Salakielet ja -kirjoitukset

ovat mielestäni yksi hauskimmista piirteistä salapoliisitarinoissa. (Muusta ongelmanratkaisusta: sanaristikot ja kryptot alkavat toistaa itseään nopeasti, pitäisi tehdä niitä jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Onneksi piilosanat ovat luovempia.)

Sherlock Holmes-novellissa oli tanssivat kuviot (joiden merkityksen olen unohtanut). Umberto Econ "Ruusun nimessä" oli salakieltä, jossa käytettiin Eläinradan tähtikuvioiden ja taivaankappaleiden symboleja. Luostarin kirjasto matki keskiaikaista maailmankarttaa, ja huoneesta toiseen oli suunnistettava maiden ja maanosien nimien mukaisessa järjestyksessä. Jokainen huone labyrintissä oli siis merkitty yksittäisellä kirjaimella. John Dickson Carrilla on ollut useassa kirjassaan salakielten purkamista, ja muistaakseni myös Dorothy Sayersilla.

Suomenkielisessä novellikokoelmassa oli tarina (en muista nimeä enkä tekijää), jossa egyptologi oli jättänyt perinnöksi hieroglyfeillä koristellun skarabeen ja jälkipolvet pähkäilivät sen merkitystä. Kuuluisa ranskalainen egyptologi oli katsonut skarabeeta ja todennut, että teksti on hölynpölyä. Ongelma oli siinä, että teksti olikin hieroglyfeillä kirjoitettua englantia, eikä ranskalainen tutkija ollut englannin kielen taitoinen! Sisältö oli aarrekartta, ja jälkisanoina oli "Jumala siunatkoon kuningas Zorzia" eli Yrjöä.

Tässä ketjussa puhutaan kryptogrammista, jota en huomannut ollenkaan, koska en ollut lukiessani kovin tarkkaavaisessa tilassa :-( Sisältää juonipaljastuksia Robert Robinsonin romaanista "Kuolleet kirjatoukat":

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=1500000000000154&posting=22000000041222307