Keskimäärin 25 vuoden välei tilalla tehdään sukupolven vaihdos. Kuinka moni tila selviäisi mikäli aina 25 vuoden välein markkina hintaan myytäisiin maat?
PK 25 luku
MIKSI LAKI ON TEHTY??
16996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tarvitsevat apua, harvalla on mahdollisuus ostaa esim. asunto muuhun kuin markkinahintaan, kun vielä joutuu hankkimaan ammatin velaksi. Maalaisvanhemmat eivät kouluta, sillä rahat säästetään jatkajaressukalle, jolla on niin kauheesti velkaa, joutuu muka ostamaan tilan. Irtain omaisuus, huonekalut jne siityvät ... Verotkin ovat toisille lapsille korkeat, joutuvat vielä tukemaan tuotannon siellä tilalla, jonne koulutusvaatimuskin on niin alhainen, ettei osaa harjoittaa ammattiaan kannattavasti.
Yhdyn edelliseen kirjoitukseen, maatila-patriarkaatti on täysin yliarvostettu muitten perijöitten kustannuksella.
Ostavat tilan pilkkahintaan, rakentavat talonsa halvoilla maatilalainoilla, eu-tuellako ostetaan pitkä rivi esim. traktoreita! (muut joutuu hankkimaan asuntonsa markkinahintaan ja kalliilla pankkilainalla) perunkirjoituksessa aliarvoitetaan muut kiinteistöt mihin on ensin hankittu itselleen testamentti joten muut perijät saavat nuolla näppejään, vaikea heillä on edes saada lakiosansa ulos.
Sisarus parvi on erkaantunut maalaisarjesta ja maatilan taloudellisesta tilasta eikä ymmärrä edes miten raha liikenne tilalla muodostuu. Sisaruksille on muodostunut maalaiskartano idyllisyys ja samalla he pyyhkivät muistot kuinka rahasta on ollut pulaa lapsuuskodissaan.
tyypillisiä mielikuvia: EU-tuilla ostetaan Traktoreita joka vuosi tai edes puimuri.
Jokaisessa talossa on Mersu ja sekin on maasturi
rahaa tulee joka paikasta ja isännillä on ainakin 10 pankkitiliä
metsää on 100 ha ja sekin kasvaa 100m3 vuodessa ja joka vuosi 30 ha hakataan puhtaaksi
Joka vuosi juorukalenterissa isännät on kärjessä...
jne.
joku voi jatkaa mielikuvista...
Jos vanhemmat haluavat eläessään antaa tilan sukupolvenvaihdoseduin niin asia on ok. Mutta kuolinpesässä PK 25 luku on sikailua. Kuinka oikein on, että toiset joutuu lähtemään tyhjästä ja toiselle annetaan kaikki valmiina?
Suomen eduskunta on selvällä enemmistöllä ollut sitä mieltä, että näin tulee tehdä. Onhan se hyvä tyhjästä lähteä. Tilan jatkaja joutuu pitkälle miinuksen puolelle kun joutuu vielä ottamaan suuret lainat. Koneet ja laitteet pitää vielä hankkia kovalla rahalla , sun muut menot. Lisämaata on ostettava, jos aikoo saada valtion lainaa.
eikä tietyn ammattikunnan perillisten! Mitä, jos tätä sovellettaisiin kaikissa perheissä! Yksi saa ja muut pihalle. Ei varmasti olisi mennyt läpi.
Mielestäni tämä on oikeata maaseudun sortoa, pilataan ihmissuhteet. Maanviljelijöiden tulisi itsekin ymmärtää, että maanviljelijöiden perheiden jälkeläisten harteille on jätetty taakka, joka kuitenkin kuuluu valtiolle, siis elinkeinon tukeminen. Sitä paitsi, ketään ei pakoteta tilanpitoon, jos se sellainen taakka.
Aivan valtaosassa sukupolvenvaihdoksia tila siirtyy jatkajalle normaaleilla tilakaupoilla. Näin tapahtuu siis silloinkin kun maatila siirtyy vanhemmilta lapselle. Kuoleman kautta tapahtuvat sukupolvenvaihdokset ovat siis harvinainen poikkeus. Joskus kuolema tulee kuitenkin arvaamattomastikin. Normaaleissa elinaikana tehdyissä tilakaupoissa ja sukupolvenvaihdoksissa ei siis toimita PK 25:n mukaan vaan muiden sääntöjen mukaan. Siinä on sitten omat koukerot.
PK 25:ssä on monia määräyksiä ja muilla perijöillä on myös oikeuksia. Se mitä kukin saa on hyvin tapauskohtainen asia. Laskentakaavat ovat moninaisia. Yksi pääsääntö on kuitenkin, että muut perijät saavat vähintään lakiosansa eli puolet siitä mitä heidän osuutensa olisi ilman PK 25:ttä.
siinä mielessä, että lakiosa lasketaan laskennallisesta arvosta, jolla ei ole mitään tekemistä oikeiden arvojen kanssa. Aletaan laskea kaupungissakin kiinteistöjen myyntiarvo erilaisten elinkeinoelämän tarpeiden mukaan ja pakotetaan jälkeläiset siihen.
Kun peltoa myydään normaaleissa kaupoissa 10.000 - 12.000 euron hintaan /ha niin jostain syystä Pro Agria arvioi pellon hinnaksi 6.000 - 7.000 euroa/ha, josta lakiosa on puolet.
Tärkeintä on vaatia pesänjakaja kaupungista. Mikäli pesänjakaja pyytää hinta-arvion Pro Agrialta niin tietää että peli on menetetty ja homma sovittu kabineteissa.
vaikuttaa nimenomaan laskemisessa, siis valita joku muu kuin Pro Agria.
Lakiosaa laskettaessa maatilan arvo määrätään todellisen arvon mukaan. Ota selvää asioista.
Kuolinpesän osakkaana voit pyytää. Jos pesänjakaja on MTK:n asialla niin ei suostu ottamaan muuta kuin Pro Agrian.
Pro Agrian lausuntoja ei kannata pyytää missään tapauksessa. Pojat vetää kaunioisti kotiinpäin.
Katsokaapas Pro Agrian kotisivuilta, mikä niiden tarkoitus on....
Metsän arvo määritetään summa-arvon mukaan, jossa vähennyksenä käytetään 20 -35 %. Kun metsä aikuisten oikeasti myydään niin silloin summa-arvosta ei vähennyksiä tehdä ja jopa hinta on korkeampi. Katsokaa oheisen linkin takaa ja verratkaa summa-arvoja ja pyyntihintoja.
http://www.metsatilat.fi/
Ai niin maajussi myy metsää niin silloin todellinen hinta on ilman 25 - 35 % vännyksiä ja ostaessa todellinen hinta on vähennyksen kanssa.
Peltojen hinnat on vielä hiemommin laskettu. Pro Agrian hinnat on noin 50 - 60 % kiinteistörekisterin mukaisista toteutuneista kauppahinnoista. Kun kaikki maa ja metsäomaisuus lasketaan yhteen niin kokonaishinnasta tehdään vielä noin 10 % kokonaiskauppavähennys. Verrattuna siihen miten vapailla markkinoilla kauppaa käydään niin käypä arvo on noin 40 - 60 % aikuisten oikeasta käyvästä arvost, riippuen siitä kuinka paljon kuolinpesässä on peltoa. Pellon hintaa kupataan enemmän kuin metsän
Ei ole osakkaan pakko hyväksyä Pro-Agrian tai minkään muunkaan arviota, jos ei pidä sitä oikeana; ei sen paremmin metsän kuin pellonkaan osalta. Jos ei päästä yhteiseen näkemykseen, niin tulee hakea käräjäoikeudelta pesänjakajaa, joka tekee puolueettoman jaon. Pesänjakaja on velvollinen hankkimaan lain tarkoittamat tiedot omaisuuksien arvoista. Niitä antavat viranomaisasemassa olevat tahot. Jos ei tyydy pesänjakajan jakoon voi edelleen valittaa aina korkeinpiin oikeusasteisiin saakka. Näin lopulta toteutuu se oikeudenmukaisuus, mitä Suomen kansanvaltaisesti valittu parlamentti eli eduskunta on tarkoittanut lainsäädännöltään.
edustaakohan kansanvaltaa ja eduskunnan alunperin
suunnittelemaa viranomaistahoa, siis riipumatonta.
Pro-Agria ei ole minkään sortin viranomainen. Aivan yksityiseen lakiasiainyritykseen verrattava on. Turha siitä nyt on valittaa mitä Pro-Agria tekee. Jos se on jonkin tahon edustajana tai kuolinpesän hankkimana asiamiehenä, niin ei sitä ole kaikkien osakkaiden hyväksyttävä. Käräjäoikeudesta vain virallista pesänjakajaa hankkimaan ja vielä senkin jälkeen vaikka korkeinpiin oikeusasteisiin valittamaan. Se on jokaisen oma tehtävä omista eduistaan huolehtia; oma on tehtävä. Käräjäoikeuden pesänselvittäjät ja muut oikeuslaitokset ne kansanvaltaa ja viranomaistahoa edustavat ja riippumattomia ovat tai ovat ainakin sellaisiksi alunperin suunniteltu.