novelli...

Se tapahtui taas. Viime yönä.
En saanut unta, mutta en voinut herätäkään. Elämäni on kuin unta. Jos herään siitä olen kuin kuollut. Tai ainakaan mikään ei muutu paremmaksi, kuinka mikään voisikaan? Elämä pitää ottaa sellaisena kuin se tulee. Minulla se tuli vastoinkäymisten kierteenä. Kierteenä joka on jatkunut jo vuosia. Kierteenä jota ei voida selvittää tai ratkaista. Elämää. Helvettiä.
On kuin kävelisin pimeässä luolassa. Vaikka näen valon, se on joka kerta heikompi. Näinä aikoina se on jo vaihtunut säteestä liekkiin. Kohta se on kai enää tuikku. Sitten en näe enää mitään. Mitä se sitten merkitsee? Olenko sitten kuollut? Ajatus paremmasta vie liikaa voimia, joten on kai vain pakko jatkaa normaalia elämää. Normaaliksi kutsun tätä mitä teen. Jaan itseäni paloina miehille ja myös naisille. Loppu minusta kuuluu aineille. Valitsin kai väärin kun jaettiin ohjeita paremmalle huomiselle. Ajattelin odottaa, odottaa jos vaikka vielä parempi huominen tulisi viikon päästä. Nukuin sen paremman ajan ohi. Elin horroksessa ja sitten oli tarjolla enää huonoa tulevaisuutta. Ei valoa, ei välittäviä ihmisiä, ei sitä joka sinua rakastaa. Olin epäonnistunut ja pahasti. Nyt oli elettävä yksi päivä kerrallaan ja toivottava, että seuraavasta ei tulisi kamalampi, sillä tässä pimeyden maailmassa oli vain yksi tie. Se oli alas päin. Tien voisi kulkea hitaasti tai sitten sen voisi juosta nopeasti. Valinnan varaa olisi. Minä valitsin hitaan kävelyn.


















Mies lyö minua. Ensin hän ottaa minua kiinni hartioista ja heittää minut vasten seinää. Ihoni nirhautuu seinää vasten ja iho alkaa punertaa. Iso käsi tulee taas lähelle kasvojani ja kultainen ranneketju pamahtaa kasvoihini. Joka isku tekee kipeää. Helvetin kipeää. En voi huutaa, en saa apua. Enkä halua saada apua. Tästä hän maksaa. Pidelkööt hän ohjia kun minä kärsin. Olen valmis kärsimään. Hän lyö jälleen. Nyt isku osuu huuleeni ja alan vuotaa verta. Inahdan.
- Saatanan lutka! Älä kilju siinä! Hän huutaa minulle.
Makaan lattialla ja koetan koota itseäni. Sitten tunnen kuinka terävä isku osuu selkääni, sitten pakaroihin ja sen jälkeen reisiini. Mies iskee vyöllä aina vain lujempaa. Hän ei halua nautintoa. Hän haluaa vain purkaa aggressioita. Vaimo on kenties vihainen jostain. Vaimo on tehnyt syntiä tai vaimo ei anna. En minäkään antaisi tuollaiselle kurjalle. Minä keskityn kärsimään kun kipu osuu yläselkääni ja sivaltaa minulta ihoni auki. Adrenaliinia syöksähtää vereeni ja nostan katseeni.
- Haluatko nussia minua? Kysyn ilmeettömästi.
Mies pysyi hiljaa ja katsoo minua hikisenä.
- Siitähän sinä maksoit, eikö?
- pidä turpasi kiinni! Mies lopulta huutaa.
- Hyvä on. Lyö sitten. Lyö niin että tuntuu. Mutta älä sitten kotona itke kun vaimo ei annakaan. Kun hänen nuoret säärensä eivät haluakkaan takertua vartaloosi. Kun hän ei halua.
- Pidä ,huora, turpasi kiinni!!!
Kymmenen minuutin kuluttua mies jo haluaa minua. Hän alkoi avata housujaan ja repi minulta vaatteita kiihkossa. Sitten hän työntyi minuun. Mies varmasti tajusi, että olin oikeassa. Vaimo ei antaisi, ei vaikka sitä kuinka maanittelisi. Minä makasin lattialla kunnes mies oli valmis lopettamaan. Kello oli 18.35. Pitäisikö lapset hakea tarhasta? Olisiko ruoka-aika? Mies ei sanonut mitään, hän vain nousi, puki ja ojensi rahat. Tasan 30 dollaria. Ei enempää eikä vähempää. Minulle ei kärsimyksestäni maksettu.
Kun ovi paiskautui kiinni, niin kyyneleet alkoivat raidoittaa kasvojani. Minuun koski. Koski kamalasti. Kylkeni vuosi verta ja koko kroppani oltiin hakattu. Laitoin alusvaatteet päälleni ja kietaisin mustan, pitkän takin ruumiini suojaksi. Tungin ne 30 dollaria rintaliiveihini ja lähdin ulos talosta.
Kun astuin ulos oli jo pimeää. Syysilta oli märkä ja kylmä. Suunnistin keskustaan.
- Kathryn! Kathryn! Joku huusi.
- Kat!! Huuto oli jo käskevä. Se tuli naiselta. Käännyin.
Ääni kuului ystävättärelleni Samanthalle.
- ai, hei Sam! Minä sanoi ja irvistin koska kylkiini sattui edelleen.
- oletko menossa Bridgelle? Sam kysyi ystävällisesti ja kiepsautti kätensä ympärilleni.
- olen. Vastasin. Mitä sinä teet täällä näin aikaisin? Kysyin.
- Serkkuni tulee käymään. Olen ihan auki. Lähdin hommaamaan rahaa. Entäs sinä? Keikalta tulossa?
- kyllä. Harvinaisen kamalalta.
- Mitä on tapahtunut?
Lähdimme kävelemään kohti Bridgeä ja kerroin samalla mitä oli tapahtunut. Sam oli paras ystäväni. Hän oli aina tukenani ja oli aloittanut nämä hommat paljon ennen minua. Oikeastaan vasta ero poikaystäväni kanssa ja potkut töistä johdatti minut tähän jamaan. Samantha oli ensimmäinen jonka tapasin, kun menin hommaamaan aineita. Hän oli heti ystävällinen ja kiltti.
Bridge taas oli kulma lähellä alikulkusiltaa. Siellä kaikki tunsivat toisensa ja siellä aine vaihtoi omistajaa ja raha kulki pimeästi. Se oli alamaailman kohtaamispaikka. Bridgelle päästyämme John ohjasi meidät sisään pieneen huumeluukkuun. Joku oli aina ovella sillä poliiseja oli kaikkialla. Steve istui lattialla pienellä patjalla ja oli juuri valmistamassa itselleen piikkiä.
- Hei, Steve! Onko mitään päällä? Sam kysyi kyykistyen Steven viereen.
- Heroiinia on vähän ja Pilveä ja Kokaiinia hieman enemmän.
- Onko Kokaa myytäväksi?
- on kyllä. Steve sanoi ja pisti juuri silloin itselleen uuden Heroiini annoksen. Kului aikaa ennen kuin saimme tavaran, sillä Steve oli hetken hieman sekaisin. Menin Samanthan luo yöksi. Kävimme ostamassa ruokaa ja vedimme erään bubin vessassa Kokaiinit nenäämme. Emme halunneet piikittää. Asiakkaita oli niin paljon vaikeampi saada jos meistä näkyi, että piikitimme suoneen. Tämä ei ollut satua. Se oli täyttä totta. Elin sille että sain aineita, elin saatanalle täysipäiväsesti. Olin saatanan vaimo.


Seuraava aamu.
Päätäni särki, kasvoni olivat likaiset ja turvoksissa ja se tykyttävä kipu selässäni ja reisissäni. Minut oltiin hakattu täydellisesti, jos en olisi tehny sitä vapaaehtoisesti, se olisi ollut raiskaus. Mutta todellisuus oli julma, olin HUORA!
Sam nukkui vielä, nousin ylös patjalta ja koitin raahautua kylpyhuoneeseen. Lämmin kylpy ja kaikki olisi taas hyvin. Pyöritin hanat auki. Kuumaa vettä alkoi valumaan suureen ammeeseen. Katsoin itseäni peilistä. Vaalennetut, kuivuneet ja vaurioituneet hiukseni roikkuivat kasvoillani. Puristin yhtä hiustukkoa kädessäni, pystyin melkein kuulemaan miten hiusta katkesi ja kuinka se rutisi. Sivelin kasvoilleni rauhoittavaa voidetta jonka pitäisi saada turvotus laskeutumaan.
Kylpyni oli valmis. Vesi höyrysi houkuttelevana ammeessa. Lisäsin veteen muutaman tipan laventeliöljyä ja se sai veden tuoksumaan ihanalta. Riisuin varovasti päältäni pitkän ja muodottoman hameen, jota Sam oli lainannut minulle. Riisuin itseni täysin alastomaksi ja nostin ensin toisen jalkani ammeen reunalle. Koukistin varpaitani niin, että ne koskettivat vettä. Se oli kuumaa, juuri sopivaa. Laskin koko jalkani veteen ja inahdin. Kuuma vesi otti pahasti haavoihini. Laskeuduin veteen irvistellen, sillä kaikkiin iskukohtiin sattui helvetisti. Valuin kokonaan veteen. Katsoin itseäni.
Kaunis vartaloni oltiin pilattu totaalisesti. Sadat miehet olivat runnelleet sitä. Käsitelleet kovakouraisesti. Mahassani oleva viilto, oli pysyvä ja kertoi sen että tein mitä vain saadakseni aineita. Olin joskus myynyt itseni sille miehelle jota ei kukaan suostunut ottamaan, vain sen takia jotta saisin aineita. Mies oli ihan sekaisin ja oli kiihkossaan vetänyt minua veitsellä mahaan.