastaan kadehdittava, koska häntä ei mikään maallinen pahemmin hetkauta."

Paitsi kun O rakastui ja kävi suorastaan puuhakkaaksi. O:ssa oli myös lahjomattomuutta, oikeamielisyyttä - "Oblomovin sydän"-kuvausta olen joskus käyttänyt esimerkkinä aika hillittömän kauniista ihmiskuvauksesta. En taidä nyt löytää sitä tähän hätään.

--------

"Dostojevskin Kellariloukko:kertomus koko maailmalta sulkeutuneesta ja koko ihmiskuntaa vihaavasta ihmisestä.
Jos et ole ehtinyt lukea, tartu siihen. Mutta älä anna hänen tarttua Sinuun."

-On tainnut vähän tarttua jo - paljon aiemmin, ikävä sanoa. Minkäs teet. Niin se käy.
-----------------------------------------

"Sonjaa odotan todella innokkaasti myöskin. Millaisen maallisen muodon saa pyhimysmäinen prostituoitu? Nimineuvos (alin mahdollinen virkamieskasti) Marmeladov näytteli hienosti virkansa ryypännyttä miestä. "

- En valitetavasti nähnyt sitä jaksoa ollenkaan, jossa tuo isä-Marmeladov esiintyi.

Sarjan castingista aivan lyhyesti:

Sonja tuli mukaan tarinaan ja en minä voi sanoa, että jokin pahasti dissonoisi: nuori, säikähtänyt, kauhuissaan, mutta lujasti voimaa juuri siinä heikkoudessaan.
"...niin taipuu tähkä tuuleen ja tuulen tauottua se oikenee" sanoi Pessoakin.

Dunja-sisko - jotenkin erityisesti hellytti siskon ja veljen välinen tunneside, sen ilmeinen vahvuus, yhteisymmärrys. Ja, taas, on sanottava - miten pökerryttävän sielukas katse, miten kauniit ("hyvän, sydämellä näkevän, oikeamielisen") silmät!

Svidrigailov - tämäkin on mennyt kyllä aika nappiin, tosin mielikuvani on vielä demonisempi, rähjäisempi. Odotan kiinostuneena jatkoa.

Luzinkaan ei ollut hullumpi hahmona. Luin juuri sen jakson, jossa tuo piilottaa sen sataruplasen Sonjan vaatteisiin.

Porfiri Petrovits - hmm, jokin Putininin ja Jaakko Selinin risteytymä :-) Kyllä minä ikävöin sitä Esko Nikkarin tapaa sanoa sen "Eei hän minnekään karkaa..." (uskomattoman komea äänensävy ja tapa lausua, joka aivan ällistyttävän tarkasti kertoi ja ilmaisi, että itse asiassa tämä henkilö TIETÄÄ jo).

Kai se on vain uskottava, että ovat ne sen ajatelleet loppuun asti, turha yrittääkään keksiä isoja vikoja (ihan kuin nyt yrittäisinkään, mutta kun yleensä ne vain hyppivät silmille).

H.

PS Erofejev vaatii oman käsittelyn. Koitan miettiä tavan, jolla.