Meitä oli kuusi

Meitä oli kuusi
siinä ovella ruumishuoneen
Rantalan Kalevi, naapuri
kuului kaverinsakin tuoneen
Tuovilan Tonin, sen hiljaisen
toki mustassa puvussaan
kuin sulhasmiestä muistuttavan
yhä charmia tulvillaan

He kuusissakymmenissä
- hieman nuoremmat Veikko ja Ville
viisipiikkistä kampaa tarjosivat
hiuksilleen harveneville

Mutta nuorimmat kaikista
Markku ja minä
jotka arkkua veisimme
viimeisinä
johon Veikko se sanoi
etummaiseksi vain
kun sukua lähintä
edustaa sain

Jos ukista vaimoni
voin sanoa niin
tuskin läheisiksi sentään
me päädyttiin
ei tuttu Markkukaan kyllä
nyt ymmärrän
vaan paikkansa miehen
jo täyttää hän
vaikka pahaakin puhuttiin
ei aivan pilalla
kantoliinaan tuon arkun
kävi hän kunnialla

Siinä sadetta pidimme
luona Pappilan pellon
oviaukossa oottaen
kutsua kellon
liinat jo valmiit
vaimon ukkia varten
hänet kirkolle kantaa
näiden työn sankarten

Veikko vatsaansa taputti
”Katsokaas tuosta
viisi kiloa lähtenyt
- jo parempi juosta!”
Josta Ville taas sanoi
onnistuneensa vaan
ehkä viitisen kiloa
pudottamaan

Ja me nuoret sitten
- kertoi Markku autostaan
kuinka Toyotan entisen
jo meni vaihtamaan
se dieseli vanha vielä
myydä pitäisi sekin
jotta remontin jälkeen
jäisi aikaa vaimollekin

Siinä oottaissa
kutsua kellojen

sahan kolinan
kuulimme kaukaisen