Mä miksi oikein kerroin sen,
et suuri rakkaus sydämmein,
on sua kohtaan syntynyt.
Nyt mua sä vahdit omanas ja
vaadit myös kas, sen etten muille moikkaile,
saati tapaile,
ja miten kuljen, puen, syön.
On koko minun elämä,
nyt sinun kytkyssä.
Miten tunteeni sinuun sen se loi,
et elämäni sulle möin.
et suuri rakkaus sydämmein,
on sua kohtaan syntynyt.
Nyt mua sä vahdit omanas ja
vaadit myös kas, sen etten muille moikkaile,
saati tapaile,
ja miten kuljen, puen, syön.
On koko minun elämä,
nyt sinun kytkyssä.
Miten tunteeni sinuun sen se loi,
et elämäni sulle möin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei ehkä olekaan enää rakkautta ?
Hallitsemista, omistamista - missä tunteet ?
Tuollaisia ajatuksia runostasi nousi.
En ajatellutkaan sen rakkauden kohteen tunteita, vaan lähinnä sitä että koska rakastuminen on yksilön tunne, toiseen ihmiseen , lemmikkiin, johonkin paikkaan tai muuhun sellaiseen.
Se että kertoessaan tunteistaan jollekkin, tulkitaan liian usein luvaksi ikäänkuin "omistaa" se henkilö joka sanoo rakastavansa.
Mielestäni parisuteet kariutuvat juuri tästä syystä, sillä se että tuntee rakkautta yhtä kohtaan ei tarkoita etteikö voisi tuntea rakkautta toistakin kohtaan.
Niin kauan kun ei tunnusta tunteitaan niin rakkauden kohde ei voi, ikäänkuin ottaa toista talustus nuoraansa.
Siksi toisekseen eihän sen henkilön tarvise tuntea "vasta rakkautta"johon joku on rakastunut.
Ja vielä rakkaushan pitäisi olla yksilöä jalostava tunne, siksi me sitä niin kovasti arvostamme, koska sen vaikutuksesta olemme "parempia" rakkautemme kohteen suhteen.