Mistäköhän saisin apua pulmaani:
Olen 25v tehdastyöläinen. Minut on nyt lomautettu toistaiseksi, ja näyttää siltä että työt ei enää jatku. Nyt pitäisi löytää elämälle uusi suunta. Menin tehtaaseen töihin kun pääsin lukiosta, sitä kuuluisaa välivuotta viettämään. Ja sinne jäin. Mutta nyt pitäisi ilmeisesti keksiä mitä opiskelisin. Motivaatiot on vaan nollissa. Tuntuu että minut pakotetaan opiskelemaan. Töitä ei pienestä kaupungista löydy, kun ei ole ammattia. Velkaa on (asuntolaina) ja halu perustaa perhe suurempi kuin hieno ammatti. Perhettä vaan ei perusteta ilman toimeentuloa. Tai ei ainakaan minun ja mieheni mielestä. Olen ahdistunut tästä kaikesta. Haaveammattini olisi pieneläinhoitaja. Mutta tiedän, että siltä alalta en tule saamaan töitä, joten miksi opiskella 2v jotta olisin jälleen työtön? Olen sosiaalinen ja alunperin minun piti opiskella joko psykologiaa tai kasvatustieteitä. Nyt alkaisikin lähihoitaja koulutus, mutta mietin onko väärin hakeutua opiskelemaan lähihoitajaksi, jos tällähetkellä minusta se tuntuu vieraalta? Tunnen nyt olevani ahdistettu nurkkaan, ja hakeminen lähihoitajaksi opiskelemaan ainoa vaihtoehto. Silti mielessäni pyörii vaan että haluan palata takaisin vanhaan paskaan työhöni, ja alkaa perustaa mieheni kanssa perhettä. Mistä voisin saada apua selvittääkseni näitä ammatin valinta ongelmia? Kävin aikoinaan (lukio aikana) työkkärin ammatinvalinta psykologilla, ja se testi oli mielestäni täysin huuhaata. Ainakaan tuolloin testi ei vastannut millään tavoin omia intressejäni...
Olen 25v tehdastyöläinen. Minut on nyt lomautettu toistaiseksi, ja näyttää siltä että työt ei enää jatku. Nyt pitäisi löytää elämälle uusi suunta. Menin tehtaaseen töihin kun pääsin lukiosta, sitä kuuluisaa välivuotta viettämään. Ja sinne jäin. Mutta nyt pitäisi ilmeisesti keksiä mitä opiskelisin. Motivaatiot on vaan nollissa. Tuntuu että minut pakotetaan opiskelemaan. Töitä ei pienestä kaupungista löydy, kun ei ole ammattia. Velkaa on (asuntolaina) ja halu perustaa perhe suurempi kuin hieno ammatti. Perhettä vaan ei perusteta ilman toimeentuloa. Tai ei ainakaan minun ja mieheni mielestä. Olen ahdistunut tästä kaikesta. Haaveammattini olisi pieneläinhoitaja. Mutta tiedän, että siltä alalta en tule saamaan töitä, joten miksi opiskella 2v jotta olisin jälleen työtön? Olen sosiaalinen ja alunperin minun piti opiskella joko psykologiaa tai kasvatustieteitä. Nyt alkaisikin lähihoitaja koulutus, mutta mietin onko väärin hakeutua opiskelemaan lähihoitajaksi, jos tällähetkellä minusta se tuntuu vieraalta? Tunnen nyt olevani ahdistettu nurkkaan, ja hakeminen lähihoitajaksi opiskelemaan ainoa vaihtoehto. Silti mielessäni pyörii vaan että haluan palata takaisin vanhaan paskaan työhöni, ja alkaa perustaa mieheni kanssa perhettä. Mistä voisin saada apua selvittääkseni näitä ammatin valinta ongelmia? Kävin aikoinaan (lukio aikana) työkkärin ammatinvalinta psykologilla, ja se testi oli mielestäni täysin huuhaata. Ainakaan tuolloin testi ei vastannut millään tavoin omia intressejäni...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet vielä nuori kuitenkin, eli aivan hyvin voi hakea opiskelemaan mihin tahansa paikkaan. Kannattaa koittaa se lähihoitaja-koulutus aluksi, nopeasti huomaat ellei ole sinun juttusi. Lähihoito ja hoitotyö on kuitenkin ala, jossa tuntee olonsa tärkeäksi - pystyy auttamaan oikeasti.
Lukiotaustalla pääset yliopistoon sinne halutessasi. Nyt on käynnissä yliopistohakukin, joten jos sitä haluat, niin hae kasvatustieteitä lukemaan (www.yliopistohaku.fi). Katso hyvä yliopisto ja lue hyvin pääsykokeisiin, töitä löytyy varmasti yliopistokaupungeista melko lailla.
Pienemmillä paikkakunnilla tulee kenties vähemmän ideoita ammatteihin, kun koulutustarjontaakin on paljon vähemmän. Onko mitenkään mahdotonta että lähtisit isompaan kaupunkiin opiskelemaan? Kaavoihin on helppo kangistua, mutta ahkeralla asenteella ja katseella tulevaisuuteen pääsee pitkälle ja tuo tulosta.
Muista että kaksi tai kolme vuotta koulutuksesta on pieni aika siihen verrattuna mitä edessä on työvuosia! On mukavampi tehdä mieluisampaa työtä loppuelämänsä ja elättää sillä suuren perheensä, kuin raataa niska limassa sellaista työtä mistä ei tykkää.
Toivottavasti oli apua.