Jos eroat,

Mä ihmettelen ihan samaa, ja täytyy myöntää että ihan kokemuksen äänellä. Eli miehen kanssa tuli ero, ja hän sitten päätti hankkia työpaikan n. 100km päästä ja sieltä asunnon. Minä yritin ja yritin ja yritin selittää, että jäisi LAPSEN vuoksi vähän lähemmäs - minulle henk.koht. on aivan sama missä ex asuu, mutta ajattelisi lastaan ennen itseään. (Niin, siis hankki työpaikan tosiaan vasta eron jälkeen).
Noh, minulle vastattiin että "Siä kaupungis ei ole enää yhtään mitään mulle!" Ökeltelin siinä sitten, että haloo, täällä on sun lapsi. Ex vain vänkäsi kuin pikkulapset että aivan yhtä hyvin pystyy puolet kuukaudesta pitämään lasta, vaikka välimatkaa onkin.

Olen exälle selvittänyt asioita, että jos hän puolet kuukaudesta lastaan pitää, niin hänen täytyy ensinnäkin hankkia hoitopaikka lapselle sieltä toisesta kaupungista. Ja onko se nyt sitten lapsen parasta, että hyppii kahden hoitopaikan välillä? Hitto, ihan taas hermostuttaa kun ajattelenkin koko asiaa.

Asian pointti; jotku exät on niin samperin typeriä, että eron jälkeen katkeruuksissaan haluavat tehdä toiselle osapuolelle mahdollisimman vaiken elämän. Siinä sitten exältä unohtuu ajatella lapsen parasta, vaikka toinen siitä kuinka höpöttäisi.

outoja kirjoitti:

Mä ihmettelen ihan samaa, ja täytyy myöntää että ihan kokemuksen äänellä. Eli miehen kanssa tuli ero, ja hän sitten päätti hankkia työpaikan n. 100km päästä ja sieltä asunnon. Minä yritin ja yritin ja yritin selittää, että jäisi LAPSEN vuoksi vähän lähemmäs - minulle henk.koht. on aivan sama missä ex asuu, mutta ajattelisi lastaan ennen itseään. (Niin, siis hankki työpaikan tosiaan vasta eron jälkeen).
Noh, minulle vastattiin että "Siä kaupungis ei ole enää yhtään mitään mulle!" Ökeltelin siinä sitten, että haloo, täällä on sun lapsi. Ex vain vänkäsi kuin pikkulapset että aivan yhtä hyvin pystyy puolet kuukaudesta pitämään lasta, vaikka välimatkaa onkin.

Olen exälle selvittänyt asioita, että jos hän puolet kuukaudesta lastaan pitää, niin hänen täytyy ensinnäkin hankkia hoitopaikka lapselle sieltä toisesta kaupungista. Ja onko se nyt sitten lapsen parasta, että hyppii kahden hoitopaikan välillä? Hitto, ihan taas hermostuttaa kun ajattelenkin koko asiaa.

Asian pointti; jotku exät on niin samperin typeriä, että eron jälkeen katkeruuksissaan haluavat tehdä toiselle osapuolelle mahdollisimman vaiken elämän. Siinä sitten exältä unohtuu ajatella lapsen parasta, vaikka toinen siitä kuinka höpöttäisi.

Lue lisää

Vaikeuttaakseen toisen elämää muuttavat kauas. Muuttavat myös päästäkseen mahdollisimman kauas kun itsestä silt tuntuu. Ja kas kummaa, kun arki alkaa itketään pitkää tapaamismatkaa ja kustannuksia, joihin sen toisen pitäisi muka osallistua. Erityisesti etävanhemmalla on vapaus päättää asumisestaan kun ei ole sidoksissa kouluihin tai hoitopaikkoihin. Sen päätöksen voisi tehdä myös järkeästi ja jos on tullut tehtyä pikaistuksissa väärä päätös senkin voi korjata, mutta ihan omalla kustannuksella.

outoja kirjoitti:

Mä ihmettelen ihan samaa, ja täytyy myöntää että ihan kokemuksen äänellä. Eli miehen kanssa tuli ero, ja hän sitten päätti hankkia työpaikan n. 100km päästä ja sieltä asunnon. Minä yritin ja yritin ja yritin selittää, että jäisi LAPSEN vuoksi vähän lähemmäs - minulle henk.koht. on aivan sama missä ex asuu, mutta ajattelisi lastaan ennen itseään. (Niin, siis hankki työpaikan tosiaan vasta eron jälkeen).
Noh, minulle vastattiin että "Siä kaupungis ei ole enää yhtään mitään mulle!" Ökeltelin siinä sitten, että haloo, täällä on sun lapsi. Ex vain vänkäsi kuin pikkulapset että aivan yhtä hyvin pystyy puolet kuukaudesta pitämään lasta, vaikka välimatkaa onkin.

Olen exälle selvittänyt asioita, että jos hän puolet kuukaudesta lastaan pitää, niin hänen täytyy ensinnäkin hankkia hoitopaikka lapselle sieltä toisesta kaupungista. Ja onko se nyt sitten lapsen parasta, että hyppii kahden hoitopaikan välillä? Hitto, ihan taas hermostuttaa kun ajattelenkin koko asiaa.

Asian pointti; jotku exät on niin samperin typeriä, että eron jälkeen katkeruuksissaan haluavat tehdä toiselle osapuolelle mahdollisimman vaiken elämän. Siinä sitten exältä unohtuu ajatella lapsen parasta, vaikka toinen siitä kuinka höpöttäisi.

Lue lisää

Pitäisi lailla kieltää vuorohuolto, jossa lapsella vaihtuu hoitopaikka ja kaveripiiri, kun näyttää siltä, että vanhemmat eivät enää itse ymmärrä mikä on lapselle parasta. Vuorohuoltoon pyritään kaikin mahdollisin keinoin uskotellen itsellekin, että lapsen parasta tässä ajatellaan. Mielestäni joissain tapauksissa toiminta on itsekkyyden huippu.

ja silti kun vien lasta tuohon puoleen väliin, kuuluu urputusta, että miksi en vie lähemmäs jne.

välimatka on yli 200 km kirjoitti:

ja silti kun vien lasta tuohon puoleen väliin, kuuluu urputusta, että miksi en vie lähemmäs jne.

koskaan! Isukki kun piti ensimmäisen kerran 8 vuoden aikana lasta 10 v. kesällä viikon kesälomalla, jätti elareista ½ maksamatta kun kerran piti kesälläkin kokonaisen viikon. Sitten kun vaadin maksamaan puuttuvan puolikkaan ja perustelin vielä kantani (että elatusmaksu on jaettu koko vuotta koskeviin kuluihin ja että sen saa maksaa kuukausittain jne.) ja kysyttyäni että joutuiko hankkimaan jotain suurta ja rahaavievää tuon viikon aikana (ei), niin olin ahne ämmä ja mitään muuta en halua kuin saada kaikki hänen rahansa niin ettei hänellä ole mitään mahdollisuutta ikinä ostaa itselleen mitään (mies maksaa erittäin pientä elaria ja käy töissä, ei muita lapsia).

Muita isukin päätelmiä: minun kuuluu elättää lapsi, koska lapsi asuu minun kanssani (hän tapaa n. 2-4 yötä / kk). Lapsen ei pitäisi harrastaa mitään ettei koulutyö kärsi (harrastus vie 2 h / vk). Minun pitäisi hoitaa aina kuljetukset isälle, ettei hänen tarvitse lähteä turhan takia ajelemaan (matka n. 20 km) ja tietenkin tasan hänen haluamanaan aikana. Jos hän joutuu hakemaan itse lapsen, hän saa ilmoittaa ajan n. 2 tunnin tarkkuudella ja tietenkin aina saapuu juuri siellä ilmoittamansa ajan loppupäässä. Tapaamisista saa ja voi ilmoitattaa n. tuntia ennen haluamaansa aikaa, on meidän asia järjestää aikataulumme uudelleen. Niin, ja siis jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta, soittaa hän lapsen omaan kännykkään ja kertoo että tapaaminen ei nyt onnistu äidin takia, kun äiti on niin hankala. Kun lapsi menee hänelle, tulee aina ensimmäisenä iltana erittäin vakavamielinen keskustelupuhelu, joka alkaa aina näin "tässä vähän juteltiin X:n kanssa ja hän kertoi että...". Elikkä heti järjestetään kuulustelu ja kaivetaan jotain valittamisen aihetta ja soitellaan. Eihän minulla muuta tekemistä olisikaan kun olisi lapseton ilta :-) Jos en vastaa, tulee uhkausviesti mitä tapahtuu jos asiaa ei heti selvitetä. Niin, ja yleensä kohtelu sieltä päästä on sitä luokkaa aivan kuin minä kasvattaisin lasta täysin vinoon. Koskaan ei ole hyvää sanaa sanonut, ei anteeksi, ei kiitos. Ja listahan toki jatkuu...

Arvaatkaa kärsiikö lapseni tästä? Tottakai olen hakenut apua sosiaalitoimistosta. Kanta on; yrittäkää selvittää ja tulla toimeen. Mies ei lähde "sun kanssas yhtään mihinkään" eikä "mulla ole sulle mitään sanottavaa" (vaikka sanottavaa tuntuukin olevan paljon, mutta ei ilmeisesti ulkopuolisen korville sopivaa). Vien lastani säännöllisesti terapiaan juttelemaan. Lapsi pelkää kaikenlaista ja kärsii muutenkin. Mutta isän mielestä kaikki on minun syytäni, miksi kasvatan lasta täysin väärin. Kaikki on aina heillä aivan loistavasti (lapsi omin sanoin pelkää siellä ja yrittää olla kokoajan todella kiltti ja kuuliainen). Liekö katkeruudesta johtuu vai mistä? Eikö aika ole parantanut eromme haavoja 8:ssa vuodessa? Hänellä on vaimo, jonka kanssa jo 4-5 vuotta yhteistä avioliittoa.

urputus lopu kirjoitti:

koskaan! Isukki kun piti ensimmäisen kerran 8 vuoden aikana lasta 10 v. kesällä viikon kesälomalla, jätti elareista ½ maksamatta kun kerran piti kesälläkin kokonaisen viikon. Sitten kun vaadin maksamaan puuttuvan puolikkaan ja perustelin vielä kantani (että elatusmaksu on jaettu koko vuotta koskeviin kuluihin ja että sen saa maksaa kuukausittain jne.) ja kysyttyäni että joutuiko hankkimaan jotain suurta ja rahaavievää tuon viikon aikana (ei), niin olin ahne ämmä ja mitään muuta en halua kuin saada kaikki hänen rahansa niin ettei hänellä ole mitään mahdollisuutta ikinä ostaa itselleen mitään (mies maksaa erittäin pientä elaria ja käy töissä, ei muita lapsia).

Muita isukin päätelmiä: minun kuuluu elättää lapsi, koska lapsi asuu minun kanssani (hän tapaa n. 2-4 yötä / kk). Lapsen ei pitäisi harrastaa mitään ettei koulutyö kärsi (harrastus vie 2 h / vk). Minun pitäisi hoitaa aina kuljetukset isälle, ettei hänen tarvitse lähteä turhan takia ajelemaan (matka n. 20 km) ja tietenkin tasan hänen haluamanaan aikana. Jos hän joutuu hakemaan itse lapsen, hän saa ilmoittaa ajan n. 2 tunnin tarkkuudella ja tietenkin aina saapuu juuri siellä ilmoittamansa ajan loppupäässä. Tapaamisista saa ja voi ilmoitattaa n. tuntia ennen haluamaansa aikaa, on meidän asia järjestää aikataulumme uudelleen. Niin, ja siis jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta, soittaa hän lapsen omaan kännykkään ja kertoo että tapaaminen ei nyt onnistu äidin takia, kun äiti on niin hankala. Kun lapsi menee hänelle, tulee aina ensimmäisenä iltana erittäin vakavamielinen keskustelupuhelu, joka alkaa aina näin "tässä vähän juteltiin X:n kanssa ja hän kertoi että...". Elikkä heti järjestetään kuulustelu ja kaivetaan jotain valittamisen aihetta ja soitellaan. Eihän minulla muuta tekemistä olisikaan kun olisi lapseton ilta :-) Jos en vastaa, tulee uhkausviesti mitä tapahtuu jos asiaa ei heti selvitetä. Niin, ja yleensä kohtelu sieltä päästä on sitä luokkaa aivan kuin minä kasvattaisin lasta täysin vinoon. Koskaan ei ole hyvää sanaa sanonut, ei anteeksi, ei kiitos. Ja listahan toki jatkuu...

Arvaatkaa kärsiikö lapseni tästä? Tottakai olen hakenut apua sosiaalitoimistosta. Kanta on; yrittäkää selvittää ja tulla toimeen. Mies ei lähde "sun kanssas yhtään mihinkään" eikä "mulla ole sulle mitään sanottavaa" (vaikka sanottavaa tuntuukin olevan paljon, mutta ei ilmeisesti ulkopuolisen korville sopivaa). Vien lastani säännöllisesti terapiaan juttelemaan. Lapsi pelkää kaikenlaista ja kärsii muutenkin. Mutta isän mielestä kaikki on minun syytäni, miksi kasvatan lasta täysin väärin. Kaikki on aina heillä aivan loistavasti (lapsi omin sanoin pelkää siellä ja yrittää olla kokoajan todella kiltti ja kuuliainen). Liekö katkeruudesta johtuu vai mistä? Eikö aika ole parantanut eromme haavoja 8:ssa vuodessa? Hänellä on vaimo, jonka kanssa jo 4-5 vuotta yhteistä avioliittoa.

Lue lisää

Tuntuu, että koko ajan pitää olla pikkuisen varpaillaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Etä on tehnyt mm lastensuojeluilmoituksen sillä perustella, että lähin uusi puoliso on leikkinyt lapsen kanssa (jota etä ei ole koskaan tehnyt)

Etä ei suostunut toimittamaan edes tarvittavia palkka ym todistuksia lastenvalvojalle, jotta oltais tarkistettu elarit. 'No, nehän päätti sitten oikeudessa. siitäkin hirveä urputus.

Sellaista Uhkaavaa käytöstä ja ilmapiiriä olen aistinut.

Ja minä olen huono ihminen, kun pistän lapselle rajoja, annan tuntea myös pettymystä elämässä jne.

Ihan parast tilanne, olisi, että häippäis kokonaan minun elämästä, lapseen tietenkin voisi pitää yhteyttä.
Ärsyttää vaan niin paljon!

eräs äiti kirjoitti:

Pitäisi lailla kieltää vuorohuolto, jossa lapsella vaihtuu hoitopaikka ja kaveripiiri, kun näyttää siltä, että vanhemmat eivät enää itse ymmärrä mikä on lapselle parasta. Vuorohuoltoon pyritään kaikin mahdollisin keinoin uskotellen itsellekin, että lapsen parasta tässä ajatellaan. Mielestäni joissain tapauksissa toiminta on itsekkyyden huippu.

Lue lisää

olen ihan samaa mieltä. Lapsen pitäisi saada elää omaa lapsen elämäänsä pysyvässä paikassa, eikä joutua kiikkumaan vuoroin siellä vuoroin täällä sen varjolla, että on oikeus sekä isään että äitiin.
Vuorohuollossa on tosiasiassa isällä ja äidillä oikeus lapseen. Lapselle riittää, että tietää molempien vanhempien välittävän. Parasta olisi jos vanhemmat tulisivat vielä toimeen keskenään niin hyvin, että voivat kyläillä toisillaan.
Lapselle on kuitenkin rahoitettavav pysyvä lapsuus ja vanhempien on itse hoidettava oma syyllisyytensä ja vanhempana pätemisen tarpeensa häiritsemättä lapsen rauhaa.

välimatka on yli 200 km kirjoitti:

ja silti kun vien lasta tuohon puoleen väliin, kuuluu urputusta, että miksi en vie lähemmäs jne.

Ei se ole lähin asia maksella tai hakea lasta mistään puolesta välistä. Sehän on etän ja lapsen tapaaminen. Lähin asia on olla estämättä tapaamista, mutta ei suinkaan puoliksi toteuttaa sitä. Etä järjestäkööt asumisensa lähemmäs tai tapaamiset kodin läheisyydessä jos ei huvita asustella lähietäisyydellä. Asumispaikka tai siitä aiheutuvat hankaluudet ja kulut eivät kuulu lähivanhemmalle. Siinä se vapaus piilee: saa ihan itse tehdä ihan omia typeriä päätöksiään tai olla tekemättä, mutta niistä on turha rahastaa entistä puolisoa.

voi tokkiisa.................. kirjoitti:

Ei se ole lähin asia maksella tai hakea lasta mistään puolesta välistä. Sehän on etän ja lapsen tapaaminen. Lähin asia on olla estämättä tapaamista, mutta ei suinkaan puoliksi toteuttaa sitä. Etä järjestäkööt asumisensa lähemmäs tai tapaamiset kodin läheisyydessä jos ei huvita asustella lähietäisyydellä. Asumispaikka tai siitä aiheutuvat hankaluudet ja kulut eivät kuulu lähivanhemmalle. Siinä se vapaus piilee: saa ihan itse tehdä ihan omia typeriä päätöksiään tai olla tekemättä, mutta niistä on turha rahastaa entistä puolisoa.

Lue lisää

niinkuin tuo elatusmaksukin. Myös kuljetusvastuu ja kuut menee puoliksi, valitettavasti.

menee aina puoliksi kirjoitti:

niinkuin tuo elatusmaksukin. Myös kuljetusvastuu ja kuut menee puoliksi, valitettavasti.

Aika hullu jos lähtee makselemaan toisen osapuolen matkakuluja. Eihän se toinenkaan maksele kaikista sinun ja lapsen kulkemisista puolia. Tapaamisjärjestelyt ovat etävanhemman vastuulla. Lähivanhemmalla on kuitenkin suurin osa elatusvelvollisuudesta, joita etävanhempi ei tule tasapuolisesti jakamaan. Elatusmaksu ei suinkaan kata siitä läheskään puolia. Ei pidä antaa vedättää itseään vain siksi että voisi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi.

päähän, ja etä vastaa kuluista.

200 km kirjoitti:

päähän, ja etä vastaa kuluista.

niin pitäkin. Eipä marista, vaan maksetaan.

huhheliheijjaaaaaaaaa kirjoitti:

Aika hullu jos lähtee makselemaan toisen osapuolen matkakuluja. Eihän se toinenkaan maksele kaikista sinun ja lapsen kulkemisista puolia. Tapaamisjärjestelyt ovat etävanhemman vastuulla. Lähivanhemmalla on kuitenkin suurin osa elatusvelvollisuudesta, joita etävanhempi ei tule tasapuolisesti jakamaan. Elatusmaksu ei suinkaan kata siitä läheskään puolia. Ei pidä antaa vedättää itseään vain siksi että voisi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi.

Lue lisää

Vaan esim meillä matkakulut menee puoliksi (joka on minusta aika kohtuutonta, koska kuukaudessa tulee lähes tuhat kilometriä pelkästään lapsen kuljetuksistä etän luo. Plus sitten kuljetukset harrastuksiin jne.

200 km kirjoitti:

päähän, ja etä vastaa kuluista.

Onko asiasta sopimusta?

valitettavasti! kirjoitti:

Vaan esim meillä matkakulut menee puoliksi (joka on minusta aika kohtuutonta, koska kuukaudessa tulee lähes tuhat kilometriä pelkästään lapsen kuljetuksistä etän luo. Plus sitten kuljetukset harrastuksiin jne.

Lue lisää

Onko teillä joku määräys tai päätös moiseen? Minä en suostunut edes keskustelemaan asiasta, eikä kukaan ole tullut väkipakolla rahaa kukkarostani hakemaan. Etävanhempi maksaa kulkemiset jos ei maksa se on hänen asiansa. Lähivanhemman syllistämiselle viittaan kintaalla. Hyvä lähivanhempi hoitaa oman lähivanhemmuutensa ja sen kustannuksiin ja se riittäköön. Etävanhempi keskittyköön omaan etävanhemmuuteensa ja sen kustannuksiin.

?????? kirjoitti:

Onko asiasta sopimusta?

sopimus tarvitaan jos lähivanhempi joutuu osallistumaan kustannuksiin. Etävanhempi voi hakea sossusta tukea tapaamisiin. Se ei kuulu lähivanhemmalle. Idiootteja ne jotka maksavat jotain exänsä kuluista. käsittämätöntä, että toisia voidaan vedättää vielä eronkin jälkeen. Mitä muuta maksatte exänne kuluista? Teettekö valmiin ohjelman lasten kanssa vietetyn viikonlopun ajaksi ja kustannatte siitäkin puolet?

200 km kirjoitti:

päähän, ja etä vastaa kuluista.

tähän täytyy kommentoida, etten ikinä muuttais lasteni kanssa 200km.n päähän isästä. rakastan lapsiani sen verran paljon, etten haluaisi vaikeuttaa lasten tapaamisia rakkaan isänsä kanssa!

tuollainen lähi ei todellakaan ajattele lastensa parasta! vaan ihan omaa napaansa...

nuoriäiti... kirjoitti:

tähän täytyy kommentoida, etten ikinä muuttais lasteni kanssa 200km.n päähän isästä. rakastan lapsiani sen verran paljon, etten haluaisi vaikeuttaa lasten tapaamisia rakkaan isänsä kanssa!

tuollainen lähi ei todellakaan ajattele lastensa parasta! vaan ihan omaa napaansa...

Lue lisää

syitä. Lähivanhempikin voi kärsiä erosta niin paljon ettei yksinkertaisesti pysty asumaan samassa kaupungissa. On voinut saada töitäkin ko. kaupungista tai tukiverkosto asuu siellä tms. Lapsilla on myös oikeus hyvinvoivaan lähivanhempaan. Kyllä tuon 200 km:n päästä vielä lapsia pääsee tapaamaan.

minun elämästäni kirjoitti:

Tuntuu, että koko ajan pitää olla pikkuisen varpaillaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Etä on tehnyt mm lastensuojeluilmoituksen sillä perustella, että lähin uusi puoliso on leikkinyt lapsen kanssa (jota etä ei ole koskaan tehnyt)

Etä ei suostunut toimittamaan edes tarvittavia palkka ym todistuksia lastenvalvojalle, jotta oltais tarkistettu elarit. 'No, nehän päätti sitten oikeudessa. siitäkin hirveä urputus.

Sellaista Uhkaavaa käytöstä ja ilmapiiriä olen aistinut.

Ja minä olen huono ihminen, kun pistän lapselle rajoja, annan tuntea myös pettymystä elämässä jne.

Ihan parast tilanne, olisi, että häippäis kokonaan minun elämästä, lapseen tietenkin voisi pitää yhteyttä.
Ärsyttää vaan niin paljon!

Lue lisää

ikinä mitään muuta yhteyttä kuin sopiakseen lapsen tapaamisesta ja siitäkin asiallisesti. Mutta kun aina on jotain... käsi sydämellä, parhaani yritän. Jos jossain ole mokannut, sen myönnän ja yritän parantaa.

Lapsen isä ei osaa tukea meitä ja vuosien vihanpidon jälkeen olen aivan turta häntä kohtaan. Aina on oltava varpaillaan. Hän kun on "soittanut kouluun ja sossuun ja sinne ja tänne" minusta ja minun kasvatuksestani. Ei kuitenkaan koskaan ole esim. halunnut lasta itselleen kasvatettavaksi. Joskus olen tätäkin ehdottanut kun olin aivan loppu haukkumisryöpyn perään. Huonon äidin haukut siitä sain, ja ivallisen "en todellakaan ota, mulla ei oo aikaa". Todellisuudessa en ikinä antaisi lastani sinne kasvatettavaksi. Mutta olisi mukavaa jos isä näkisi mitä on tämä arkipäiväinen kasvattaminen.

Mistähän lie tuollainen käyttäytyminen johtuu? Pelosta (lapsen menetys, lähin vahva side lapseen)? Viha exää kohtaan (ero)? Ei muuta elämää? Joskus olisi mukavaa ymmärtää, sillä tätäkin yritän. Kaikkihan tässä kuitenkin ihmisiä ollaan.

ei ottaisi kirjoitti:

ikinä mitään muuta yhteyttä kuin sopiakseen lapsen tapaamisesta ja siitäkin asiallisesti. Mutta kun aina on jotain... käsi sydämellä, parhaani yritän. Jos jossain ole mokannut, sen myönnän ja yritän parantaa.

Lapsen isä ei osaa tukea meitä ja vuosien vihanpidon jälkeen olen aivan turta häntä kohtaan. Aina on oltava varpaillaan. Hän kun on "soittanut kouluun ja sossuun ja sinne ja tänne" minusta ja minun kasvatuksestani. Ei kuitenkaan koskaan ole esim. halunnut lasta itselleen kasvatettavaksi. Joskus olen tätäkin ehdottanut kun olin aivan loppu haukkumisryöpyn perään. Huonon äidin haukut siitä sain, ja ivallisen "en todellakaan ota, mulla ei oo aikaa". Todellisuudessa en ikinä antaisi lastani sinne kasvatettavaksi. Mutta olisi mukavaa jos isä näkisi mitä on tämä arkipäiväinen kasvattaminen.

Mistähän lie tuollainen käyttäytyminen johtuu? Pelosta (lapsen menetys, lähin vahva side lapseen)? Viha exää kohtaan (ero)? Ei muuta elämää? Joskus olisi mukavaa ymmärtää, sillä tätäkin yritän. Kaikkihan tässä kuitenkin ihmisiä ollaan.

Lue lisää

että jos tulee riitaa esim elareista, niin hän vaan tylysti ilmoittaa, että lapsi voi tulla hänelle asumaan(että hän hakee huoltajutta) ja että katsotaan sitten, miten vaikeaa lapsen huoltaminen oikeasti on.

Se on vaan niin pirun kaukana siitä kuvasta, joka hänelle on muodostunut lapsen kasvattamisesta.

Olen itse, alusta lähtien, ollut lapsen kanssa periaatteessa kahdestaan. Olen hoitanut yskät, laittanut laastaria, olen syöttönyt hänet, pukenut, vienyt harrastuksiin.
Olen kannustanut kouluasioissa.jne jne

Mutta isä kuvittelee, että elämä lapsen kanssa on helppoa kuin heinänteko. Ikinä ei saisi olla väsynyt tai ymmällään uusista tilanteista.

Ärsyttävää.

tietää kirjoitti:

syitä. Lähivanhempikin voi kärsiä erosta niin paljon ettei yksinkertaisesti pysty asumaan samassa kaupungissa. On voinut saada töitäkin ko. kaupungista tai tukiverkosto asuu siellä tms. Lapsilla on myös oikeus hyvinvoivaan lähivanhempaan. Kyllä tuon 200 km:n päästä vielä lapsia pääsee tapaamaan.

Lue lisää

on se, että etävanhemman paikkakunnalta en olisi koskaan saanut mitään pysyvää työtä.Halusin kuitenkin tarjota lapselle mahd hyvän elämän, joten muutimme työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisin jäänyt makaamaan kotiin ja odottanut, että yhteiskunta hoitaa kaikki maksut.
Minusta ei kuitenkaan ole sellaiseen toimintaan, joten tein tällaisen valinnan.
Ja voin sanoa, että se oli hyvä valinta. :D

kun minulle ehdotettiin tätä lastenvalvojan luona.
En ajatellut sitä sen enempää vaan suostuin. Nyt kyllä harmittaa.