Varmaan on monia superväsyneitä yyhooäitejä, joilla ei ole lapsille hoitajaa omasta takaa, eli ei lapsen isästä apua, ei ole sukulaisia ja hoitajia ei ole varaa palkata, mutta olis EDES JOSKUS päästävä ihmisten ilmoille ja saatava vapaata. Kateellisena sivusta seuraan yhteishuoltajuuksia, joissa joka toinen viikonloppu vapaata -systeemi toimii, mutta entäs jos sellaista ei ole koskaan?
Sain vinkin, että Pelastakaa Lapset Ry:n kautta voi saada tukiperheen ja näin olis mahdollisuus lapsen nähdä normaalia perhe-elämää ja äidin saada joskus kaksi päivää vapaata. Mieleen tulee huono omatunto jaksamattomuudesta ja lapsen jättämisestä vieraille, mutta ko. toiminnasta on joillakin varmaan kokemuksia. Kertokaa!
Sain vinkin, että Pelastakaa Lapset Ry:n kautta voi saada tukiperheen ja näin olis mahdollisuus lapsen nähdä normaalia perhe-elämää ja äidin saada joskus kaksi päivää vapaata. Mieleen tulee huono omatunto jaksamattomuudesta ja lapsen jättämisestä vieraille, mutta ko. toiminnasta on joillakin varmaan kokemuksia. Kertokaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sosiaalialalla työskentelevänä tiedän, että yh-perheen on mahdollista saada ns tukiperhe jossa lapset voivat vierailla esim 1-3xkk.
Ota yhteys kuntasi sosiaalitoimeen, tai miksei myös suoraan Pelastakaa Lapset RYhyn jos lähelläsi on heidän toimipisteensä, yleensä vain nämä hoituvat sosiaalipuolen kautta jolloin sinulle ei aiheudu tästä itsellesi kuluja.
kun ajattelet, ettei mitään "normaalia perhe-elämää" ole olemassa. Teidänkin perheenne on normaali siinä kuin muutkin perheet. Kaikki perheet ovat erilaisia ja erilaisuutta on kaikissa kahden huoltajan perheissäkin.
Älä ajattele, että joku tukiperhe olisi parempi tai täydellisempi kuin sinun ja oman lapsesi muodostama perhe.
Muuten kyllä on hyvä välillä huilata.
Tottakai tää on meille normaali olotila ja lapselle varsinkin, kun ei muuta muista. Olen vaan ollut itse aika masentunut ja kovasti miettinyt asioita viime aikoina. Oma lapsuuteni oli perhehelvetti, jonka pahat muistot kalvavat vieläkin enkä todellakaan olis uskonut, et munkin elämän suurin rakkaus jättää mut ja 1-vuotiaan lapsen, koska ei jaksa elää perhe-elämää.
Useat tuttavamme elävät samoin kuin me, joten muistan aina, kun tyttäreni ihmetteli silmät suurina perhettä, jossa isi asuu KOTONA! Tai sitä, että mies ja nainen nukkuvat samassa sängyssä. Tällaisia ihmeitä hän ei ole montaa kertaa nähnyt ja koen huonoa omaatuntoa myös siitä etten millään jaksa, enkä voi rahankaan takia, viedä häntä harrastuksiin, elokuviin tms. Yritän vain jaksaa päivä kerrallaan tätä jokapäiväistä elämää, koska pahasti näyttää siltä ettei mistään ilmesty miestä tätä elämää jakamaan.
Ihmettelen nyt jälkeenpäin miksen ollut lapseni kanssa kahden tyytyväinen aikanaan, tunsin varmaan niinkuin sinä tällä hetkellä. Lasta tyydytti kotona ja pihalla olo, ei tarvinnut enempää menoa ja harrastuksia. Minä niitä oikeastaan tarvitsin.
Sitten se uusi mieskin ilmestyi, tosin kovalla etsimisellä, ei kukaan tule kotoa hakemaan. Ja taas katosi.
Mutta silloin meillä olikin jo mukavaa useamman lapsen perheenä. Enkä enää tuntenut huonommuutta muihin perheisiin nähden. Myös arvostukseni miesten suhteen oli ratkaisevasti muuttuneet.
Toivon, etten olisi tuntenut alunperinkään huonommuutta. Olisin suonut sen sille lapselleni, iloisen äidin siis.