Päälleni laskeutui epätoivon
mustahuntu.
Se turrutti minut
synkkyydellään.
Imi minut tyhjäksi
enkä tuntenut enää mitään.
Tuijotin silmät sokeina eteeni.
Kuulin pimeydestä askelia,
jotka lähestyivät minua.
Halusin paeta,
mutta en pystynyt liikkumaan.
Minulle vieras ihminen
raotti huntuani.
Hän kurkisti sisään,
eikä kääntänytkään katsettaan pois.
Hän hymyili minulle.
Silloin tunsin lämmön
sisälläni.
Näin auringon säteet
hänen kasvoillaan
ja huomasin elämän edessäni.
Riisuin hunnun
päältäni,
ja juoksin nauraen sitä kohti.
mustahuntu.
Se turrutti minut
synkkyydellään.
Imi minut tyhjäksi
enkä tuntenut enää mitään.
Tuijotin silmät sokeina eteeni.
Kuulin pimeydestä askelia,
jotka lähestyivät minua.
Halusin paeta,
mutta en pystynyt liikkumaan.
Minulle vieras ihminen
raotti huntuani.
Hän kurkisti sisään,
eikä kääntänytkään katsettaan pois.
Hän hymyili minulle.
Silloin tunsin lämmön
sisälläni.
Näin auringon säteet
hänen kasvoillaan
ja huomasin elämän edessäni.
Riisuin hunnun
päältäni,
ja juoksin nauraen sitä kohti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
toisen ihmisen läheisyys, ne tekevät ihmeitä ja
sen runosi kertoo mitä parhaimmin.
Hienoa.