Koen onnen, nautinnon kanssasi sun,
olet rinnallain vielä kun harmaannun.
Et jätä minua koskaan, tiedän sen,
on elämä kanssasi onnellinen.
Jo aivan nuorena me kohdattiin,
ujoin mielin poskelle suudeltiin.
Muistot nuo ikuisesti mieleen jää,
en odottanut siitä näin pysyvää.
Aivan nuorena rakkaansa kohdata voi,
Luoja kultaisen ihmisen minulle soi.
Olit tukenain kun oli vaikeaa,
kaiken sinulta aina anteeksi saa.
Kuinka korvata voisinkaan sinulle sen,
tuon pyyteettömän kestävän rakkauden.
Minulta saatko mitään, kysynkin nyt,
vai olenko paljonkin myöhästynyt?
olet rinnallain vielä kun harmaannun.
Et jätä minua koskaan, tiedän sen,
on elämä kanssasi onnellinen.
Jo aivan nuorena me kohdattiin,
ujoin mielin poskelle suudeltiin.
Muistot nuo ikuisesti mieleen jää,
en odottanut siitä näin pysyvää.
Aivan nuorena rakkaansa kohdata voi,
Luoja kultaisen ihmisen minulle soi.
Olit tukenain kun oli vaikeaa,
kaiken sinulta aina anteeksi saa.
Kuinka korvata voisinkaan sinulle sen,
tuon pyyteettömän kestävän rakkauden.
Minulta saatko mitään, kysynkin nyt,
vai olenko paljonkin myöhästynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän upposi!
Niin kaunista kertomaa mielitietylleen, jonka kassa on saanut kulkea koko elämän.
Mikä onni onkaan suotu! Hieno runo lukea näin tässä aamussa ja muutenkin!
Onnenhetkiä tähänkin pvään vilkuttelee Murukulta! :)
Murukulta. Vai on teitä muruja enemmänkin. :)
Syvä kumarrukseni.
koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa eikä tun-
nustaa sitä. Carpe diem - tartu hetkeen.
Elä ja rakasta !
mitä aikaisemmin tunnustaa
sitä kauemmin nauttia saa. :)
Kiitos Linda!